Lue keskustelun säännöt.
Millaista on sairastaa Alzheimerin tautia?
11.07.2015 |
Olen keskustellut erään kaverini kanssa Alzheimerin taudin sairastamisesta. Olen sanonut hänelle, että lähtisin mieluummin seisovilta jaloilta kuin sairastaisin Alzheimerin tautia tai mitään muutakaan sairautta, joka tekee elämästä vaikeaa. Mutta millaista sitten on sairastaa Alzheimerin tautia? Kaverini on sanonut, että ei Alzheimer-potilaan elämä muutu yhtään vaikeammaksi, koska sitä sairastava ei itse tajua taudin tuomia vaikeuksia. Onko todella näin? En kyllä haluaisi joutua mihinkään palvelutaloon, mutta onko sekin sitten yhdentekevää, jos kerran Alzheimer-potilas ei itse ymmärrä tilaansa?
Kommentit (10)
Enpä tiedä. Äitini sairastui (hyvin vanhana) alzheimeriin, muuttui samalla erittäin itsekeskeiseksi, minä-minä-minä -jankutus oli aivan loputonta, ja aggressiiviseksi. Jokin puheeseen liittyvä vipstaaki päässä meni rikki, hän ei ollut sekunnin murto-osaa hiljaa hereilläollessaan.
Ei käynyt kateeksi hoitokodin hoitajia. Hyvin hoitivat hommansa ja kärsivällisesti siihen asti, kunnes mutsi liittyi taivaallisiin sotajoukkoihin. Ehkei potilas itse tiedä tilaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös sanota, että aluksi tajuavat tilansa ja ahdistuvat.
Kyllä tajuaa alussa oman tilansa. Hirveä tauti, varsinkin omaisille.
Kyllä anoppini on ainakin ajoittain hyvinkin ahdistunut ja hukassa. Tauti jo vaikeassa vaiheessa. Alkuvaiheessa tätä oli vielä enemmän, kun ymmärsi itse jollain tavalla tilansa.
Riippuu milloin tauti todetaan ja kuinka lääkkeet tehoavat. Mutta kyllä varmasti on ahdistavaa ja pelottavaa muuttua hitaasti taudin eri vaiheiden kautta lopulta ihan mistään mitään tajuamattomaksi hoitolaitosasukiksi.
.
Eikä tauti etene tasaisesti, vaan puuskittain, ja tasaisissa jaksoissakin on erilaisia päiviä. Yleensä taudin toteamisesta (aikaisessa vaiheessa) voi mennä 5-10 v ennenkuin ollaan siinä pahimmassa vaiheessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 21:06"]Riippuu milloin tauti todetaan ja kuinka lääkkeet tehoavat. Mutta kyllä varmasti on ahdistavaa ja pelottavaa muuttua hitaasti taudin eri vaiheiden kautta lopulta ihan mistään mitään tajuamattomaksi hoitolaitosasukiksi.
.
Eikä tauti etene tasaisesti, vaan puuskittain, ja tasaisissa jaksoissakin on erilaisia päiviä. Yleensä taudin toteamisesta (aikaisessa vaiheessa) voi mennä 5-10 v ennenkuin ollaan siinä pahimmassa vaiheessa...
[/quote]
Tuolla on paljon lisää tietoa: http://www.alzheimerinfo.fi/alzheimerin-tauti
.
On tosiaan raskasta seurata sivusta, mutta varsinkin omaishoitajalle. T.7
En tiedä, mutta on se hoitajanakin karmeaa nähdä dementoituneen kasvoilla se hämmennys kun ei tiedä miten esimerkiksi haarukkaa käytetään. Ihminen on niin hukassa. Ehkä omaiset tosiaan kärsivät eniten, ellei potilas elä jatkuvasti väkivaltaisissa ja ahdistavissa harhoissaan. Paljon auttaa se, että pukee muistisairaan tunteen sanoiksi esimerkiksi tähän tyyliin: "Taidat kaivata äitiä? Ei ole mitään hätää, minä olen tässä ja pidän sinusta nyt huolta". Minäkin toivon että lähden suorilta jaloilta enkä kuihdu pikkuhiljaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isoisäni sairasti alzheimeria 7 vuotta. Ensimmäisinä vuosina oireet eivät olleet niin pahoja, mutta pian alettiin mennä siihen että käytös muuttui. Hän suuttui herkemmin pikkuasioista ja oli myös välillä agressiivisen oloinen, pelkäsi myös muiden ihmisten olevan vihamielisiä. Myöhemmin tulivat karkaamiset, oli lähdössä "kotiin" eli lapsuudenkotiinsa jopa -20 pakkasilla kalsarisillaan. Ei enää erottanut todellisuutta ja mielikuvitusta ja pelkäsi että televisiossa aseet kädessä olevat miehet ampuvat olohuoneeseen. Unohti paljolti sukulaiset, varsinkin ne jotka eivät käyneet kylässä usein. Välillä kuitenkin oli hetkiä jolloin hän muisti selkeämmin ja oli selkeästi liikuttunut kun esim. vietimme hänen syntymäpäiviään.
Loppuaikoja en niin haluaisi muistella.. Joutui vanhainkotiin ja meni nopeasti huonoon kuntoon. Loppuvaiheessa ei enää pystynyt puhumaan tai nielemään kunnolla. Viimein 7 vuoden jälkeen pääsi parempaan paikkaan ja sai rauhan.
Joten et varmaankaan enää kuvittele että sairastunut ei ymmärrä tilaansa tai joudu pelkäämään?
Alzheimeriahan sanotaan omaisten sairaudeksi. Olen kyllä nähnyt useita alzheimeria sairastavia, jotka ovat koko ajan hätääntyneitä tai itkuisia. Jotkut huutavat äitiä apuun kaiket päivät ja yöt. En voi kuvitella, että heillä olisi kovin hyvä olla :(