Lue keskustelun säännöt.
vanhemmat ei puutu mielennterveys ongelmiini.
just me and my feelings
19.02.2022 |
Sanoin kuukausi sitten että tunnen oloni masentuneeksi ja että olen hiukan pahoittanut mieltäni yhdesrä teosta.
Sanoin heille, että haluan apua ja tässä sitä ollaan, ei mitään apua vieläkään.
Varmaan luulevat että kuuluu johonkin kasvuun, muttako se ei oo niin. Oon yksinäinen ja masentunut sen takia, olen myös kamppaillut syömisen kanssa. En enää oikeesti jaksa. Pitäiskö mun ottaa ns järeämmät aseet käyttöön ja oikeesti sanoo, että tarviin apua.
Mulla on melkein jokapäivä sellanen tunne, etten selcii huomisesta, oon myäs miettinyt, että mitä jos en olekkaan huomenna elossa kaiken ahdistuksen ja stressin takia.
Auttakaa mua
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä koulu terveydenhoitajaan.
Palvelet/auttavat puhelinnumerot ovat ilmaisia.
Sitten kysyt itse aikaa terveydenhuollolta. Mutta muista että tiedät itse tilanteesi parhaiten. Osa vähättelee sua siellä jos satut väärästä ovesta sisään. Varsinkin jos läheiset eivät huomaa mitään ja tätä sulta tullaan kysymään. Valehtele jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tosiaan minkä ikäinen olet? Miksi oletat, että vanhemmat voisivat tehdä mitään puolestasi tämän asian suhteen? Sinä tarvitset apua, eivät he. Ota itse yhteyttä terveydenhuoltoon tms.
Haetko vain huomiota? Muutoin hanki itse apua. Ei kukaan tee sitä puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene heti maanantaina kouluterkkarille. Akuuttiin hätään saat apua kriisipuhelimesta. Hyvä kun olet pystynyt kertomaan vanhemmillesi, vaikka he ovatkin näköjään ymmärtämättömiä. Jaksamista ❤
Vierailija kirjoitti:
Niin tosiaan minkä ikäinen olet? Miksi oletat, että vanhemmat voisivat tehdä mitään puolestasi tämän asian suhteen? Sinä tarvitset apua, eivät he. Ota itse yhteyttä terveydenhuoltoon tms.
Olisitko samaa mieltä, jos lapsella olisi fyysisiä vaivoja? Pesisit vanhempana kätesi ja käskisit itse hankkiutua hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen vasta 11 vuotias ja menisin terkkarille, mutta meidän terkkari on kaverini äiti, tiedän että minun ei pitäisi ajatella, että hän on tuttuni, mutta siltikkin. Anteeksi jos teksti on epäselvän kuuloinen, oon vasta heränny ja aivot ei toimi.
just me and my feelings kirjoitti:
olen vasta 11 vuotias ja menisin terkkarille, mutta meidän terkkari on kaverini äiti, tiedän että minun ei pitäisi ajatella, että hän on tuttuni, mutta siltikkin. Anteeksi jos teksti on epäselvän kuuloinen, oon vasta heränny ja aivot ei toimi.
Puhu vanhemmillesi mahdollisimman suoraan. Vaikutat fiksulta nuorelta! ❤ Aina me vanhemmatkaan ei ymmärretä tilanteen vakavuutta. Itselläni on 12-vuotias tytär, jolla vaikeaa masennusta. Meidän vanhempien tehtävä ON tukea ja hakea apua! Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
just me and my feelings kirjoitti:
olen vasta 11 vuotias ja menisin terkkarille, mutta meidän terkkari on kaverini äiti, tiedän että minun ei pitäisi ajatella, että hän on tuttuni, mutta siltikkin. Anteeksi jos teksti on epäselvän kuuloinen, oon vasta heränny ja aivot ei toimi.
Terkkari on ammattilainen, vaikka olisikin tuttu. Jos et halua kertoa hänelle asioistasi tarkemmin, hän osaa silti kertoa minne hakeudut seuraavaksi. Tai itse asiassa, kun olet vielä ihan lapsi, hänen olisi hyvä olla yhteydessä vanhempiisi hoidon järjestämiseksi. Ehkäpä vanhemmatkin ymmärtäisivät tilanteesi paremmin, jos joku muukin aikuinen ottaa siihen kantaa.
Voit varata itse ajan lääkärille tai terveydenhoitajalle.