Lue keskustelun säännöt.
Yksi merkittävä virhe työnhaussa minkä takia niin monen on vaikeaa löytää itselleen työpaikkaa
13.02.2022 |
Ihmiset hakevat töitä omina itsenään ilman mitään roolia, statusta tai habitusta. Mutta ei, missään nimessä niin ei pidä tehdä vaan. Nimen omaan ikinä ei pidä olla oma itsensä kun haette töitä vaan on osattava näyttää sille työpaikalle että miksi juuri sinut pitää palkata ja isovalla markkinoida myyntipuheella itsestäsi hinnalla millä hyvänsä haluttu työntekijä kuin jos olisit myymässä halpaa makkaraa ylikalliiseen hintaan. Osoita heille että olet kaikista paras olet kaikista sopivin, olet kaikista täydellisin ja olet todella sen kyseisen työpaikan arvoinen. Ja kun saat sen työpaikan niin pidä tätä hapitusta, statusta ja roolia yllä jotta saat pidettyä työpaikkasi itselläsi etkä lennä ulos heti seuraavassa YT -neuvottelussa. Älä siis tee virheitä, älä mokaa, älä osoita epätäydellisyyttä ja heikkoutta. Katsokaa Amerikkaa, siellä Amerikan työkulttuurissa toimitaan tismalleen näin ja työttömiä on prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin Suomessa.
Kommentit (39)
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein sanotaan, että työhaastattelussa kannattaa olla ihan vain oma itsensä.
Suomalaisen itsetunto on niin huono, että taitavatkin ujostelevat, jos heitä kehutaan.
Eräällä retoriikkakurssilla opetettiin että työnantaja pitää "pukea alasti" työhaastattelussa jos on epävarma omasta roolista. Näin loppuu jännitys ja pystyy käyttäytymään luonnollisesti.
Usko tuohon?
En ymmärrä, miten kukaan pystyy tuohon, kun tilanteessa on niin paljon prosessoitavaa muutenkin. Minulla sellainen vain lisäisi jo ennestään suurta kuormitusta ja tekisi keskittymisestä mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että eläkeputki-ikäisiä aletaan pakkotyöllistämään.
Just kuulin tapauksen jossa 60+ pitää hakea erästä työtä jossa työmatka kestää 3 h. Ei oikein pääse kulkemaan järkevästi työhön. Miettii karenssia.
Passiivis-aggressiivisuutta ei katsota hyvällä nykyään. Ovat taakka työyhteisölle nämä salamarisijat ja hangoittelijat, heihin ei saa rehellistä kontaktia. Uupumusta ja masennusta on mutta nykyään vuorotteluvapaata on hankala saada ja on ihmistyyppi joka ei kertakaikkiaan voi sairastaa. Voivat kuitenkin olla raskaita työkavereina kun mitään ylimääräistä tai yhteisöllistä eivät tee.
Siis se ettei saikuta ja tekee suunnilleen työnsä naama norsun veellä ei ole rakentava tapa tehdä mitään työtä. Sitten huilaamaan ja hoitamaan pollaa kotiin. Näiden ihmisten auttamiseen saisi panostaa enemmän.
Ihan sama. Luovutan. En ole sopinut enkä ikinä tule sopimaan muiden ihmisten muottiin. En enää tähtää siihen muottiin. Haluan pois työmarkkinoilta oman firman toimariksi.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aikoinaan hakenut töitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, joita sinäkin listasit, eikä se kahdesta maisterintutkinnostani huolimatta johtanut työllistymiseen.
Ongelmani oli, että ilman työkokemusta työllistyminen ns. oman alan asiantuntijahommiin on mahdotonta. Hanttihommiin ei taas ole aitoa motivaatiota ja työantaja tajuaa tämän ja siksi karsastaa "ylikoulutettua". Harjoittelupaikkoihin halutaan nuorempia opiskelijoita, ei pariin tutkintoon jo valmistunutta ja ~10 vuotta vanhempaa henkilöä.
Pääsin lopulta irti pitkäaikaistyöttömyydestä ja työllistyin ilmaistyön kautta tai ns. rekrykoulutuksen avulla. Tosin jouduin näitä palkattomia pätkiäkin tekemään kolmessa eri paikassa yhteensä yli vuoden ennen kuin lopulta sain palkkatyösopparin.
Vaikeaksi temppuradaksi on työmarkkinat menneet ja veronmaksajien rahaa hassaantuu armottomat määrät. Varmaan oli vain hyvä tuuri, ettei mielenterveyteni ottanut suurempaa osumaa matkan varrella. En yhtään ihmettele, jos joku olisi heittänyt vastaavassa tilanteessa hanskat tiskiin.
Aivan kamalaa tämä kilpailu jos on "liian vanha".
Näen täällä Ruotsissa siistejä entisiä Erikssonin insinöörejä hakemassa samaa työtä ,mihin minut alaan kouluttamattomana pakoitettiin työnvälityksen kautta. Säälin heitä enempi kuin itseäni.
Tämä aika on todella pahasta.
Kyllähän sen huomaa niistä harjoittelupaikkojen ilmoituksistakin. Mainitaan vaikkapa "voit olla esimerkiksi opintojesi loppusuoralla". Tarkoittaa tietenkin epäsuorasti, että tällaista hakijaa nimenomaan toivotaan. Nettisivun kuvissa näkyy maks. kolmekymppisiä, kaikesta päätellen opiskelijoita. Jep, toki mikään ei kiellä nelikymppistäkään hakemasta. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut että ne ketkä tunkee itseään joka paikkaan/asiaan/palaveriin ovat työnantajan silmissä tärkeitä .... YT-neuvotteluissa on irtisanottu niitä hiljaisia ja tunnollisia puurtajia
Tunkee itsensä palaveriin? Tiedätkö, että palavereihin kutsutaan?
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein sanotaan, että työhaastattelussa kannattaa olla ihan vain oma itsensä.
Suomalaisen itsetunto on niin huono, että taitavatkin ujostelevat, jos heitä kehutaan.
Eräällä retoriikkakurssilla opetettiin että työnantaja pitää "pukea alasti" työhaastattelussa jos on epävarma omasta roolista. Näin loppuu jännitys ja pystyy käyttäytymään luonnollisesti.
Usko tuohon?
Tarkoitatko sitä ikivanhaa neuvoa kuvitella yleisö tai muut läsnäolijat alasti, jotta muistaisi, että samanlaisiahan tässä vaatteiden alla ollaan?'
Minä en halua edes kuvitelmissani istua työpaikkahaastattelussa alastomien ihmisten seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ole paras mahdollinen versio itsestäsi" on työnhaun motto.
Inhoan näitä amerikkalaisia lainauksia. Eivät istu Suomeen.
Sama juttu. Myös "mukavuusalueelta poistuminen" on erään amerikkalaisen tsemppikonsulentin keksimä fraasi, joka on muutamassa vuodessa muuttunut Suomessakin hokemaksi.
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-aggressiivisuutta ei katsota hyvällä nykyään. Ovat taakka työyhteisölle nämä salamarisijat ja hangoittelijat, heihin ei saa rehellistä kontaktia. Uupumusta ja masennusta on mutta nykyään vuorotteluvapaata on hankala saada ja on ihmistyyppi joka ei kertakaikkiaan voi sairastaa. Voivat kuitenkin olla raskaita työkavereina kun mitään ylimääräistä tai yhteisöllistä eivät tee.
Siis se ettei saikuta ja tekee suunnilleen työnsä naama norsun veellä ei ole rakentava tapa tehdä mitään työtä. Sitten huilaamaan ja hoitamaan pollaa kotiin. Näiden ihmisten auttamiseen saisi panostaa enemmän.
Kirjoituksesi antaa vaikutelman niin kuin kyse olisi puhtaasti asenteesta ja siis valinnasta. Mutta toisaalta lopussa kyllä mainitset, että tällaisia ihmisiä pitäisi auttaa. Olen varmaankin mainitsemasi kaltainen "salamarisija". "Marisen" salassa varmaankin siksi, että en halua pilata työilmapiiriä vielä pahemmin nurisemalla milloin mistäkin. Minulla ei myöskään riitä aika eikä energia tehdä mitään "ylimääräisiä tai yhteisöllisiä asioita", joista puhuit. En voi pakottaa itseäni nauttimaan työstäni enkä tekohymyilemään, mutta tietenkin jossain on ihmisen töissä käytävä ja yritettävä parhaansa mukaan tehdä se pilaamatta muiden työpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aikoinaan hakenut töitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, joita sinäkin listasit, eikä se kahdesta maisterintutkinnostani huolimatta johtanut työllistymiseen.
Ongelmani oli, että ilman työkokemusta työllistyminen ns. oman alan asiantuntijahommiin on mahdotonta. Hanttihommiin ei taas ole aitoa motivaatiota ja työantaja tajuaa tämän ja siksi karsastaa "ylikoulutettua". Harjoittelupaikkoihin halutaan nuorempia opiskelijoita, ei pariin tutkintoon jo valmistunutta ja ~10 vuotta vanhempaa henkilöä.
Pääsin lopulta irti pitkäaikaistyöttömyydestä ja työllistyin ilmaistyön kautta tai ns. rekrykoulutuksen avulla. Tosin jouduin näitä palkattomia pätkiäkin tekemään kolmessa eri paikassa yhteensä yli vuoden ennen kuin lopulta sain palkkatyösopparin.
Vaikeaksi temppuradaksi on työmarkkinat menneet ja veronmaksajien rahaa hassaantuu armottomat määrät. Varmaan oli vain hyvä tuuri, ettei mielenterveyteni ottanut suurempaa osumaa matkan varrella. En yhtään ihmettele, jos joku olisi heittänyt vastaavassa tilanteessa hanskat tiskiin.
Ei hanttihommia hakeissa kannata kertoa, että on tuplamaisteri.
Ehe ehe. Usein kuultu heitto, joka ei ole kiinni todellisuudessa. Se vuosikausien gäppi täytyy tietenkin jollain selittää. En minä kysyttäessä osaa näkyvästi tärisemättä ja hikoilematta valehdella olleeni vuosikymmenen ajan koti-isänä, koomassa tai muukalaislegioonassa.
Hyvin sanottu ap, onnistunut roolitus ennenkaikkea. Lisäksi on hyvä muistaa rakentaa myös privaatti elämä -ja someroolit. Kaikki eri roolit on kuitenkin syytä pitää erillään toisistaan, ettei niiden kanssa sitten sekoile väärillä näyttämöillä. Kaikki roolit kanattaa vetää läpi 'hyvän tyypin' -metodinäyttelijä pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aikoinaan hakenut töitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, joita sinäkin listasit, eikä se kahdesta maisterintutkinnostani huolimatta johtanut työllistymiseen.
Ongelmani oli, että ilman työkokemusta työllistyminen ns. oman alan asiantuntijahommiin on mahdotonta. Hanttihommiin ei taas ole aitoa motivaatiota ja työantaja tajuaa tämän ja siksi karsastaa "ylikoulutettua". Harjoittelupaikkoihin halutaan nuorempia opiskelijoita, ei pariin tutkintoon jo valmistunutta ja ~10 vuotta vanhempaa henkilöä.
Pääsin lopulta irti pitkäaikaistyöttömyydestä ja työllistyin ilmaistyön kautta tai ns. rekrykoulutuksen avulla. Tosin jouduin näitä palkattomia pätkiäkin tekemään kolmessa eri paikassa yhteensä yli vuoden ennen kuin lopulta sain palkkatyösopparin.
Vaikeaksi temppuradaksi on työmarkkinat menneet ja veronmaksajien rahaa hassaantuu armottomat määrät. Varmaan oli vain hyvä tuuri, ettei mielenterveyteni ottanut suurempaa osumaa matkan varrella. En yhtään ihmettele, jos joku olisi heittänyt vastaavassa tilanteessa hanskat tiskiin.
Aivan kamalaa tämä kilpailu jos on "liian vanha".
Näen täällä Ruotsissa siistejä entisiä Erikssonin insinöörejä hakemassa samaa työtä ,mihin minut alaan kouluttamattomana pakoitettiin työnvälityksen kautta. Säälin heitä enempi kuin itseäni.
Tämä aika on todella pahasta.
Kyllähän sen huomaa niistä harjoittelupaikkojen ilmoituksistakin. Mainitaan vaikkapa "voit olla esimerkiksi opintojesi loppusuoralla". Tarkoittaa tietenkin epäsuorasti, että tällaista hakijaa nimenomaan toivotaan. Nettisivun kuvissa näkyy maks. kolmekymppisiä, kaikesta päätellen opiskelijoita. Jep, toki mikään ei kiellä nelikymppistäkään hakemasta. ;)
Se on oikeasti hyvä, että tuodaan ilmi.
Itselleni on valitettavasti kerran käynyt niin päin, että hain tietämättäni harjoittelijatason paikkaa, ja tulinpa siihen kaiken lisäksi valituksiksi.
Mitään hyvää siitä ei seurannut, vaikka palkka oli työhön nähden yläkanttiin. Pitkästyin kuoliaaksi saman tien. Esimiehellä ei ollut mitään käsitystä mitä hänen allaan tehtiin, joten oikeasti kai kuvitteli, että se harjoittelijaduuni kannattaa antaa ihmiselle, jolla on reilusti työkokemusta.
Vaikka aloitus oli varmaan trolli niin vastaan silti.
Mun on ollut aina vaikea saada töitä. Oon saanut kaikki työni joko tuttujen avulla tai sitten itse hommaamieni työharjoitteluiden päätteksi (kun työpaikalla on ensin ilmaiseksi nähty kannattaako minuun investoida).
Nyt olen ollut yli vuoden työttömänä. Taas kerran.
Olen perusluonteeltani ujo ja sisäänpäinkääntynyt. Hitaastilämpiävä ja arka.
Nämä ovat piirteitä jotka ärsyttävät monia ja joita ei ajatella hyvällä työntekijällä olevan.
SIKSIPÄ olen töissä ja haastatteluissa aina rooli päällä. Kuulostan omaankin korvaan oudolta ja epäaidolta, sillä enhän se ole minä. Mutta kukaan ei halua minunlaistani ihmistä töihin. Se on varma. Siksi yritän feikata jotain muuta mitä olen. Ja se varmasti myös näkyy ulos päin. On kurja tilanne kun en kelpaa itsenäni mutta en myöskään vetämässäni roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhaastattelussa liioitellaan omia hyviä ominaisuuksia ja jätetään huonot puolet mainitsematta. Jos huonoja puolia kysytään- ja yleensä aina kysytään- niin silloin ei todellakaan kannata mainita mitään oikeasti työn kannalta ratkaisevan huonoa piirrettä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut että ne ketkä tunkee itseään joka paikkaan/asiaan/palaveriin ovat työnantajan silmissä tärkeitä .... YT-neuvotteluissa on irtisanottu niitä hiljaisia ja tunnollisia puurtajia
Tämä. Kuulun noihin hiljaisiin puurtajiin ja kerran on yt:ssä nakki napsahtanut kohdalle. Tehtiin organisaatiomuutos ja jälkikäteen näin itse kuinka muutaman henkilön pois potkimisella saavutettiin organisaatio johon palkattiin lopulta 6 uutta henkilöä. YT:ssä todettiin että töitä on paljon ja organisaatio rakennettiin sen mukaan uusiksi. Kun tästä vuosia puhuttiin, että tarvitaan lisää väkeä ja ihmeteltiin kertyviä ylitöitä tulos oli, että me keillä oli pienin tiimi =eniten ylitöitä, sai kenkää. Muut järjesteltiin uusiksi ja sinne lisähenkilöt.
Siinä yhteydessä tämä hiljainen puurtaja, joka kyllä epäkohdista asiallisesti puhui, joutui pois ja ymmärsi, että loppupelissä työnantaja ajattelee vain itseään, eikä ihmisillä ja niillä työntekijöillä ole väliä kunhan firma porskuttaa.
Onnekseni, vaikka olenkin hiljainen, introvertti puurtaja, olen aina löytänyt uutta työtä, jopa tuonne paikkaan kysyttiin takaisin myöhemmin toisiin tehtäviin. Yllättävät henkilöt ovat kiinnittäneet huomiota työpanokseeni ja sana on kiirinyt, jota kauuta on uusia tehtäviä löytynyt.
Tietysti puurtsmisesta en varmaan pääse koskaan eroon, mutta en enää luota työnantajiin samoin kuin joskus nuorempana hyväuskoisena.
Mä en ole introvertti tai hiljainen ja ujo, joten työpaikankin saan yleensä suht helposti, koska olen ulospäinsuuntautunut. Mun ongelma on itse työ, mä en tykkää haasteista, en ole innokas oppimaan uutta (työn saralla), saati nopea oppimaan, enkä myöskään innostu vaihtelevista tilanteista yms, vaan olen tylsä rutiini-ihminen, ja kaikkea noitahan pitäisi nykyään olla. Olen kyllä lahjakkaasta valehdellut työhaastatteluissa olevani kaikkea sitä mitä en ole, mutta sitten töissä ei pää tahdo kestää, kun koko ajan eteen lyödään jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut että ne ketkä tunkee itseään joka paikkaan/asiaan/palaveriin ovat työnantajan silmissä tärkeitä .... YT-neuvotteluissa on irtisanottu niitä hiljaisia ja tunnollisia puurtajia
Tämä. Kuulun noihin hiljaisiin puurtajiin ja kerran on yt:ssä nakki napsahtanut kohdalle. Tehtiin organisaatiomuutos ja jälkikäteen näin itse kuinka muutaman henkilön pois potkimisella saavutettiin organisaatio johon palkattiin lopulta 6 uutta henkilöä. YT:ssä todettiin että töitä on paljon ja organisaatio rakennettiin sen mukaan uusiksi. Kun tästä vuosia puhuttiin, että tarvitaan lisää väkeä ja ihmeteltiin kertyviä ylitöitä tulos oli, että me keillä oli pienin tiimi =eniten ylitöitä, sai kenkää. Muut järjesteltiin uusiksi ja sinne lisähenkilöt.
Siinä yhteydessä tämä hiljainen puurtaja, joka kyllä epäkohdista asiallisesti puhui, joutui pois ja ymmärsi, että loppupelissä työnantaja ajattelee vain itseään, eikä ihmisillä ja niillä työntekijöillä ole väliä kunhan firma porskuttaa.
Onnekseni, vaikka olenkin hiljainen, introvertti puurtaja, olen aina löytänyt uutta työtä, jopa tuonne paikkaan kysyttiin takaisin myöhemmin toisiin tehtäviin. Yllättävät henkilöt ovat kiinnittäneet huomiota työpanokseeni ja sana on kiirinyt, jota kauuta on uusia tehtäviä löytynyt.
Tietysti puurtsmisesta en varmaan pääse koskaan eroon, mutta en enää luota työnantajiin samoin kuin joskus nuorempana hyväuskoisena.
Myös minut on irtisanottu YT:eissä vastoin esimieheni ehdotusta. Minulla oli sellaista osaamista, mitä kellään muulla ei ollut, mutta osastonjohtaja ajatteli vain omia suosikkejaan, muut saivat lähteä. Se oli ihan ehdottomasti vastoin firman etua, mutta se ei johtajaa todellakaan kiinnostanut.
Eipä mitään, minulla oli valmis toimintasuunnitelma ja työllistyin välittömästi toisaalle. Ei mennyt montaa kuukautta, kun entinen paikkani oli taas auki. Ehkä he olivat kuvitelleet, että odotan kiltisti kotona kutsua takaisin. En tietenkään mennyt.
Koska osaajat oli pantu pihalle ja ruskeakielet jätetty, uudet YT:t tulivat jo parissa vuodessa. Kaikki uudet saivat lähteä ja ruskeakielet jatkaa.
Itsensä brändääminen on ollut tiedossa korkeakoulutetuilla aloilla sitten 90-luvun. Tehtaan rekrytoinnista vastaavalla HR-osastolla ei voisi taas vähempää kiinnostaa. Siellä ei kiinnosta muu kuin soveltuvuus alalle, sopeutuminen työpaikan vaatimuksiin ja aikaisempi työkokemus.
Itse asiassa hanttihommat ovat tietyllä tapaa reiluja. Ulkokultaisuudella, kaunosieluisuudella ja sutjakkuudella ei tee mitään. Toisaalta nuo edelliset ominaisuudet saattavat selittää, miten tässä maassa on vieläkin työpaikkoja, joissa surffaillaan netissä, hoidetaan henkilökohtaisia asioita, pidetään parin tunnin ruokataukoja ja lopuksi hoidetaan paperiasiat parissa tunnissa. Palkkaa nostetaan 5000e/kk. Vaatiihan tuo jo jonkinlaista luovuutta.
Inhoan näitä amerikkalaisia lainauksia. Eivät istu Suomeen.