Olen liian rakastunut
Tahtoisin olla vähemmän rakastunut etten pelkäisi niin kovin tämän loppuvan.
Mies rakastaa minua mutta inhoan tätä tunnetta, että milloin se kyllästyy tai huomaa etten olekaan sellainen kun tahtoisi.
Kommentit (9)
Itsekin tunnen olevani rakastunut, mutta jokaeenkin yksipuolisesti jälleen kerran. Olemme seurustelleet puolitoista vuotta ja mies kyllä pitää minusta paljon, tuntee halua minua kohtaan, viihtyy seurassani ja haluaa olla yhdessä aina kun mahdollista. Hän ei kuitenkaan ole ihastunut, eikä rakastunut minuun omien sanojensa mukaan. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Erota ei kumpikaan halua. Hän ei halua luopua minusta. On sanonut, että hän on hidas tunteissa, mutta on kuulemma aiemmin ollut rakastunut muutamaan naiseen ennen minua, eikä halua enää tuntea samaa ihanuutta ja tuskaa uudelleen. Ilmeisesti hän jollain tasolla jarruttelee suurempia tunteita. Vai onko hän kanssani vain siksi, kun se on niin mukavaa ka helppoa?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:23"]
Sama. Korvissa vaan humisee rakkaus, mietin miestäni koko ajan kun ollaan erossa! 12v. yhdessä, kaksi lasta, uskomaton tunne! Jotain hyvää varmasti olen edellisessä elämässä tehnyt, kun olen tällaisen elämän ansainnut.
[/quote]Sulla nyt ainakin on liian korkea verenpaine
Nousipa mieleen oma rakastuminen kaukaa menneisyydestä. Minua pelotti suhteen loppuminen niin paljon, että itse katkaisin sen kapaloihinsa, etten olisi joutunut pelkäämään jätetyksi tulemista.
Tai sitten sun tunteesi loppuvat ensin.
yritäpä elää oma elämä. Älä jää koukkuun häneen. Ei hänestä saa tulla sun pakkomielle. Harrasta kivoja asioita, lähde ulos tyttöjen kanssa, ilmoittaudu tanssi kurssille. Suurin turn off miehille on se kun nainen on meihin hyvin kiinnittynyt. Huutaa epätoivoisuutta se..
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:30"]
Itsekin tunnen olevani rakastunut, mutta jokaeenkin yksipuolisesti jälleen kerran. Olemme seurustelleet puolitoista vuotta ja mies kyllä pitää minusta paljon, tuntee halua minua kohtaan, viihtyy seurassani ja haluaa olla yhdessä aina kun mahdollista. Hän ei kuitenkaan ole ihastunut, eikä rakastunut minuun omien sanojensa mukaan. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Erota ei kumpikaan halua. Hän ei halua luopua minusta. On sanonut, että hän on hidas tunteissa, mutta on kuulemma aiemmin ollut rakastunut muutamaan naiseen ennen minua, eikä halua enää tuntea samaa ihanuutta ja tuskaa uudelleen. Ilmeisesti hän jollain tasolla jarruttelee suurempia tunteita. Vai onko hän kanssani vain siksi, kun se on niin mukavaa ka helppoa?
[/quote]
Eihän tuosta mitään tule. Miehesi varmaan jarruttelee tunteitaan, koska pelkää että sydän särkyy... Mutta jos suhteeseen ei lähde täysillä, niin ei siitä mitään pysyvää voi tullakaan... Itselleni tuollainen ei kelpaisi. Mutta kertomastasi päätellen...uskon miehesi olevan vähintään ihastunut. Vaikka ei sitä tiedostakaan tai uskalla kohdata..
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:30"]
Itsekin tunnen olevani rakastunut, mutta jokaeenkin yksipuolisesti jälleen kerran. Olemme seurustelleet puolitoista vuotta ja mies kyllä pitää minusta paljon, tuntee halua minua kohtaan, viihtyy seurassani ja haluaa olla yhdessä aina kun mahdollista. Hän ei kuitenkaan ole ihastunut, eikä rakastunut minuun omien sanojensa mukaan. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Erota ei kumpikaan halua. Hän ei halua luopua minusta. On sanonut, että hän on hidas tunteissa, mutta on kuulemma aiemmin ollut rakastunut muutamaan naiseen ennen minua, eikä halua enää tuntea samaa ihanuutta ja tuskaa uudelleen. Ilmeisesti hän jollain tasolla jarruttelee suurempia tunteita. Vai onko hän kanssani vain siksi, kun se on niin mukavaa ka helppoa?
[/quote]
Eihän tuosta mitään tule. Miehesi varmaan jarruttelee tunteitaan, koska pelkää että sydän särkyy... Mutta jos suhteeseen ei lähde täysillä, niin ei siitä mitään pysyvää voi tullakaan... Itselleni tuollainen ei kelpaisi. Mutta kertomastasi päätellen...uskon miehesi olevan vähintään ihastunut. Vaikka ei sitä tiedostakaan tai uskalla kohdata..
[/quote]
Minullapa ei ole tähän mennessä juuri parempaakaan suhdetta ollut kuin tämä nykyinen. Meillä on harmonia, jollaista en ole muiden kanssa tuntenut, enkä usko, että tällä elämällä on minulle parempaakaan enää tarjolla, kun ei tähän mennessäkään ole ollut. En halua erota, vaan hyväksyn sen, että kaikkea (= romanttista satujen rakkaustarinaa) ei voi saada. T. 3
Minä rakastan myös. Mies ilmoitti vuosipäivänämme hiljattain, ettei rakasta minua enää. Minä siis lähden lapsen kanssa (mies on ainoa isä minkä lapsi tuntee isäkseen, muttei ole biologinen eikä huoltaja). En jää taloon, jossa minua ei rakasteta. Ja kyllä, mulla on omakin elämä enkä ole ripustautunut mieheen.
Ihmettelen vain, miksi mies yksissä tuumin otti kanssani perheeseen toisen koiran (erityistarpeinen), joka tuli kotiin viikkoa ennen kuin mies ilmoitti lakanneensa rakastamasta. Jos tämän olisin tiennyt, en ikinä olisi ottanut uutta koiraa tilanteeseen, jossa minulla ei ole tarjota kattoa pään päälle lapselle ja koirille. Joudun muuttamaan kirjat isäni luo, mutten tiedä voinko asua siellä lapsen ja koirien kanssa kuin väliaikaisesti. Isä on hankala persoona ja ryyppää sukulaistensa kanssa talossaan.
Minä olen ollut onnellinen mieheni kanssa, meillä ei ole ollut isompia riitoja ja kammarin puolellakin sujuu.. Mies 46, minä 44, lapsi 3. Koirat 11v ja 9kk.
Sama. Korvissa vaan humisee rakkaus, mietin miestäni koko ajan kun ollaan erossa!
12v. yhdessä, kaksi lasta, uskomaton tunne! Jotain hyvää varmasti olen edellisessä elämässä tehnyt, kun olen tällaisen elämän ansainnut.