Lue keskustelun säännöt.
Millä perustein valitsette kumppanin?
01.07.2015 |
Millä perustein valitsette kumppanin, onko se siis oikea vuosisadan rakkaustarina vai vaan hyvä tyyppi jonka kanssa menee jotenkin yksiin...? Ehkä olette olleet kavereita ja tulette toimeen mutta mitään äkkirakkautta ei ole koskaan ollut Vai onko ollut heti jalat alta ensinäkemältä?
On tullut mietittyä tätä asiaa jo jonkin aikaa, kun en itse vielä sopivaa miestä ole löytänyt ja ikä alkaa kolkutella kolmeakymmentä. Olen "toivoton romantikko" ja olen etsinyt itselleni just sopivaa miestä, jonka kanssa ei hirveästi tulisi riitoja yms. vaan oltaisiin suurimmaksi osaksi sovussa. Kriteerit ovat samalla olleet matalat ja samalla korkeat.
Olen pyytänyt hirveästi luonteelta yms. pyytämättä mitään ulkonäöltä uralta koulutukselta yms. Mutta olen kai liikaa pyytänyt luonteelta kun en sopivaa ole löytänyt, ja kemialta, että oikein menisi "pää pyörälle" ja rakastuisin päätä pahkaa, ei niin että ollaan ensin kavereita ja sitten kiinnytään eikä koskaan ole "kunnon kemiaa". Tässä samassa olen kadottanut idean "realistisesta suhteesta" yms.
En voi olla ajattelematta, että kun hädintuskin 20 vuotiailla on jo mies ja pari lasta, että eivät kai hekään kaikki ole odottaneet juuri "sitä oikeaa" vaan ovat enemmänkin asettuneet yksin henkilön kanssa jonka kanssa tulee toimeen ja seksielämä sujuu, sen kummemmin ajattelematta onko tässä juuri se oikea? Tietenkin osalla varmaan on ollut se "oikea" mutta onko muita jotka tavallaan asettuvat jotensakin mukavan tyypin kanssa vain sen takia, kun pitäisi alkaa perhettä perustamaan yms? Vai onko teillä kaikilla poika/tyttöystävänä/miehenä/vaimona tyyppi joka sai heti jalat alta ja vuosisadan rakkaustarina? Itsellä saattaa käydä niin, että pakko vaan asettua mukavan tyypin kanssa, vaikkei hirveetä kemiaa olisikaan (tai ettei ole mikään sellainen "satutarina")...koska joskus haluan sen perheenkin perustaa.
Kommentit (13)
Mulla ei ollut mitään kiirettä löytää kumppania, en eritysemmin halunnut perhettä tai edes parisuhdetta. Halusin vain olla jonkun kanssa, jota ilmankaan en voi olla. Katselin niin kauan kunnes eteeni tuli oma sielunveljeni, paras ystäväni, rakastettuni ja ihanin ihminen maan päällä. Olen niin romantikko, etten halua tuhlata elämääni sellaisen ihmisen kanssa, jota en tosissani rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin haluaisin tavallaan asettua kenen tahansa mukava kanssa jonka kanssa tulee juttuun ja jotain halua olla lähekkäin yms. että jollain tasolla viehättynyt. Tuntuu vaan, että kun laumaeläin olen, haluan tavallaan saada muilta varmistusta siitä, että ei ole väärin, jos asettuu ja tekee perheen, vaikka ei olisikaan niin älyttömän rakastunut. Luulisin ettei kaikki parit vaan voi olla niin rakastuneita kun itselle niin vaikea löytää...
Tämä siis ap:n kommentti
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:51"]
Itsekin haluaisin tavallaan asettua kenen tahansa mukava kanssa jonka kanssa tulee juttuun ja jotain halua olla lähekkäin yms. että jollain tasolla viehättynyt. Tuntuu vaan, että kun laumaeläin olen, haluan tavallaan saada muilta varmistusta siitä, että ei ole väärin, jos asettuu ja tekee perheen, vaikka ei olisikaan niin älyttömän rakastunut. Luulisin ettei kaikki parit vaan voi olla niin rakastuneita kun itselle niin vaikea löytää...
[/quote]
ap tässä...itsellä kyllä ihan sama mutta kun haluan myös perheen, lapsia yms. niin periaatteessa jaksaisin odottaa vaikka tuhat vuotta mutta kun tuo aika kuluu ja lopulta on riskejäkin saada lapsia yms iän takia. Periaatteessa pahimmassa tapauksessa rakkauden löytymisen aikaan voisin olla vaikka lähemmäs 50 enkä välttämättä sitten enää uskalla lapsia saada. Jos en haluaisi perhettä niin en niin hermostelisi asian kanssa...
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:51"]
Mulla ei ollut mitään kiirettä löytää kumppania, en eritysemmin halunnut perhettä tai edes parisuhdetta. Halusin vain olla jonkun kanssa, jota ilmankaan en voi olla. Katselin niin kauan kunnes eteeni tuli oma sielunveljeni, paras ystäväni, rakastettuni ja ihanin ihminen maan päällä. Olen niin romantikko, etten halua tuhlata elämääni sellaisen ihmisen kanssa, jota en tosissani rakasta.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:51"]
Itsekin haluaisin tavallaan asettua kenen tahansa mukava kanssa jonka kanssa tulee juttuun ja jotain halua olla lähekkäin yms. että jollain tasolla viehättynyt. Tuntuu vaan, että kun laumaeläin olen, haluan tavallaan saada muilta varmistusta siitä, että ei ole väärin, jos asettuu ja tekee perheen, vaikka ei olisikaan niin älyttömän rakastunut. Luulisin ettei kaikki parit vaan voi olla niin rakastuneita kun itselle niin vaikea löytää...
[/quote]
Tuossa on vain se riski, että sitten se oikea pamahtaakin eteen, kun olet parisuhteessa ja pari lasta vääntänyt tuolle "ihan mukavalle". Siinä sitten rikotaan taas parisuhteita ja perheitä sen oikean rakkauden takia. Kannattaa harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niin mitään kriteeriä ole, nykyinen sattui kohdalle ja osoittautui varsin hyväksi elämänkumppaniksi. Mitään vuosisadanrakkaus-hömppää meillä ei ole ollut missään kohtaa, vaan ennemminkin hitaasti yhteen hitsautumista. Kummallakin meistä on hyvä olla ja saamme aikamme kulumaan kahdestaankin hyvin, emme ole huutoriidelleet ikinä ja ajattelemmekin asioista samalla lailla. Ensisilmäyksen rakastumiset kuuluu Hollywoodin leffoihin, harvemmin niitä kuulee tosielämästä.
En pysty edes selittämään miten menin yhteen mieheni kanssa. En oikein ymmärrä edes miten se siihen johti. Olimme ystäviä, enkä usko sellaisiin suhteisiin jotka alkavat ystävyydestä. Meillä oli aina kivaa yhdessä ja sitten päädyttiin sänkyyn ja sielläkin oli kivaa. Tuosta on melkein 20 vuotta ja edelleen ollaan yhdessä ja hyvin menee kaikin puolin. Silti jotenkin aina taustalla sellainen olo että "väärin aloitettu". Järjetöntähän se on, tiedän. En vain koskaan kannustaisi ketään yrittämään iskeä ystäväänsä, ei se oikeasti toimi, me ollaan joku poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:51"]
Itsekin haluaisin tavallaan asettua kenen tahansa mukava kanssa jonka kanssa tulee juttuun ja jotain halua olla lähekkäin yms. että jollain tasolla viehättynyt. Tuntuu vaan, että kun laumaeläin olen, haluan tavallaan saada muilta varmistusta siitä, että ei ole väärin, jos asettuu ja tekee perheen, vaikka ei olisikaan niin älyttömän rakastunut. Luulisin ettei kaikki parit vaan voi olla niin rakastuneita kun itselle niin vaikea löytää...
[/quote]
Tuossa on vain se riski, että sitten se oikea pamahtaakin eteen, kun olet parisuhteessa ja pari lasta vääntänyt tuolle "ihan mukavalle". Siinä sitten rikotaan taas parisuhteita ja perheitä sen oikean rakkauden takia. Kannattaa harkita.
[/quote]
No eihän tässä elämässä sitten uskaltaisi ryhtyä mihinkään, odotella vaan hautaan asti.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:51"]
Itsekin haluaisin tavallaan asettua kenen tahansa mukava kanssa jonka kanssa tulee juttuun ja jotain halua olla lähekkäin yms. että jollain tasolla viehättynyt. Tuntuu vaan, että kun laumaeläin olen, haluan tavallaan saada muilta varmistusta siitä, että ei ole väärin, jos asettuu ja tekee perheen, vaikka ei olisikaan niin älyttömän rakastunut. Luulisin ettei kaikki parit vaan voi olla niin rakastuneita kun itselle niin vaikea löytää...
[/quote]
Tuossa on vain se riski, että sitten se oikea pamahtaakin eteen, kun olet parisuhteessa ja pari lasta vääntänyt tuolle "ihan mukavalle". Siinä sitten rikotaan taas parisuhteita ja perheitä sen oikean rakkauden takia. Kannattaa harkita.
[/quote]
Maailma on täynnä noita oikeita ja hyvässäkään parisuhteessa ei tule sokeaksi ja kuuroksi, eikä voi olla nauramatta hyville jutuille. Parisuhteen kestävyys riippuu siitä onko siihen sitoutunut ja tajuaako jättää nuo tuollaiset ohimeneviksi hauskoiksi tuttavuuksiksi, joiden kanssa ei ala mitään säätämään. Romanttinen rakkaus on aivokemiaa ja hormooneja, ei mitään tuollaista että olisi joku yksi ja ainoa oikea, jonka kohtalo on määrännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole ap mutta ei kai hän voi odottaa tosirakkautta siihen asti että lapsiakaan ei voia enää saada? Tuossa tapauksessa olisi pakko vain tyytyä siihen mitä valinnut taikka erota. Mitä haittaa parisuhteen rikkomisessa on jos ei rakasta? Jos lapsista puhut, paljon lapsia joutuu kokemaan paljon pahempaa kuin vanhempian eron jonka ei tarvitse mihinkään vaikuttaa. Mitä olen perheitä seuraillut, on vanhempien ero ollut monesti vain hyvä juttu ja aika pieni verrattuna mitä muuta lapset joutunee tkokemaan
[/quote]
Tuossa on vain se riski, että sitten se oikea pamahtaakin eteen, kun olet parisuhteessa ja pari lasta vääntänyt tuolle "ihan mukavalle". Siinä sitten rikotaan taas parisuhteita ja perheitä sen oikean rakkauden takia. Kannattaa harkita.
[/quote]
Itse tapasin mieheni 18- vuotiaana. Ei se rakkautta ollur ensi silmäyksellä.. Kiintymys ja rakkaus kehittyi asteittain isommaksi. Olin miestä aijemmin ollut paljon tulisemmin ihastunut. :) Tultiin miehen kanssa ihan eri maailmoista niin siksi varmasti kesti vähän aikaa tulisesti ihastua.
Nyt olen 23 vuotta ja rakastan tota miestä maailman eniten, on mulle kaikista tärkein. :)
Naimisiin mentiin tänä vuonna ja lapsia haluan mahdollisimman pian!
Näiden 5 vuoden aikana ollaan kasvettu yhteen.
Itse olen sitä mieltä että suhteen ei tosiaankaan tarvitse alusta asti olla niinkuin sadusta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä asiat aina jotenkin päin järjestyy! Itse löysin miehen silloin kun sitä vähiten odotin, lapsia ei ikävä kyllä ole siunaantunut
No en mä enää ketään saa, mutta mikäli joku kiinnostuis musta, niin ei kai tässä enää muuta viiti vaatia/odottaa.