Ei varaa terapiaan

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 21:40"]Ylipäänsä pohdiskelisin koko terapian tarvetta. Siitä saattaa olla joissakin tapauksissa apua, mutta ei aina. Ei se terapia ole mikään autuaaksi tekevä asia, mitä ilman ei voi elää.
[/quote]
Niin,olen minä pärjännyt tähänkin asti ja varmasti moni muukin. Mutta en oikein tiedä miten näitä asioita muuten käsittelisi... Ap

Tsemppiä ap. Tässä tuli jo hieman neuvoja. Toivotaan että vähintään sossusta saisit sitten apua jos rahat ei tunnu riittävän. Alku on varmasti hankala mutta se  helpottuu sitten. Sinun pitää kuitenkin muistaa, että sinä itse joudut luultavasti työstämään asioita paljon, terapia ei ole suora lääke. Mutta varmasti onnistut kyllä siinä kun tahdot parantaa itseäsi. Myös kirjallisuudesta voi löytyä vinkkiä paranemisprosessissa ja vertaistukea löytyy netistä esim tukinet. Ja älä ajattele että olet huono tyttöystävä, kyllä poikaystävä on sinut sinun itsesi takia valinnut. On tärkeää että kerrot hänelle jos sinulla on huono olla, että hän ymmärtää mistä se johtuu ja ymmärtää myös että se on ohimenevää. Viettäkää yhdessä kivoja hetkiä jotta saat päivääsi piristystä:)

Kiitos kommenteista :) tiedostan, että edessä on paljon työtä. Jo se, että pääsee puhumaan jollekin, kuulostaa hyvälle. Psykiatrian poliklinikalla kun kävin, jutut jäivät tosiaan hyvin pintapuolisiksi. Ensimmäisellä kerran sain päällisin puolin kerrottua, miksi olen sinne hakeutunut, mutta sen jälkeen käynnin olivat enemmän kuulumisen vaihtoa. Olen pohtinut, olisiko muutakin apua kun terapiasta tai olisiko sille vaihtoehtoja. Ehkä tosiaan voisi lukea myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta jne. Tosiaan, poikaystäväni on minut valinnut, mutta moni juttu minussa on mennyt varmaan huonompaan suuntaan suhteen aikana. Se harmittaa itseänikin... Alussa sitäkin varjeli, kuinka huono itsetunto on. Nykyään ei oikein jaksa ja viitsi enää varjella. Otan niin helposti itseeni, että ongelmia tulee viikoittain, joskus päivittäin. En halua olla tällainen, en vain tiedä kuinka yhtäkkiä muuttaa käytöstä. Joskus olen poikaystävälleni sanonut, että en ole varmaan sellanen ihminen mikä olin alussa ja minulla tulee vielä pitkään olemaan vaikeaa ja hän voi kyllä ottaa etäisyyttä. Ei ole halunnut. Kuitenkin pari kertaa olen viime aikoina kuullut lauseen "en jaksa tällästä enää" ja se on herättänyt miettimään sitä, kuinka vaikeaa kanssani on ja että todella tarvitsen apua. Täytyy ottaa yhteyttä terapeutteihin ja kysellä lisää aiheesta :) ap

Toivottavasti saat apua

Kela ei anna aina tukea.

Vähä sama tilanne täällä

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin terapiassa psykiatrian poliklinikalla. Ei maksanut mitään. 

Niin kävin minäkin. Ei tosiaan maksanut, mutta ei siitä kyllä apuakaan ollut.

Jälkeenpäin on monesti v....nut kun on käynyt mielessä millaista ajanhukkaa oli. Välillä psykologi oli

mukava ja välillä vittuilu. Pahinta oli kun ääneen epäili onko jotkut kertomani asiat

(erilaiset väkivaltatilanteet kotona) totta ollenkaa vai kuvittelua. Todella kannustavaa...

Ei aina saa apua vaikka sitä kuinka haksi useaan otteeseen elämän varrella.

Toisin kyllä väitetään, mutta todellisuus on monesti toinen.

Itselläni ovat auttaneet erilaiset itsehoidolliset menetelmät pitkällä aikavälillä.

Muuhun on jäänyt vähänlaisesti varaa ja voimavaroja.

Kun pahat asiat on saanut putsattua pois häiritsemästä ja rakennettua vihdoin terveen psyykeen

alkaa elämä olla jo loppumetreillä. Työ/perhe/harrastuselämä on jäänyt välistä ja

jäljellä on köyhä vanhuus erakkona.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa kelan jälkeen omavastuuta jää yleensä jäljelle 6-9e kerta. Lisäksi tutustumiskäynnin maksat kokonaan itse

Riippuu ihan terapeutin taksasta, mitä jää maksettavaksi.

Toivottavasti löydät itsellesi sopivan. Kannattaa monipuolisesti kuulostella niitä psykoterapian suuntauksia, mikä olisi itsellesi sopiva ja sitä kautta terapeutti.

Niitä on niiiiin monenlaisia. Pitää malttaa etsiä sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäänsä pohdiskelisin koko terapian tarvetta. Siitä saattaa olla joissakin tapauksissa apua, mutta ei aina. Ei se terapia ole mikään autuaaksi tekevä asia, mitä ilman ei voi elää.

Olen samaa mieltä. Monelle olisi varmasti enemmän hyötyä siitä, että toimeentulo turvattaisiin. Tällöin voisi keskittyä paranemiseen ja esim. opiskella tai olla vaikkapa osittain työelämässä kullostenkin voimien mukaan.

Kansalaispalkalla ratkeaisi.