19 vuotiaalla tytölläni on henkisen puolen ongelmia

Itse olen käynyt psykiatrian poliklinikalla ja minut ohjattiin sinne koulupsykologin tekemän lähetteen avulla. Eli lähetteen ilmeisesti tarvitsee ensin, lääkäri voi varmasti tehdä.

Millasia ongelmia tytölläs on?

Opiskelupaikassahan on opintopyskologia, terveydenhoitajaa ja sen sellasta. Niihin pitäis ottaa. Mutta tyttösi on aikuinen, niin hänen pitäis itsensä olla hoitoon tai siis ylipäätään keskusteluapuun myöntyväinen. Noita puheluja ottamallahan minä lähtisin ite ainakin liikkeelle

Aika terveysasemalle ja sinne juttelemaan. Jos sitä kautta kestää päästä lääkäriin, niin päivystykseen. Tsemppiä

Ei kannata ikinä hakea apua mt ongelmiin. Masennuslääkkeet ja muut pistää vaa pään entistä sekasimmin ja lopettaminen on yhtä helvettiä. Nyt käytän vain alkoholia enkä mitää pillereitä ja ei oo tullu putkaakaan enää jouduttua sen jälkeen.
M-96

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 01:35"]

Ei kannata ikinä hakea apua mt ongelmiin. Masennuslääkkeet ja muut pistää vaa pään entistä sekasimmin ja lopettaminen on yhtä helvettiä. Nyt käytän vain alkoholia enkä mitää pillereitä ja ei oo tullu putkaakaan enää jouduttua sen jälkeen. M-96

[/quote]

Älä syötä propagandaa. SIllä viinalla ja muulla paskalla sinä vasta syvällä tulet olemaankin, haudassa. 

Terapialla ja lääkehoidolla niistä selvitään. Ilman ammattiapua ongelmat tulevat vain kasautumaan ja purkautuu tavalla taikka toisella. Psykiatri/psykologi oikeat osoitteet.

Nopeimmin pääsette jos tytär itse soittaa. Nuorempana häälyin masennuksen rajamailla ja sain heti apua, kun sitä itse pyysin. Soitin terveyskeskukseen ja pyysin päästä juttelemaan, sain ajan jo seuraavalle viikolle. Pikakäynnin jälkeen pääsin psykofyysiseen fysioterapiaan, puolen vuoden päästä olin kunnossa. Tämä yläasteikäisenä.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 01:47"]Nopeimmin pääsette jos tytär itse soittaa. Nuorempana häälyin masennuksen rajamailla ja sain heti apua, kun sitä itse pyysin. Soitin terveyskeskukseen ja pyysin päästä juttelemaan, sain ajan jo seuraavalle viikolle. Pikakäynnin jälkeen pääsin psykofyysiseen fysioterapiaan, puolen vuoden päästä olin kunnossa. Tämä yläasteikäisenä.
[/quote]
Nykyää ei saa edes mitää terapiaa vain ainoastaan lä[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 01:37"][quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 01:35"]

Ei kannata ikinä hakea apua mt ongelmiin. Masennuslääkkeet ja muut pistää vaa pään entistä sekasimmin ja lopettaminen on yhtä helvettiä. Nyt käytän vain alkoholia enkä mitää pillereitä ja ei oo tullu putkaakaan enää jouduttua sen jälkeen. M-96

[/quote]

Älä syötä propagandaa. SIllä viinalla ja muulla paskalla sinä vasta syvällä tulet olemaankin, haudassa. 

 
[/quote]
Lääkärit syöttää propagandaa. Ne on lääketehtaiden kätyreitä. Ei kannata luottaa niihin.
M-96

Yhdyssanat yhteen pliis ja 19-vuotias. Auta itse häntä mahdollisimman paljon kuin vain voit tai delegoi homma jollekin läheiselle sukulaiselle tai ystävälle, jolla on paremmat välit jos ette ole läheisiä. Julkisella puolella kestää pienoinen ikuisuus saada hoitoa pintaraapaisun verran. Muutosten on tapahduttava joka päivä arjessa. Voimia.

Yksityiselle kannattaa, jos yhtään on rahaa. Julkisen puolen kanssa tapellessa menee viimeisetkin voimat eikä silti saa apua

Suoraan aika yksityiseltä puolelta, psykiatrilta. Pääsee kaikkein nopeimmin avun piiriin. Terv.keskuksessa ei ole erikoislääkäreitä eli ei sinne, ei odottamaan ensin aikaa lääkärille ja sitten mahdollista siis mahdollista lähetettä psykiatrille. Aikaa kuluu moisessa turhaan. Voimia.
T.dep.toipumassa oleva, kolmas vuosi psykoterapiassa lopuillaa

Moi äiti. 

Älä huoli, hän löytää kohta lääke- ja huumekoukussa olevan mielenterveysongelmaisen kusipäämiehen, jonka kanssa lähtevät elämää rakentamaan. Saavat lapsen, ero tulee ja kummatkin elävät elämänsä sossun varassa. Jossain vaiheessa tyttösi hankkii aggressiivisen isokokoisen koiran tuomaan sitä "kovaa" imagoa taluttaessaan sitä kadulla pillerihöyryissään mustat hupparit ja maastouhousut päällään.

Mitä on tapahtunut tytön elämässä?

Itse muutuin myös raivoavaksi ja lyhytpinnaiseksi tuossa vuosi sitten. Lääkäri passitti psykologille, jossa kävin 5 kertaa juttelemassa. Kieltäydyin lääkityksistä. Diagnoosin mukaan mulla oli sopeutumishäiriö ja masennus Menin sitten gynekologille ja vaihdettiin e-pillerit. Muutama päivä pillerimerkin vaihdosta loppui myös raivoaminen. Hormonien vaikutusta mieleen ei pidä vähätellä.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 01:09"]

On masentunut ja raivoavakin ajoittain ja tarvitsee apua. Olen jo pitkään puhunut avun hakemisesta, mutta ei ole suostunut. Nyt haluaa apua, ainakin sanoo niin pahimmalla hetkellä. Elämässä vaikeutta muutenkin, koulun käyntikn keskeytynyt. Minne otan yhteyttä? Varaanko hänelle ajan lääkäristä ja lähete jonnekin? Kestää varmaan pitkään ennenkuin pääsee. Voinko ottaa etsivän nuotisotyöhön yhteyden? Vai hän itse ainoastaan? Auttavatko opiskelusuunnitelmissa? Auttakaa olen rikki.

[/quote]

Soita ihmeessä tonne etsivään nuorisotyöhön, olin itse parivuotta sitte samanlaisessa tilanteessa ja faija otti noihin yhteyttä, helpompi niille on puhuakin kuin jollekin lääkärille.

Sanot sille vaan että otit tonne yhteyttä, soittavat sieltä ettei ihan puskista tuu.