Haluaisitko, että Suomessa uutisoitaisiin kuolemantapauksista kuten ulkomailla?

En halua. Vielä 70-luvulla tyyli oli tuollainen myös Suomessa, niinpä jotkut omaiset saivat lukea lehdestä läheisensä kuolemasta.

Täällä härmässä nyt on vaan tapana pahoittaa mielensä milloin minkäkin asian takia. Kyllä tuostakin uutisesta suurin osa näistä jäykistä suomaalaisista pahoittaisi mielensä...

Ei tarvitse. Suomessa putoavat on kuitenkin rumia pottunokkia ja kuka sellaisia haluaa katsella.

Ei tarvitse.

No jaa, ihan sama minulle. Mutta kaikkien rikollisten nimet ja kuvat pitäisi kyllä laittaa uutisiin. 

Ei tarvitsisi nimellä kertoa, mutta uutisointi muilta osin voisi olla rohkeampaa.
Eli ei hyssyteltäisi ja kierreltäisi, esim. itsemurhatapauksia. On jo jotenkin naurettavaa, kuinka sitä ei voi sanoa, että joku teki itsemurhan, vaan asia pitää sitten kautta rantain selitellä "kuoli ny vaan","vahingossa kaatui junaraiteille"tyyliin.
Toki myös se uhrin henkilöllisyydestä täydellinen vaikeneminen on jossain määrin typerää. Erityisesti jos kyseessä on onnettomuus, eikä uhrille/omaisille koidu mitään "häpeää". Ikäänkuin se kuolema olisi jotenkin sitten niin nolo juttu, että kukaan ei saa missään tapauksessa tietää, että joku on sattunut ihan kuolemaankin. Ainakin omalla kohdalla se, että ihmiset tietää läheisen kuolemasta on helpottavampaa, kuin ne loputtomat ja vuosienkin kyselyt:"mitäs sitä sille teidän martalle kuuluu nykyään"

Suomessa kuolema on tabu. Eikä sen asian kieltäminen tee kenellekkään hyvää, kuten ei myöskään henkisesta pahoinvoinnista vaikeneminen ja itsemurhan peittely.
"Elämä on ihanaa tilulilulii" on edelleenkin se mitä pitäisi olla. Ja ne joille linnut ei viserrä kuvittelevat olevansa poikkeavia.
Jos masennus jne. myönnettäisiin, ne myöskin vähentyisivät.
Kuinka moni masentuu nimenomaa sen takia, että ei saisi masentua, tai muuten on "turhanpäiväinen ruikuttaja". Sitten vedetään itseään piippuun esittäen sitä elämä on ihanaa tyyppiä, ja lopputulosta saa sitten raapia sieltä raiteilta.

Täällä nyt ollaan niin hienotunteisia, että se menee absurdin puolelle. Kun uutisissa mainitaan, että "kuolemaa ei tutkita rikoksena", se tarkoittaa yleensä itsaria. Tai kun mainitaan, että "epäillyn sukulaiset olivat osallisina", se tarkoittaa mustalaisia. Monesti myös "poikajoukko" tarkoittaa mamujengiä.

Näitä kryptisiä kirjoituksia pitää ihmisten vaan itse tulkita, kun niistä asioista ei lehdistö voi hyssyttelyn takia kirjoittaa niiden oikeilla nimillä.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 19:48"]Ei tarvitsisi nimellä kertoa, mutta uutisointi muilta osin voisi olla rohkeampaa.
Eli ei hyssyteltäisi ja kierreltäisi, esim. itsemurhatapauksia. On jo jotenkin naurettavaa, kuinka sitä ei voi sanoa, että joku teki itsemurhan, vaan asia pitää sitten kautta rantain selitellä "kuoli ny vaan","vahingossa kaatui junaraiteille"tyyliin.
Toki myös se uhrin henkilöllisyydestä täydellinen vaikeneminen on jossain määrin typerää. Erityisesti jos kyseessä on onnettomuus, eikä uhrille/omaisille koidu mitään "häpeää". Ikäänkuin se kuolema olisi jotenkin sitten niin nolo juttu, että kukaan ei saa missään tapauksessa tietää, että joku on sattunut ihan kuolemaankin. Ainakin omalla kohdalla se, että ihmiset tietää läheisen kuolemasta on helpottavampaa, kuin ne loputtomat ja vuosienkin kyselyt:"mitäs sitä sille teidän martalle kuuluu nykyään"

Suomessa kuolema on tabu. Eikä sen asian kieltäminen tee kenellekkään hyvää, kuten ei myöskään henkisesta pahoinvoinnista vaikeneminen ja itsemurhan peittely.
"Elämä on ihanaa tilulilulii" on edelleenkin se mitä pitäisi olla. Ja ne joille linnut ei viserrä kuvittelevat olevansa poikkeavia.
Jos masennus jne. myönnettäisiin, ne myöskin vähentyisivät.
Kuinka moni masentuu nimenomaa sen takia, että ei saisi masentua, tai muuten on "turhanpäiväinen ruikuttaja". Sitten vedetään itseään piippuun esittäen sitä elämä on ihanaa tyyppiä, ja lopputulosta saa sitten raapia sieltä raiteilta.
[/quote] ei kuoleman esittelykään ole totuudenmukaista vaan viihteellistävää. Kun olet oikeasti nähnyt yhden kuolleen olet nähnyt ne kaikki.

Ennenhän Suomessa julkistettiin kaikkien nimet, iät, kotipaikkakunnat ja ammatit. Oikeastaan vasta Konginkankaan bussionnettomuus oli ensimmäinen tapaus jossa vainajien henkilöllisyydet aktiivisesti salattiin.