Oletko alkanut seurustella lesken kanssa? Olisiko antaa neuvoja?

Älä ole kuolleelle ikinä, missään tilanteessa kateellinen tai mustasukkainen.

Vaikea tilanne. Vaatii aikaa ja joustavuutta. Etenkin jos lapsia kuvioissa.

Kokemusta on. Tulet aina olemaan kakkonen. Kuollutta et tule koskaan voittamaan ja se tulee korostumaan riitatilanteissa, joissa saatat saada osaksesi julmaakin väheksyntää. Parasta on, jos pystyt suhtautumaan asiaan kylmän viileästi ja käytännönläheisesti. Kuolleelle on turhaa olla mustasukkainen. Kuollut ei voi myöskään viedä kumppaniasi sinulta, joten parhaimmillasi voit ymmärtää ja unohtaa kumppanisi kiukuttelen ja katkeruuden. Aika parantaa lopulta haavat ja 10 vuoden jälkeen voit olla jo ykkönen mutta sitten on jo moni muukin asia ehtinyt muuttua. Olin yhdessä 15 vuotta lesken kanssa ja lopulta seitsemässä vuodessa leski pääsi asiasta lopullisesti yli. Lopulta erosimme muista syistä.

Pitää varoa ettei ole mustaleski.

Oletko varma, että oli sureva leski? Entä jos oli pas ka suhde? Vapautus?

Mieheni kuoleman jälkeen, olisin ollut varmasti huono kumppani toiselle. Surutyö vaati vuosia, kunnes pystyin uuteen ihmiseen suhtautumaan ilman vertailua. Nyt vaimoni kuoltua, kamala ehkä sanoa, mutta kun on jo kerran läpikäynyt puolison menetyksen, on helpompaa. Sen hyväksyy osana elämää, asioina joita voi tapahtua. Eli oman kokemukseni mukaan, jos tapahtuneesta vasta vähän aikaa, ongelmia todennäköisesti tulee. Ellei sitten ikää niin paljon, että kuolema ollut sen takia todennäköinen.

Olen avoliitossa lesken kanssa, yhteistä aikaa takana noin kahdeksan vuotta, josta puolet avoliitossa. En tunnista tuota, mistä puhut. Tiesin jo etukäteen puolisoni olevan leski (oli ollut nelisen vuotta ennen tapaamistamme), puhuimme joskus alkuvaiheessa siitä, mitä tapahtui, siinä kaikki. Olemme yhdessä mm. tavanneet hänen edesmenneen puolisonsa sukulaisia sekä tietysti heidän yhteisiä ystäviään.

Asumme puolisoni omistamassa kodissa, joten laatikoista ja kaapeista on tullut vastaan edesmenneen vaimon tavaroita, valokuvia yms, ja hänen kädenjälkensä näkyy sisustuksessa. En pidä ongelmana.

Haudalla emme käy yhdessä enkä ole lähtenyt mukaan edesmenneen puolison suvun juhliin, vaikka on pyydetty. Siinä painaa kuitenkin eniten se, etten muutenkaan koe, että minun pitäisi "liittyä toisen sukuun" eli tavata sukulaisia.