Oletko koskaan lyönyt tai potkaissut miestäsi?

en

En. Kerran taisin yrittää huitasta, mutta loppui kun otti ranteista kiinni. En pärjää fyysiselle voimalle. :D Naimisissa 19 v.

Olen. Enkä kadu. Petti ja ryyppäsi

Olen. Ärsytti tarpeeksi eikä lopettanut. Paukautin nyrkillä reiteen ku istuttiin vierekkäin. Jäi suu auki.

En. Joskus kyllä tönitään toisiamme, ihan leikillään.

Ikäväkseni joudun myös sanomaa kyllä ja lujaa. Potkin ja löin. Tunsin tulleeni petetyks, ei menny alku hyvin. Mut jäätii kuitenki kattoo mitä suhde tuo tullessaan ja ukko sano ansainnees ne. Ei enää näin. Kymmene vuotta o tullu jo täytee suhdetta, hyvin pyyhkii

Joo, tosin se on ollut sellasta kiukuttelua mun puolelta että mies vaan nauraa. Sitten kun yritän läpsästä, se vaan kaappaa mut syliin.

Kerran yritin vähän potkia ja kai vähän osuinkin kun ei päästänyt musta irti.

Kerran kännipäissäni läppäsin kevyen avarin kun mies sanoi huoraksi. Kadun, mutta toisaalta eipä mies ole sen koommin huoritellutkaan.

Ei oo tapana potkia tai lyödä ihmisiä mulla.

Läpsässy. Olin suuttunu ku se kännipäissään selitti jotain soopaa (hyvin loukkaavaa).

Olen ehkä mt-ongelma

En ole.

Exän kimppuun kävin kaksikin kertaa. En suhteen aikana mutta eron jälkeen. Kaduttaa juu.

Kerran, ja jäi viimeiseksi. Tosin oli syytäkin, mies oli ollut kolmen viikon ryyppyreissulla ja kaatanut viitisen tonnia siihen hupiin. Annoin selkään ja sanoin ettei ole takaisin tulemista ennen raitistumista. En kadu, se oli ainoa oikea teko siinä tilanteessa. Mies raitistui.

Kyllä. Kun kännissä sikaileva mieheni suututti minut niin pahoin että meinasin saada keskenmenon, heitin hänet konepellin yli ja kävin potkaisemassakin. En ole sitä ennen enkä sen jälkeen häneen väkivaltaa kohdistanut, eipä ole hänkään kännissä sen koommin örveltänyt. En epäile yhtään ettenkö pystyisi nostamaan vaikka rekkaa lapseni takia, siitä paniikista ne supervoimat varmaan silloinkin tuli...

Olen, kun mies tuli uhkaavasti huutamaan muutaman sentin päähän naamastani. Yritin käytännössä saada hänet kauemmas. Tein väärin, mutta tilanteessa en ehtinyt ajattelemaan.

Olen. En kokenut olevani millään muotoa ymmärretty omassa kodissani ja mies oli ainoa sosiaalinen kontakti. Hän oli luvannut elää ymmärtäen minua ja tukien. Näin ei käynyt. En kadu että löin.

En tahallani, mutta vahingossa kerran. Yritin potkaista romua autoani, mieheen osui. 

Kyllä - exä yritti kännipäiten väkisin sänkyyn. Löin kunnon rystyavarin kädellä, jossa iso kantasormus... Saipahan ukkokin kerran mustan silmän ja kavereille selitettävää. Luojan kiitos pääsin eroon siitä ***sta!