Kaverin mies kuoli yllättäen

Ehkä pelkkä läsnäolo auttaa. Sano suoraan ettet osaa lohduttaa.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 18:25"]Ehkä pelkkä läsnäolo auttaa. Sano suoraan ettet osaa lohduttaa.
[/quote]minä ainakin muistan lämmöllä sitä ystävää joka tuli ja sanoi ettei osaa sanoa mitään, mutta tulla halusi.

Sano että hän voi pyytää sinulta apua, jos tarvitsee.

Tee jotain konkreettista; käy kaupassa, tee ruokaa, vahdi että syö, pese pyykkiä, kuuntele, leiki lasten kanssa. Nämä auttoivat itseäni enemmän kuin kotiin kannetut kukat.

Kaveriltani myös kuoli mies puolisen vuotta sitten. Mä en ole se joka istuu ja pitää kädestä kiinni. Mä haen lenkille, käyn perheelle ruokakaupassa, teen ruokaa, kuskaan lapsia harrastuksiin, joskus yöllä chattaan lesken kanssa siitä kamaluudesta.

Ne on muut kaverit, jotka pitää seuraa siellä kotona.

Mene vaan. Itse samassa tilanteessa olin kiitollinen niille, jotka heti tulivat tueksi, ja jäivät yöksikin. Voit samalla auttaa lapsenhoidossa/ruoanlaitossa, jos kaveri ei kykene.

Ei sitä apua välttämättä osaa tai jaksa pyytää. Mutta muista, että suru jatkuu hautajaisten ylikin. Sitä saattaa tarvita apua tai haluta jutella vielä kuukausienkin kuluttua.

Mikä niitä nuoria miehiä tappaa yks kaks? Kiinnostaa näin nuorena miehenä.

Hae äiti ja lapsi kävelylenkille tai leikkipuistoon, leivo jotain tms. 

Perheen välttely ja rauhaan jättäminenkin on surullista.

Tee jotakin pientä syötävää ja mene kylään. Kuuntele vieressä. Kysy tarvitseeko tulla kaveriksi esim kirkkoherran virastooon tai hautaustoimistoon.

Ei sanoja aina tarvita, mutta älä jätä häntä yksin lapsen kanssa selviämään. Pelkkä läsnäolokin riittää.

Älä välttele kaveria ja ns. jätä häntä rauhaan. Monet läheisen menettäneet kokevat erityisen raskaaksi sen, että ihmiset välttelevät kohtaamista tai puhuvat vain muista asioista - ovat kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Kysy milloin voit tulla käymään (mene niin pian kuin se kaverille sopii), kysy haluaako hän puhua tapahtuneesta tai kysy voitko tehdä jotain ihan konkreettista. Ehdota että tuot/teet ruokaa tai tulet leikkimään lapsen kanssa. Sano suoraan että on tosi vaikeaa sanoa oikeita sanoja.

Tarjoa apua lapsen hoitoon. Äidillä ei välttämättä ole kunnolla aikaa tehdä surutyötä, jos pitää hoitaa lasta koko ajan.

onko hän se rovaniemellä tietyömaalla menehtynyt 31v. mies? tapahtui tossa ihan lähettyvillä.
otan osaa jokatapauksessa.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 18:28"]

Sano että hän voi pyytää sinulta apua, jos tarvitsee.

[/quote]Sureva ei ehkä pysty. Tuntuu että ihmiset eivät tarkoita mitä sanoessaan että apua saa pyytää ja toisaalta voi olla niin sekaisin/lamaantunut ettei kykene edes siihen.

ja jos se apu ja sen tarjoaminen tulee pyytämättä se on helpompi ottaa vastaan niin että se tuntuu aidon hyväntahtoiselta.

Ihmiset ovat kovin erilaisisa surussaankin, joku kaipaa lohdutusta, joku uskoa tulevaisuuteen, joku konkreettisia tekoja..

Tuossa tilanteessa kun lapsi/lapsiakin on ei varsinkaan kannata "kunnioittaa" surevaa jättämällä yksin.

Ignoorataan tuo typerys niin jankkaus loppuu.

Ap, ystävääsi voi myös ilahduttaa, jos pidätte pienen muisteluhetken ja kerrot jotain kivoja muistoja hänen miehestään. Kun minulta kuoli perheenjäsen, nämä olivat rakkaita ja lämpimiä hetkiä.