Mummo kutoo sukkaa hämärässä

Lanka soljuu puikoilla kuin itsestään,

lapsenlapsi miettii himoiten.

Saisi päivän piikit leikiten,

myisi sukat mummon harhaisen.

Kahdesti niin saisi tuplana,

kolmesti niin ehkä triplana,

sukat mummon toisi siunauksen,

annoksen huumeita kolminkertaisen.

Kello raksuttaa mennyttä aikaa

Mummon visalla on kummaa taikaa

Mummon sukat ovat iloiset,

kirjavat ja vallan  suloiset.

Lapsenlapsi kutojaa jo hopittaa,

joko pieni kohta jalat lämpimiksi saa?

Mummo valvoo myöhään että ehtisi

saada sunnuntaiksi sukat valmiiksi.

Silloin tulee käymään rakkahin,

pieni lapsenlapsi puhtoisin.

Ottaa sukat aivan onnessaan,

halauksen kera kiittää innoissaan.

Vielä pihalta hän vilkuttaa,

puhelinta toinen käsi hapuaa.

Avaa torin uusin tunnuksin,

liittää hienon kuvan tietoihin.

Halpa hinta takaa ostajan,

sukat saavat kodin ihanan.

Toinen maksaja jää sukitta

ja kolmaskin tuntee kiukkua

kun tyhjää myyvä nuori huijari

katoaa ja transsiin vajoaa.

Ihanaa, kun on mummoja,

voisivat viljellä myös kasveja.

Siementilaus on  jo tulossa

edullisesti netistä Hollannista.

Vanhasta riepumatosta voi saada aimo summan kirppiksellä.

Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa

Bukowskin huutokauppakamarissa

Hiljaa pappa ikkunasta ulos tuijottaa,

varovasti ettei mummo huomaa.

Laiminlyöty ihmisparka hiljaa valittaa

Kaulimen jo  kätki kaappikelloon