Kaunis nainen ei ole yksinäinen

On kiintoisaa, että avaukseen nähden vastakkaistakin näkemystä esiintyy.

Minulla ei ole ystäviä, kavereita kyllä. Olen kylläkin hieman erakkoluonnekin, joten en mitenkään kärsi. Olen aina saanut kuulla olevani kaunis, mutta ennemmin käperryn kotiiin, kuin lähden ihmisten ilmoille. En viihdy väkijoukoissa. Se on harhaluulo. että kaikki kauniit hakeutuvat joukkojen keskipisteeksi.

Se on enemmän olosuhde- ja luonne-kysymys.

Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisi lauma ihmisiä.

En sitten kai olekaan kaunis, vaikka olen luullut olevani...en nyt mikään missi kuitenkaan.
Olen yksinäinen, koska ihmiset pitävät minua tylsänä (ja kyllä, minulle on sanottu niin). Suurimmalle osalle se luonne on kuitenkin tärkeämpi kuin ulkonäkö.
N22

Miksi tätä jaksetaan aina täällä jankata?

No kyllä mä olen yksin. Ja yksinäinen.

Kyllä niitä varmaan, tosin hyvin vähän.

Olen kaunis mutta yksinäinen. Tälläkin hetkellä olen yksin ulkona syömässä.

Mutta se ei haittaa itseäni niinkään, on mulla ystäviä mutta jokaisella parisuhde joten..

En tosin nyt ole aivan varma minkälaista yksinäisyyttä tarkalleen tarkoitit.

Olen eri mieltä. 

Kauneus ei takaa sielunkumppanin tai samanhenkisten ystävien löytymistä. Ihminen on onneton ja yksinäinen jos tuntee olevansa ulkopuolinen ja jopa väärinymmärretty.

Mitä tarkoitat tällä mystisellä Elämänvoiman käsitteellä?

Kauniit naiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin eikä heitä ole tarpeen vähätellä esineistämällä heidät joksikin helvetin "elämän voimaksi", mitä se ikinä tarkoittaakaan.

Ap on epäilemättä mies. 

Kauniskin nainen voi olla surullinen tai masentunut ja myös yksinäinen. Enemmän se on persoonallisuudesta kiinni kuin ulkonäöstä. Mua sanotaan kauniiksi mutta olen ollut jo pitkään yksin vaikka paljon ihmisten ilmoilla liikun. Kai mun alakuloisuus näkyy naamasta. Joskus jos olen ollut ihastunut niin vientiä on ollu ihan älyttömästi. Kaikki näkyy naamasta, ärsyttävää..

Miksi koet itsesi yksinäiseksi , jos sinulla kerran on ystäviä? Et kuitenkaan vietä heidän kanssaan juurikaan aikaa?

Haluavatko he edes nähdä tosissaan sinua, vai vievätkö heidän muut ystävänsä, harrastukset ja parisuhde näiden ystäviesi ajan?

Mä olin pitkään todella yksinäinen, masentunut, syrjäytynyt, ulkopuolinen, you name it. Ei ollut voimia mihinkään, kaikilla tutuilla oli omat juttunsa eikä kukaan oikein olisi voinutkaan ymmärtää millainen olo mulla oli kun en itsekään tajunnut täysin. En olisi jaksanut elää enää.
Ei siinä paljon ulkonäöt auta, se ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin eikä elämä tule autuaaksi.

Hitto mitä paskaa. Olen kaunis ja yksinäinen vaikka elinvoimaa onkin. Mitkään yhdenillanjutut ei muuta kuin lisää yksinäisyyden tunnetta eli välttelen niitä todellakin. En tarvitse ketään kännisiä tuntemattomia käyttämään kroppaani masturbointiin. 

Tuo kysymykseni viestissä nro 8 oli siis tarkoitettu viestille nro 2 eli ketjun ensimmäiselle vastaajalle.

(Yllättävän nopeasti tähän tuli monta vastausta.)

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:12"]Miksi koet itsesi yksinäiseksi , jos sinulla kerran on ystäviä? Et kuitenkaan vietä heidän kanssaan juurikaan aikaa?

Haluavatko he edes nähdä tosissaan sinua, vai vievätkö heidän muut ystävänsä, harrastukset ja parisuhde näiden ystäviesi ajan?

 
[/quote]

Näen ystävieni silloin tällöin, heillä on vain omat juttunsa ja ystävänsä.

Koen yksinäisyyden eri tavalla, se että tunnen itseni yksinäiseksi liittyy siihen että koen etten kuulu joukkoon ja että muut ihmiset ahdistavat minua, nytkin kun syön yksin tunnen turvallisuutta mutta tiedän jos olisin jonkun seurassa olisin varmaankin ahdistunut.

Myös se että rakkauselämäni on epäonnistunut tuntuu pahalta. En tiedä haluavatko ystäväni nähdä minua vai eivät.

Tämä on vaikea kysymys.