Muita, jotka toimivat kavereidensa terapeuttina?

Alan olla aika väsynyt ystäviini, jotka pitävät minua terapeuttinaan. Seurani kelpaa aina kun on rankkaa ja vaikeaa. Minun roolini on kuunnella, tsempata ja kannustaa, ja toki sen olen mielelläni tehnytkin. En koe kuormittuvani muiden huolista. Ystäväni kehuvat näissä tilanteissa kuinka ihana ja rakas ystävä olen jne. Mutta yleensä yhteydenpito hiljenee, kun heillä alkaa mennä paremmin. Olen luonteeltani aika mutkaton, eikä tällainen meininki ole ennen haitannutkaan, mutta nyt kärsin itse aika pahasta työuupumuksesta ja oikeasti tarvisin tukea ystäviltäni, mutta sitä ei heru. Olen koittanut joillekin kertoa, että olo on alavireinen ja masentaa, mutta tuntuu, etteivät he kuule tai ymmärrä mitä sanon, saati että alkaisivat tukea millään muotoa. Minua pidetään jotenkin vahvana ihmisenä, oletetaan että olen "se joka pärjää"... mutta suoraan sanoen, en jaksaisi aina pärjätä. Haluaisin myös joskus tukeutua muihin. On inhottava huomata, ettei saa takaisin sitä mitä itse on antanut muille.