Missä vika??

Tilanne on sellainen, että viimeiset kaksi vuotta on ollut ongelmia seksielämässä. Itse haluaisin kovasti, mutta mieheni ei. Tuona aikana meille on tullut lapsi, mieheni on jäänyt työttömäksi ja ollut jos jonkinlaista murhetta, eli ymmärrän että häntä stressaa paljon. Syyksi hän onkin sanonut sen + suorituspaineet Ym. Kuitenkin Sillon kun ongelmat alkoi niin mitään noita ei ollut, joten en tiedä mistä tilanne on saanut alkunsa.

Olen murehtinut asiaa ja Se on vaikuttanut itsetuntoonikin. Puhuin miehen kanssa asiasta suoraan. Hän sanoi että hänestä tuntuu että heppi on vain pissaamista varten (käytän "nättejä" sanoja kun en tiedä mitä täällä sallitaan...), eikä tiedä miksi. Pettänyt ei kuulemma ole, ja uskon sen kyllä, eikä minussakaan kuulemma ole mitään vikaa. Näin kuitenkin kotikoneella pornoa, ja kun kysyin siitä niin aluksi hän suuttui, mutta kertoi sitten rehellisesti katsovansa sitä. Arvasinkin sen kyllä, mutta hän sanoi myös että ei kuulemma touhua yksinkään mitään, katsoo vaan. Kertoi sitten myös että viikottain, ja Se vähän järkytti. En ymmärrä jos ihmistä ei seksi kiinnosta, niin miksi sitten pitää jatkuvasti tapittaa pornoa? Omassa mielessäni siinä on ristiriita. Mies sanoi että mielellään hän katselee kauniita naisia vaikkei haluta.

Koitin ymmärtää asiaa ja ehkä jotenkuten ymmärsinkin vaikka Se ristiriitaiselta vaikutti. Mies kuitenkin tuntuu kertovan asiat rehellisesti ja sanoo huomaavansa itsekin muuttuneensa, mutta ei todella tiedä miksi. Kysäisin yksi päivä pitäisikö hänen käydä testosteronin mittauksessa, jos vastaus piilisi siinä. Mieheni sanoi vaan ettei hänen testosteronitasoissaan ole mitään vikaa, hänhän on oikea karjujen karju.

Mielestäni tuo oli taas todella ristiriitaista, ja juttelin asiasta ystäväni kanssa. Häneltä ei ymmärrystä herunut, vaan oli sitä mieltä että tilanteen voisi jo rinnastaa melkein pettämiseen. Minä en ole miehelleni kelvannut, vaan hän on tehnyt yksipuolisen päätöksen seksielämästämme, hoitaa omansa "muussa seurassa", vaikka ei fyysisesti toista henkilöä olekaan ollut, mutta ei usko ettei mieheni ole mitään yksinään touhunnut koska jutut on niin ristiriitaisia ja hän suuttui kysyttäessä.

Tuon jälkeen minulla on ollut tosi kurja olo. Itsetuntoni on täysin mennyttä, koen seksin vastenmieliseksi ja itseni nöyryytetyksi, ihan kuin mieheni olisi pitänyt minua pilkkanaan koko kaksi vuotta. En tiedä mitä ajatella. Viimeisen viikon mieheni on jopa yrittänyt tehdä aloitetta seksiin, mutta olen vältellyt parhaani mukaan koska nyt tuntuu niin pahalta etten halua hänen enää edes koskevan. En haluaisi rikkoa perhettämme, mutta tällä hetkellä tuntuu niin pahalta etten tiedä voinko jatkaakaan.

Antakaa tulla suoraa tekstiä, mielipiteitänne tilanteesta. (Ennenkun joku heittää että itse olen repsahtanut raskauden myötä niin ei, olen jo samassa kunnossa kun ennen raskautta.) Ymmärtääkö joku?