Apua, mä en kestä jos oon raskaana
Eilen aamulla mietin jo rintojani, että eihän ne vaan ole turvonneemmat(ei miteenkään paljoa), imetän 7 kuista vauvaa, ja rinnat eivät pitkään aikaan ole tuntuneet turvonneilta, maidon tuotto ennemmin hidastunut jo. Mietin koko eilisen syitä, ei voi olla kuukautiset loppui alle viikko sitten, ne olivat jo kolmannet viime raskauden jälkeen. Maha ei ole turvonnut(aikasemmat kaksi raskautta maha alusta asti turvonnut) , pikemminkin päin vastoin olen laihtunut tasaisesti, niin kuin olen yrittänytkin (67kg -> 62-63kg). Päätin eilen jo että pitää hakea raskaustesti ihan vain mielenrauhan vuoksi (tein jo alkuvuodesta 2! , pientä luulotautia toivottavasti tämäkin). Emmehän me ole paljoa seksiäkään harrastaneet, kondomi käytössä niillä kerroilla, kun olen miehen jankkaamiseen väsynyt, ja nyt on tunne että en halua seksiä enää ikinä. Olen pohtinut usein eroakin, koska mies tuntuu taakalta, yhdeltä lapselta lisää ja on myös painostava, kaikki pitäisi mennä hänen mukaansa, ei pysty keskustelemaan mistään, aina kun on erimieltä alkaa haastaan riitaa..
Nyt yöllä heräsin tunsin liikettä/möyrintää mahassa, ja maha tuntuu turvonneelta, olen aivan paniikissa, tää ei oo totta. Minä niin toivon että kuvittelen liikkeen ja turvotuksen. Nyt pohdin vain millä viikolla oikein olen. Minun piti palata töihin syyskuussa, en halua taas olla hetken töissä ja jäädä pois, haluan jo "normalisoida" elämän. Lapsiluvunkin piti olla täynnä, mietin jo "piuhat poikki" vaihtoehtoakin.
Mulla on tunne että en selviä kolmesta lapsesta, millä riittää huomiota, aikaa ja talouskaan ei ole paras mahdollinen. Ja en halua olla tuon miehen kanssa enään. Olen mielessäni työstänyt eroa, ja sen aiheuttamaa häpeää, en tarkoita että kenenkään eronneiden vanhempien kuuluisi hävetä, mutta itseäni hävettää, pienten lasten äitinä. Ja nyt tunnen ahdistavaa häpeää, siitä että olen raskaana(toivottavasti en ole), ja haluan eron. Haluan vain vajota maanalle, en halua kohdata ketää.
Kommentit (16)
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 04:21"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 04:14"]
Teet abortin ja et kerro kenellekkään. Mutta jos kuukautiset just oli niin eikö oo että aika pienellä todennäköisyydellä oot raskaana
[/quote]
Tätä toivon, mutta onhan joillain kuukautisia vaikka on raskaana. Aborttia mietin, mutta en tiedä viikoista, ja ei ole helppo päätös, vaikka järki sanoo että en halua enempää lapsia.
[/quote]
Mä olen menossa parin viikon päästä aborttiin. Yksi lapsi ja avoliitto. Joskus se on ihan oikeasti oikea ratkaisu. Mutta tee testi ensin! Stressaaminen lisää oireita.
Onko aivan huono ajatus, sanoa miehelle, että toistaiseksi en halua seksiä, ja minun puolestani hän voi halutessaan hakea seksi seuraa muualta. Ajattelin vain, että olen nyt 3 testiä tehnyt 7kk aikana, ja en usko pääseväni tästä pelosta, ellen pistä piuhoja poikki. Mies ei varmaan ymmärrä kuinka raastavaa on pelätä raskautta. Ja tällä hetkellä minua ei haittaisi vaikka mies löytäisi uuden, tai vaikka hän jäisi nyt kiinni pettämisestä, ainoa syy loukkaantua olisi että on altistanut mahdollisille taudeille, en olisi mustasukkainen olenkaan.
Teet abortin ja et kerro kenellekkään. Mutta jos kuukautiset just oli niin eikö oo että aika pienellä todennäköisyydellä oot raskaana
Miksi olet tuollaisen miehen kanssa tehnyt lapsia? Sinun pitäisi kyllä ajatella lapsiakin hieman, eikä vain sit, mikä sinusta just nyt tuntuu parhaimmalta. Lapset wivät ole mitään lemmikkieläimiä jotka ovat sinua mukana viihdyttämässä, vaan eläviä ihmisiä. Joille sinä olet vastuullinen tarjoamaan vakaan lapsuuden kummankin vanhemman läsnäollessa. Se merkitsee myönnytyksiä ja uhrauksia omasta elämästä ja omista tunteista. Ei vanhemmuuden helppoa kuulukaan olla.
Et ole raskaana. Tee testi nyt kuitenkin.
Tiedän miltä tuntuu, oma vauva kohta vuoden ikäinen ja haluan jo mennä takaisin yliopistoon, imetyksen takia kierto epäsäännöllinen ja nyt menkat 2 vko myöhässä... Huomenna teen testin, en kestä tätä fiilistä kun arvaillaan että olenko vai enkö ole raskaana.. Minäkin olen tehnyt pari testiä siitä asti kun synnytin :D
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 04:14"]
Teet abortin ja et kerro kenellekkään. Mutta jos kuukautiset just oli niin eikö oo että aika pienellä todennäköisyydellä oot raskaana
[/quote]
Tätä toivon, mutta onhan joillain kuukautisia vaikka on raskaana. Aborttia mietin, mutta en tiedä viikoista, ja ei ole helppo päätös, vaikka järki sanoo että en halua enempää lapsia.
Juu niin toivon, että on luulotautia.
Miksi olen tehnyt lapsia mieheni kanssa?
Olen ollut nuori ja epävarma suhteen alkaessa. Ja en ole ymmärtänyt ennen lapsia, kuinka paljon minun pitää tehdä miehen mielen mukaan, koska ennen lapsia oli helpompi miellyttää toista. Nyt haluan panostaa lapsiin, enkä jaksa sitä kuinka miehen ympärillä kaiken pitäisi pyöriä, eikä ole lapsille hyväksi tämä, mutta ei erokaan; nyt on tilanne että pitää valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi. Ei ole hyvää vaihtoehtoa, mies huutaa(korottaa mielestään ääntään) niin minulle kuin vanhemmalle lapselle. Minun pitäisi koko ajan katsoa, ettei lapset häiritse miestä.
Ja en ajattele että lapset olisivat eläimiä, en ole koskaan ajatellut että heidän pitäisi minua viihdyttää. Ja haluan tarjota vakaan lapsuuden, siksi ero on mielessä että saisivat edes yhden vakaan kodin mallin, miehen kanssa ei ole vakaa. Ja kyllä puhuimme ennen lasten tekoa, puheet vain eivät aina toteudu.
"Se merkitsee myönnytyksiä ja uhrauksia omasta elämästä ja omista tunteista. Ei vanhemmuuden helppoa kuulukaan olla." Näin minä teenkin , tekisi miehenikin. Ja lapseni ovat mielestäni "helppoja", ja jaksan hyvin heidän kanssaan ja todella panostan lapsiini ja haluan heidän parastaan, siksi toivon etten ole raskaana, koska en tiedä kuinka minun rahkeeni riittää kolmelle, ja on tullut selväksi että lasten isä ei ymmärrä/halua tehdä asioita lasten mukaan.
Ap. Lähde! Mä muistan lapsuudesta isän ja äidin riidat, ne ahdisti. Olin 7v kun erosivat ja vaikka se pahalta tuntui, oli kuitenkin helpotus, sekä äidille että meille lapsille.
Kuten edellisessä kommentissa sanoitkin, saisivat lapset vakaan kodin sinun kanssa. Tsemppiä jatkoon!
Jos oon syönyt jotain sopimatonta niin mulla tuntuu välillä ihan kuin vauva liikkuisi vatsassa. Jospa sullakin olisi vaan näin! Tee nyt kuitenkin vielä raskaustesti.
Suosittelen myös miettimään mitä elämältäsi todella haluat ja toimimaan sen mukaan. Olkoon se ero tai yhdessä pysyminen, jos olet raskaana niin vauvan pitäminen tai abortti. Ja päätöksen jälkeen pysy myös päätöksessäsi, älä enää ala pohtimaan olisiko toisin ollut kuitenkin parempi. Sellainen vain kuluttaa sinua ja ihmisiä ympärilläsi.
Oletko kertonut miehelle olevasi onneton hänen kanssaan?
Helppo sanoa toisen, että lähde. Lähteminen ei kuitenkaan ole aina se paras vaihtoehto, vaan asioiden selvittäminen ja niistä puhuminen. Ammattiauttajan luokse voi mennä myös yksin, mutta ilman muuta miehen kanssa sinne pitäisi mennä. Jotenkin pitäisi saada mies tietoiseksi omasta käytöksestään ja samalla myös tulla tietoiseksi omasta käytöksestä. Kyllä usein on niin, että huonolla käytöksellä on syynsä eikä ole niin yksioikoinen juttu. Hyvin usein pelastettavissa olevat liitot kaatuu siihen, ettei osata puhua eikä olla rehellisiä ja rohkeita siinä liitossa. Lisäksi nyky-yhteiskunta tuo eteen aivan vääriä kuvitelmia onnellisuudesta, että ihmiset liian nopeasti tekevät hyvinkin rankkoja päätöksiä, jotka voivat tehdä elämästä entistä vaikeampaa. Koskaan ei ole helppoa olla äiti, se on tosi vaativa pesti ja kestää loppuelämän. Kaikki miehet eivät aina tahdo sitä ymmärtää. Mutta ihmettelen kuinka vöhän ihmiset puhuvat toisilleen omista tuntemuksistaan. Yritä nyt rauhoittua hetki ja miettiä mitä nykyinen elämäntilanne äitinä vaatii ja pyri puhumaan ongelmista miehesi ja myös muiden luottoihmisten kanssa, netti on aika huono paikka ratkoa ongelmia. Jos mies on ilkeä ja väkivaltainen, niin ammattiauttajaa tarvitset tilanteen selvittelyssä. Raskaustesti on paras tapa selvittää oletko raskaana ja kaskea stressiä. Sen jälkeen lääkärille puhuminen on tarpeen, jos olet raskaana etkä lasta halua. Mutta parasta toimia nopeasti, alkuraskauden keskeytys onnistuu helposti lääkkeillä.
Kävin lenkillä apteekin kautta, ja huh huh negatiivistähän se näytti, helpottava olo. Mies ei ole väkivaltainen, mutta suuttuessaan käyttäytyy uhkaavasti ja halua kostaa, todistaa minulle että kärsin nyt kun tein väärin/olin erimieltä, siitäs sait mentaliteetti. Olen koittanut puhua, yleensä vastaus on ei meillä ole ongelmia, se on vain minun päässäni, tai hei nyt lopetat, mää en nyt jaksa tollasta!! Aika vaikea siis puhua.
On kyllä sellainen olo etten halua olla miehen kanssa, enkä koe että tämä voi muuttua kuin pahempaan suuntaan. Erossakin eniten pelottaa, miten mies sen kostaa, osaako ollenkaan olla hienotunteinen edes lapsia kohtaan, vai haluaako lasten kautta kostaa, näyttää kuinka lapset mahdollisimman paljon kärsii minun takiani. Haluaisin miehen kanssa mennä keskustelemaan jonkun ammattilaisen avulla erosta/eroamisesta miten tehdä lapsien kannalta mahdollisimman hyvin. En tiedä millä saan hänet sellaiseen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 07:24"]
Ap. Lähde! Mä muistan lapsuudesta isän ja äidin riidat, ne ahdisti. Olin 7v kun erosivat ja vaikka se pahalta tuntui, oli kuitenkin helpotus, sekä äidille että meille lapsille. Kuten edellisessä kommentissa sanoitkin, saisivat lapset vakaan kodin sinun kanssa. Tsemppiä jatkoon!
[/quote]
Miten oliko eron jälkeen isän kanssa myös helpompaa, kuin äidin ja isän yhdessä ollessa?