Lue keskustelun säännöt.
Taas kerran joustan omistani lasten vuoksi
07.07.2015 |
Lapset 13 ja 15 v ja molemmat tarvitsevat uudet puhelimet, tiedän että toivovat iphoheja, mutta eivät sitä pyydä kun tietävät, että ylimääräistä rahaa ei liiaksi ole. Löysin kohtuuhintaan (285 €) ja niinhän ne tilasin, jätän joitain omia hankintoja väliin. Toisaalta olen vilpittömästi onnellinen kun saan hankittua lapsille jotain mistä ne aidosti ilahtuvat. Onko muita äitejä, jotka toimivat näin?
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 15:03"]Tytöllä on jo 3 vuotta vanhat iphone. Olen luvannut, että saa uuden iphonen milloin vaan haluaa, koska vanha puhelin on vanha ja hidas. Maksan sitten joka kuukausi muutaman kympin ja jätän vaikka saunakaljat väliin :-)
[/quote]
Vihonviimistä ostaa puhelin "osamaksulla"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ostaisi teinille iPhonea vaikka varaa olisikin. Olisin syvästi pettynyt, jos teini kehtaisi sellaista edes pyytää. Onneksi hänestä on tullut varsin järkevä rahankäyttäjä ja hän saattaa ostoksillakin toppuutella minua, jos olen hankkimassa hänelle jotain kalliimpaa (ja laadukkaampaa) vaikka hänelle kelpaisi se halvempi ja huonompi. Puolitoista vuotta sitten teini sai syntymäpäivälahjaksi iPadin, mitä paheksuin syvästi koska hän ei ollut itse sitä edes pyytänyt. Lahja oli kyllä hänelle todella mieluinen ja vehje on ollut ahkerassa käytöss. Syy miksi hän ei ollut iPadiä pyytänyt oli kuulemma se, ettei hän kuvitellut voivansa pyytää mitään niin kallista. Ukilla ja isillä oli kuitenkin kova hinku ostaa tytölle vekotin ja ostivat sen puoliksi.
Mutta tottahan se lapsiin käytetty raha on aina jostain muusta pois. Tämän vuoden kesäleireihin on mennyt sen verran rahaa, että mitään kummempaa lomareissua ei tehdä. Minua tämä ei haittaa, kun olen kuitenkin saanut ihan riittävästi matkustella ja minusta oli kiva, että teini pääsi Kreikkaan (rippileiri) ja minun ei tarvinnut sinne mennä.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 15:03"]Tytöllä on jo 3 vuotta vanhat iphone. Olen luvannut, että saa uuden iphonen milloin vaan haluaa, koska vanha puhelin on vanha ja hidas. Maksan sitten joka kuukausi muutaman kympin ja jätän vaikka saunakaljat väliin :-) [/quote] Vihonviimistä ostaa puhelin "osamaksulla"
Mitä vihonvimeistä siinä on, niin mekin tehdän usein, jos se tulee muutaman kympin halvemmaksi, mutta mahdollistaa sen ostamisen, niin oikein hyvä vaihtoehto
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 14:52"]Teet ihan oikein. Ei rahan puute ole lapsiesi syytä [/quote] Mutta 13 ja 15 v ei tarvitse 300 puhelinta vain koska"haluaa". Meillä olisi rahaa muttei kukaan osta kalliita puhelimia. Mutta esim lapsen pelimatkaan laitan mielellään vaikka 800. Eli lapsen tarpeet ensin
[/quote]
Miksei? Eikä 300 puhelin ole edes erityisen kallis
[/quote]
Minusta on. Ne hajoaa parin vuoden välein kuitenkin. Minulla on vanha lumia 820. Lapsilla uudemmat 520. Toisella akku loppuu kokoajan. Ehkä higantin 730, joka maksaa 130 olisi sopiva. Saa nähdä. Ei meillä laiteta rahaa myöskään uusiin autoihin. Joku 7 v vanha on sopiva.
Ja niin rahaa on matkustella ja tehdä mitä haluaa. Nuukuudesta ei ole kyse vaan järkevyydestä
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 15:08"]
Miksei? Eikä 300 puhelin ole edes erityisen kallis
[/quote]
Jos teini haluaa tuon hintaisen puhelimen, niin äkkiäkös säästää sen viikkorahoistaan. Moni teini saa 50€/kk, eihän siinä tarvitse säästää kuin 6kk niin rahat on koossa. Samalla alkaa pikku hiljaa hahmottaa, kuinka järjettömän kallis tuon hintaluokan puhelin on omiin tuloihin nähden. Ja ehtii vähän miettiä, onko se puhelin sen arvoinen vai kävisikö halvempikin.
Jos kuukausiraha on 20€ niin kuin meidän teinillä, niin joutuu säästämään jo yli vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet saanut tosi kurjia vastauksia ap. Näinhän me äidit usein tehdään. Ja kuten teillä, niin meilläkin lapset ymmärtävät etteivät voi kalleinta saada, mutta salaa sitä toivovat. Mun omat hankinnat ovat olleet jäissä pitkän aikaa eikä loppua näy. Mutta aika vähällä sitä pärjää, kun niikseen tulee. Ja onhan se kiva, kun näkee kuinka lapset oikeasti ilostuvat.
Marttyyrikruunuista ja muista mutiseville: go f yourself.
Totta kai, sehän on äidin rooli. JOustan niin pitkälle kun voin. Syksyksi en hanki itselle mitään uutta mutta muttta lapset saa uutta vaatetta sekä harrastevälineitä. Ja puhelimet niillä on jumalattoman kalliit, totta kai!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivon, että saan opetettua lapsille säästäväisyyttä ja kohtuullisuutta. Niin rahojen kuin LUONNONVAROJEN suhteenkin. Koko maapallo elää velaksi koska länsimaiset ihmiset kuluttavat niin paljon. Puhelimien elektroniikka ja materiaali ei oo ihan helpolla hankittua...
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 15:22"]
Minä toivon, että saan opetettua lapsille säästäväisyyttä ja kohtuullisuutta. Niin rahojen kuin LUONNONVAROJEN suhteenkin. Koko maapallo elää velaksi koska länsimaiset ihmiset kuluttavat niin paljon. Puhelimien elektroniikka ja materiaali ei oo ihan helpolla hankittua...
[/quote]
Good luck with that! Asuin pari vuotta ulkomailla ja alko kyllä naurattaa kuinka tohkeissaan Suomessa kierrätetään, lajitellaan jätteet yms yms. Muu maailma, no ehkä Saksaa lukuunottamatta, roskaa ja kuluttaa minkä ennättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei tässä muuta kuin naurattaa tuo itsensä korostaminen :) Minäminäminä olen hyvä äiti. Ostan lapsilleni vain parasta. Näettekö hei kaikki sen :D veikkaan että aika moni vanhempi lykkää omia hankintojaan lastensa vuoksi. Pienen prosentin täytyy kiillottaa silläkin asialla kruunuaan.
Tiedättekö, että nuo "olin kotonani ykkönen ja minun tarpeeni menivät aina vanhempieni ohi"-lapset ovat erittäin itsekkäitä vanhempina. Omat jumpat, kaveritapaamiset, harrastukset, työ ja vähän kaikki menevät lasten ohi, ja ne uhrautuvat vanhemmat ovat myös uhrautuvia isovanhempia, jotka käytännössä kasvattavat lastenlapsensakin.
Miten olisi kohtuus asioissa? Lapsille voi ihan suoraankin kertoa, että viime kerralla sait tämän ja tämän ja tuolloin me joustimme. Nyt on meidän vuoromme saada asioita ja sinun vuorosi joustaa. Ap:n tapauksessa olisin toiminut toisin ja luvannut maksaa puolet ja lapset sitten itse maksaisivat omista säästöistään/lahjarahoistaan/viikkorahoistaan puolet. Näin ei olisi ollut uhrautuvaa vanhempaa ja kaiken saavia lapsia vaan perhe, joka puhaltaa yhteen hiileen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 * puhelin = 600 €
3 * halpislento Lontooseen/Berliiniin/Dubliniin tms. + 1 hostellihuone + syömistä, matkamuistoja, kävelyä, ikuisia muistoja = 600 €
Mitäbkukin priorisoi.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 15:05"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 15:00"]
Juu me nukutaan miehen kanssa autossa että lapsille olisi omat huoneet ja tongitaan ruokamme roskiksista jotta olisi varaa ostaa lapsille kaikki mitä he haluavat :) Lisäksi pukeudumme säkkiin ja ripottelemme tuhkaa päällemme..
[/quote]
ai teillä kans on sama juttu. onneks töissä saa käyttää työvaatteita ja käydä suihkussa, tulis muuten kyselyjä tuhkaisesta päästä ja epäsiististä ulkonäöstä. lapset on sentään tyytyväisiä kun saa asua isossa asunnossa jonka siivouksesta me vanhemmat vastataan. suihkuun ei ole mitään asiaa kotona, mutta kuten sanoin onneksi on työpaikka. on varaa ostaa lapsille kaikki mitä ne haluaa!
[/quote]
Me tässä tehdään miehen kanssa lähtöä kerjuulle, mies soittaa kurttua, minä laulan. Jos vaikka hernaripurkin verran saisi rahaa. Kylmänähän se on syötävä, ei ole millä ja missä lämmittää. Neuloin tänään keräämistäni muovikasseista teltan päälle sadesuojan. Kirjaston koneella olen, en kehdannut lapsia häiritä ja pyytää jos saisi nettiä käyttää, en halua olla vaivaksi heille. Toivottavasti yöllä ei ihan kauheesti sada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 17:08"]
Tiedättekö, että nuo "olin kotonani ykkönen ja minun tarpeeni menivät aina vanhempieni ohi"-lapset ovat erittäin itsekkäitä vanhempina. Omat jumpat, kaveritapaamiset, harrastukset, työ ja vähän kaikki menevät lasten ohi, ja ne uhrautuvat vanhemmat ovat myös uhrautuvia isovanhempia, jotka käytännössä kasvattavat lastenlapsensakin.
Miten olisi kohtuus asioissa? Lapsille voi ihan suoraankin kertoa, että viime kerralla sait tämän ja tämän ja tuolloin me joustimme. Nyt on meidän vuoromme saada asioita ja sinun vuorosi joustaa. Ap:n tapauksessa olisin toiminut toisin ja luvannut maksaa puolet ja lapset sitten itse maksaisivat omista säästöistään/lahjarahoistaan/viikkorahoistaan puolet. Näin ei olisi ollut uhrautuvaa vanhempaa ja kaiken saavia lapsia vaan perhe, joka puhaltaa yhteen hiileen.
[/quote]
Hyvä teoria, mutta ei toimi käytännössä. Kaikilla kun ei ole rahoja jakelevia sukulaisia. Lahjarahoja ei tule mistään paitsi vanhemmilta. Säästöt = vanhempien säästämät rahat lapselle. Viikkorahat tulevat myös vanhemmilta. Ihan sama siis ostaako suoraan vai vetkutteleeko ja odotuttaako vähän. Eipä sillä merkitystä, hyvin pystytään kustantamaan kaikki tarvittava ja ylimääräinenkin ilman että jäädään itse mistään paitsi.
Ok. Ap, sulla on vielä matkaa marttyyriäidiksi.
Yksi tuttuni puhuu, kuinka hänellä on talvitakki 90-luvulta ja vain yhdet farkut ja nekin kirpparilta. Säästää omista vaatteista, mutta lapsillaan toki on iPhonet.
En kyllä ymmärrä ihan kaikessa näitä "lapset ensin" "lapset ensin" -tyyppejä.
Toki jos lapsi sairastuu, tarvitsee apua, hoivaa jne. on tietenkin lapset laitettava omien tarpeiden edelle. Tai jos puhutaan perustarpeista ja muista aidosti tärkeistä asioista.
Sen sijaan en ymmärrä kalliiden älypuhelinten ostoa jos itse tarvitsisi jotakin tarpeellista. Tällaisissa asioissa meillä ainakin "lapsen tahto on vanhemman taskussa". Ei puhettakaan, että laittaisin 300€ älypuhelimeen jos itsellä ei olisi varaa esim. kunnon vaatteisiin.
Rahaa kyllä meillä aina on, auto ja omakotitalokin suurimmaksi osaksi maksettu juuri säästäväisyyden ansiosta (palkat on aika pienet, molemmilla n. 2300€/kk), mutta jos annettaisiin kalliissa asioissa lapselle aina periksi, ei sitä rahaa kyllä enää olisikaan. Eikä meillä kukaan elä kurjasti, mutta ei kyllä tosiaan tuhlata tuollaisiin asioihin. Lapsella on älypuhelin, mutta se onkin itseltä vanhaksi jäänyt käytetty. Ja saa luvan kelvata niin pitkään kunnes lakkaa toimimasta.
No joo.. Meillä ainakin koko perhe elää samaa elintasoa.. vaatteet, puhelimet, kaikki, samaa tasoa kaikilla.
Ei kai kukaan täysijärkinen osta 300 euron puhelinta tuonikäiselle! Lasten on opittava, että raha ei kasva puussa. Ja omalla esimerkillä myös näyttää, että hyvin vähälläkin tulee toimeen.
No noin minäkin tekisin. Jos joku asia on tärkeää lapselle eikä minulle ollenkaan tärkeää, niin pistän ne lapsien menot omieni edelle. Lapsuus ja nuoruus on lyhyt, ja minä voin olla muutaman vuoden vähemmillä harrastuksilla ja vähemmillä tavaroilla.
Minusta on ihanaa, että lapset voi hyvin, kasvaa ja kukoistaa ja että heillä on hauskaa elämässään. Tulen itse kodista jossa perheen isoin lapsi oli toinen vanhemmista ja hänellä oli aina kalleimmat lelut, me lapset harvemmin mitään saatiin. Oli sillä iso merkitys, että itsellä oli koko kaveripiirin rupuisimmat vaatteet ja tavarat eikä harrastuksia. Omille lapsille haluan parempaa.