Pitäisikö nyt sitten huolestua kun lapsi ei taida kontata?
Tuli vaan mieleen se taannoinen tutkimus, jossa konttaamattomuudella todettin saattavan olla yhteyden oppimishäiriöihin. Meidän muksu 11 kk oppi ryömimään vasta reilu 9 kk ikäisenä, siitä saakka on noussut konttausasentoon mutta tyytynyt kuitenkin lähtemään ryömimään.
Nyt on jonkin aikaa noussut sohvaa yms. vasten seisomaan ja siinä askelia tapailee eli tuskinpa konttaaminen enää kiinnostaakaan.
Ääh, tieto lisää tuskaa ja pistää murehtimaan turhia...
Kommentit (5)
5kk ryömi ja vajaa 7kk nousi seisomaan ja otti askelia. Niinpä vain kuitenkin alkoi kontata 7,5kk ja ekat askeleet ilman tukea 10,5kk.
Ja mitä tohon konttamattomuuteen tulee, sillä ei ole väliä missä järjestyksessä opitaan - tärkeää on se, että lapsi ylipäätään OSAA kontata vaikka sitten niiden ensiaskelien jälkeen - ei siis se, että konttausta on harrastettu joku tietty aika.
Kiipeily muuten riittää myös konttamisharjoittelusta, mikäli sitä tehdään vuorotahtisesti. Ja - jos ryömiminen on vuorotahtista, niin sekin on ok! Ja aivan yhtä hyvää harjoitusta kuin konttiminen.
Tota olenkin ajatellut, lapsen ryömiminen kun on vuorotahtista eli " idea" sinänsä on hanskassa. Ja sitäkin olen miettinyt, että onko sillä välilä oppiiko konttaamaan ennen vai jälkeen kävelyn oppimisen, kiitos kommentistasi. - ap
Tyttäremme siirtyi ryömimisestä suoraan kävelyyn (10kk). Oppi konttaamaan sitten kun jo käveli. Nyt, ollessaan 2v2kk, konttaa, nousee raput vuoroaskelin, ajaa pyörällä. . . eli ei se järjestys vaan kuten joku mainitsi kunhan oppii.
Itse olen myös oppinut konttaamisen kävelemisen jälkeen kuten myös mieheni. Molemmat olemme koulutettuja yksilöitä vailla oppimishäiriöitä.
Tota samaa oon pohtinutkin mutta en oo keksinyt miten käytännössä toteuttaa.. -ap