Mielestäni lapset pitää asettaa kaiken edelle

Itse tein näin, enkä ole koskaan katunut sitä, että jäin kotiäidiksi niiden vuosien ajaksi, kunnes nuorin kolmesta lapsestani meni kouluun. Suurin osa kotiäitivuosista olin yksinhuoltajina. Minulla oli kotiäidiksi jäädessäni yliopistotasoinen monipuolinen tutkinto, mutta lyhyt työkokemus. En koskaan murehtinut sitä, että kun joskus palaan työelämään, en saisikaan opintojani vastaavaa työtä. Minä vain nautin joka ainoasta hetkestä ihanien kullanmurujeni kanssa. Taloudellisesti oli tiukkaa, mutta kaikesta selvisin. Ja nyt, kun lapset ovat aikuisia, on heillä kaikilla takanaan yliopistotasoinen koulutus, hyvät ammatit ja työpaikat. Ja minäkin sain oman alani töitä ja vakituisen viran. Lapsistani kasvoi tasapainoisia, luovia, vastuuntoisia ja ahkeria nuoria ja aikuisia, jotka saivat minulta lämpöä, tukea ja rakkautta. Yhteinen läheisyydentunne jatkuu ja syvenee edelleen, vaikka jokaisen asuu nyt omassa kodissaan. Tapaamme viikoittain ja soittelemme lähes päivittäin. Tuemme toinen toisiamme. Lapsissa on yhteiskuntamme tulevaisuus ja voima.