Lue keskustelun säännöt.
nöyryyttävä tilanne, jossa olet ollut
23.06.2015 |
millaisissa nöyryyttävissä tilanteissa olet ollut?
tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa juuri kukaan häävieras ei ollut vastannut kutsuun (vaikka varmasti olivat tulossa). mutta siis, onhan näitä, että lasta ei kutsuta synttäreille eikä kukaan tule lapsen omille synttäreille (karmeaa).
millaisissa nöyryyttävissä tilanteissa sinä olet ollut elämäsi aikana?
itselleni tulee mieleen liikuntatuntien huutojaot. viimeinen valittu.
Kommentit (427)
Sukujuhlissa eräs koulutettu sukulaismies tuli juhliin jotka olivat siis sukulaisen kotona ja tervehti koko rivin kätellen kaikkia paitsi minua. Mikä oli syy, se ei ole minulle koskaan selvinnyt. Minua hävetti hirveästi ( olen vanhempi rouvashenkilö) niinkuin syy olisi ollut minun vaikka ymmärränkin että mies oli moukka, en minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun otettiin sydänfilmi ja jouduin olemaan kahden naisen edessä tissit paljaana. (Häpeän olemattomia aa-kupin rintojani.)
Ja kaikki tätä alapeukuttaneet ovat juurikin niitä onnekkaita naisia joilla on TISSIT. Ette voisikaan ikinä ymmärtää miltä tuntuu olla rinnaton nainen. T. katkera lauta
Itse jouduin olemaan rintakehäkirurgian esikäynnillä kahden ihmisen, miehen ja naisen, edessä tissit paljaana. Katseltiin, kosketeltiin ja keskusteltiin. Kehon paljastaminen ei aiheuta minussa pelkkää häpeää, vaan oikeaa kehodysforiaa (olen siis transsukupuolinen). Silti selvisin kunnialla, eikä jäänyt mitään traumoja, kun kyse oli kirurgista ja hoitsusta jotka olivat siellä tekemässä työtään.
Asiaa kannattaa miettiä muiltakin näkövinkkeleiltä. Se helpottaa ylimääräistä ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin toi bussistoori kuulostaa uskomattomalta. Itse maksan usein 20€ setelillä ja koskaan ei ole ollut ongelmaa. Kuski ottaa eri pussukasta 10€ ja 5€ setelit ja siitä telineestä vaihtokolikot. Ei kestä kauaa ja kukaan ei nillitä. 20€ on kuitenkin pienin seteli minkä automaatista saa joten jos käteisellä maksaa niin ihan normitilanne.
20€:llä saa vielä maksaa, muistaakseni 50€:llä enää ei.
Olen itsekin joutunut maksamaan muutamia kertoja 20€:n setelillä. Kerran kuski ei ottanut rahaa, mutta ilmoitti, että joudun maksaan sakon, jos rulee tarkastaja.
Toisella kerralla sain haukut, mutta ei rahoja sentään heitelty.
Muilla kerroilla kuski on käyttäytynyt asiallisesti.
Mutta ei toi tarina kuulosta mitenkään uskomattomalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun vanhojen tanssit. Vieläkään en kestä kunnolla edes ajatella tilannetta. Kukaan luokkatasomme pojista ei halunnut tanssia kanssani. Sen tilanteen ajatteleminen auttaa minua arvostamaan aviomiestäni entistä enemmän. Tuntuu aivan mahdottoman upealta, että sittenkin löysin itselleni miehen, joka on rakastanut minua jo yli vuosikymmenen. (ei kuitenkaan Suomesta)
ot
Minua pelottaa aivan suunnattomasti, että pikkusiskoni prinsessapäivälle tulee käymään samalla tavalla... On suunnattoman ujo, hieman ylipainoinen ja kärsii aknesta. En haluaisi elää tällaisessa pelossa ja epäluulossa, mutta teinit ovat niin helvetin julmia. Ja koska sisareni on ystävällisin ja kiltein ihminen jonka todella tunnen ja rakastan häntä suunnattomasti - murrun totaalisesti jos siskolle jää paha maku suuhun ja ikuinen paha päivästä, jonka kuuluisi olla kaunis ja ikimuistoinen hyvällä tavalla. Ensikeväänä tanssii tanssinsa, minä hänen kampaajanaan ja meikkaajanaan <3
Älä stressaa tuollaista. Meidän luokalla oli yksi kiusattu tyttö jolla ei ollut yhtään kavereita. Hänelle ei tietenkään paria löytynyt kun kukaan ei ollut pyytänyt, joten hän sitten tanssi osan tansseista minun parini kanssa. :) ei kukaan siinä tanssien välissä huomannut kun vaihdoimme hänet lattialle ja minä menin istumaan. Oma pari oli silloinen ihastukseni joka oli varannut minut vuotta ennen parikseen. Ja jos ei olisi itse tajunnut suostua mukisematta tuohon järjestelyyn, olisin pitänyt saarnan. Onneksi oli fiksu poika ja sen takia hänestä pidinkin. Ei minuakaan harmittanut, vaikka osan ajasta istuskelinkin katsomassa. Oli hyvä olo siitä, että tuokin tyttö pääsi tanssimaan ja vielä pitkän ja komean pojan kanssa. ;)
Meillä oli myös käytäntö, että ekalla tunnilla katsottiin valmiit parit ja sitten parittomista muodostettiin pareja. Jos joku jäi ilman niin pyydettiin alemmilta luokilta tanssijoita. Opettajat pitivät huolen, että kaikki jotka haluavat pääsevät tanssimaan. Toivon mukaan näin olisi joka koulussa.
Itse olin urheilija, joten en täysin samaistu noihin häpeämisiin liikuntatunneilla. Meillä yläasteella oli kolme kunnon urheilijatyttöä luokassa, osa "keskivertoja" ja osa jotka inhosivat tunteja. Oli kiusallista, kun opettaja yritti aina jakaa joukkueet tasaisiksi ja ongelma syntyi aina meidän kolmen kesken. Ensin tiimit jaettiin, sitten opettaja tajusi, että me kaikki ollaan samassa tiimissä ja otti jonkun meistä toiseen porukkaan. Hävetti aina se meidän esille nostaminen. En ymmärrä, miten opettajat sallivat heikompien liikkujien esille noston, kun hyvänä sellaisena olin jo kauhuissani.
Kyllähän sen tajusi, että osalla oli tosi epämukava olo. Yritin heitä tsempata ja syötellä heille paljon, koska muuten homma meni siihen että me kolme pelasimme keskenämme, joten yritettiin pysyä sivussa. Välillä otimme keskenämme matsia vähän rankemmin.
Se sama tyttö joka lukiossa tanssi parini kanssa oli myös samalla yläasteella. Taisi säikähtää, kun pariin kertaan liikuntatunneilla pareja valitessa menin pyytämään häntä. Kaverini luulivat minun heittävän läppää ja naureskelivat kauempana meitä katsoen, hävetti helvetisti koska tiesin tytön huomanneen sen myös ja varmasti luuli, että kiusaan häntä. Yritin jutella mukavia ja kannustaa, en puhunut tai katsonut kavereihini kertaakaan ja kun tulivat viereeni jauhamaan paskaa, aloin ääneen ihmettelemään miksi he roikkuvat minussa eivätkä tehneet harjoituksia. Sen jälkeen alkoivat itsekin puhua nätimmin tälle tytölle, ainakin minun kuulteni.
Vaikka nyt onkin myöhäistä, niin liikuntatunneilla ei tarvitse hävetä. En ymmärrä, miten kukaan hyvä urheilija kehtaa haukkua ketään kuka edes yrittää. Ei kukaan mullekaan huudellut, kun en osannut ääntää englantia oikein tai tiennyt vastausta laskutehtävään. Karmeeta miten ihmiset kohtelevat toisiaan.
^Kännykkä ei halua kappalejakoja laittaa.
Yksi nöyryyttävä hetki oli ala-asteella. Perheemme oli köyhä, minulla oli kuluneita käytettyjä vaatteita jotka eivät sopineet minulle ollenkaan ja olivat aika rumia. En hirveästi välittänyt, olinhan lapsi vielä enkä kovin ulkonäkökeskeinen. Aloin kaveeraamaan "suosittujen tyttöjen" kanssa. Nyt myöhemmin tajuan, että he halusivat olla kavereitani vain koska hengailin välitunnit poikien kanssa leikkien ja pelaillen ja he halusivat tutustua näihin.
Heillä oli tapana pukeutua mätsääviin vaatteisiin ja minut otettiin tähän mukaan. Vaaleanpunaisen päivän lähestyessä emmin, että emmä kehtaa vaaleanpunaista kyllä käyttää. Yksi tytöistä tokaisee totisena "no kehtaathan sä nyt yhtä väriä pitää, sullahan oli viime viikolla se hirveä paita ja housut ja käytät niitä usein". Toinen tyttö sitten suhahti tälle möläyttäjälle, mulkaisi tätä vihaisesti ja sanoi "se on oikeesti tosi kiva se sun paita". No joo, ei mennyt läpi. Luoja kun hävetti, olin vielä aamulla meinannut laittaa kyseisen asun päälle. Kiitos tälle toiselle tytölle yrityksestä, mutta sen jälkeen en uskaltanut käyttää enää kuin muutamaa neutraalia vaatetta, eli kuljin samoissa vaatteissa jatkuvasti. Tajusin myös, että he olivat keskenään naureskelleet mun vaatetuksille. Kerroin tuosta ohimennen pojille palloa pelatessa ja kävivät haukkumassa tytön pissikseksi. Ei lohduttanut siltikään.
Toinen oli kun oltiin juuri tultu yläasteelle ja mulla ei ollut kuin tuttuja siellä. Pyörin ensimmäiset päivät tutussa tyttöporukassa. Istuskeltiin välitunnilla ja puhe kääntyi mun kavereihin jotka olivat eri koulussa. Jotenkin sitten yksi porukan tytöistä tokaisi "joo, mä kyl varmaan olisin mieluummin yksin kuin tunkisin toisten porukkaan jos mulla ei olisi kavereita." Tajusin, että nehän pitää mua vaan taakkana. Lähdin pois ja kuljin ensimmäisen viikon yksin käytävillä. Mihinkään en uskaltanut istua ja luokat olivat kiinni taukojen ajan, joten en päässyt niihinkään piiloon. Hävetti ja itketti todella paljon aina ja varsinkin kun kuljin noiden tyttöjen ohi.
Muutamassa viikossa olinkin sitten niitä suosituimpia ja "kaikkien kaveri" kun pari suosittua tyttöä otti mut omiin piireihinsä ja tutustuin sitä kautta porukkaan. Tuosta aiemmasta tyttöporukasta muutaman kanssa meistä tuli ihan hyvät ystävät, mutta möläyttelijälle en puhunut enää sanaakaan ja hänkin pysyi kaukana minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun vanhojen tanssit. Vieläkään en kestä kunnolla edes ajatella tilannetta. Kukaan luokkatasomme pojista ei halunnut tanssia kanssani. Sen tilanteen ajatteleminen auttaa minua arvostamaan aviomiestäni entistä enemmän. Tuntuu aivan mahdottoman upealta, että sittenkin löysin itselleni miehen, joka on rakastanut minua jo yli vuosikymmenen. (ei kuitenkaan Suomesta)
ot
Minua pelottaa aivan suunnattomasti, että pikkusiskoni prinsessapäivälle tulee käymään samalla tavalla... On suunnattoman ujo, hieman ylipainoinen ja kärsii aknesta. En haluaisi elää tällaisessa pelossa ja epäluulossa, mutta teinit ovat niin helvetin julmia. Ja koska sisareni on ystävällisin ja kiltein ihminen jonka todella tunnen ja rakastan häntä suunnattomasti - murrun totaalisesti jos siskolle jää paha maku suuhun ja ikuinen paha päivästä, jonka kuuluisi olla kaunis ja ikimuistoinen hyvällä tavalla. Ensikeväänä tanssii tanssinsa, minä hänen kampaajanaan ja meikkaajanaan <3
Älä stressaa tuollaista. Meidän luokalla oli yksi kiusattu tyttö jolla ei ollut yhtään kavereita. Hänelle ei tietenkään paria löytynyt kun kukaan ei ollut pyytänyt, joten hän sitten tanssi osan tansseista minun parini kanssa. :) ei kukaan siinä tanssien välissä huomannut kun vaihdoimme hänet lattialle ja minä menin istumaan. Oma pari oli silloinen ihastukseni joka oli varannut minut vuotta ennen parikseen. Ja jos ei olisi itse tajunnut suostua mukisematta tuohon järjestelyyn, olisin pitänyt saarnan. Onneksi oli fiksu poika ja sen takia hänestä pidinkin. Ei minuakaan harmittanut, vaikka osan ajasta istuskelinkin katsomassa. Oli hyvä olo siitä, että tuokin tyttö pääsi tanssimaan ja vielä pitkän ja komean pojan kanssa. ;)
Meillä oli myös käytäntö, että ekalla tunnilla katsottiin valmiit parit ja sitten parittomista muodostettiin pareja. Jos joku jäi ilman niin pyydettiin alemmilta luokilta tanssijoita. Opettajat pitivät huolen, että kaikki jotka haluavat pääsevät tanssimaan. Toivon mukaan näin olisi joka koulussa.
Itse olin urheilija, joten en täysin samaistu noihin häpeämisiin liikuntatunneilla. Meillä yläasteella oli kolme kunnon urheilijatyttöä luokassa, osa "keskivertoja" ja osa jotka inhosivat tunteja. Oli kiusallista, kun opettaja yritti aina jakaa joukkueet tasaisiksi ja ongelma syntyi aina meidän kolmen kesken. Ensin tiimit jaettiin, sitten opettaja tajusi, että me kaikki ollaan samassa tiimissä ja otti jonkun meistä toiseen porukkaan. Hävetti aina se meidän esille nostaminen. En ymmärrä, miten opettajat sallivat heikompien liikkujien esille noston, kun hyvänä sellaisena olin jo kauhuissani.
Kyllähän sen tajusi, että osalla oli tosi epämukava olo. Yritin heitä tsempata ja syötellä heille paljon, koska muuten homma meni siihen että me kolme pelasimme keskenämme, joten yritettiin pysyä sivussa. Välillä otimme keskenämme matsia vähän rankemmin.
Se sama tyttö joka lukiossa tanssi parini kanssa oli myös samalla yläasteella. Taisi säikähtää, kun pariin kertaan liikuntatunneilla pareja valitessa menin pyytämään häntä. Kaverini luulivat minun heittävän läppää ja naureskelivat kauempana meitä katsoen, hävetti helvetisti koska tiesin tytön huomanneen sen myös ja varmasti luuli, että kiusaan häntä. Yritin jutella mukavia ja kannustaa, en puhunut tai katsonut kavereihini kertaakaan ja kun tulivat viereeni jauhamaan paskaa, aloin ääneen ihmettelemään miksi he roikkuvat minussa eivätkä tehneet harjoituksia. Sen jälkeen alkoivat itsekin puhua nätimmin tälle tytölle, ainakin minun kuulteni.
Vaikka nyt onkin myöhäistä, niin liikuntatunneilla ei tarvitse hävetä. En ymmärrä, miten kukaan hyvä urheilija kehtaa haukkua ketään kuka edes yrittää. Ei kukaan mullekaan huudellut, kun en osannut ääntää englantia oikein tai tiennyt vastausta laskutehtävään. Karmeeta miten ihmiset kohtelevat toisiaan.
Sinä kuulostat aidosti kivalta ja toiset huomioon ottavalta tyypiltä, hienoa :) Harmi, ettei kaikilla ole ollut tuollainen reilu asenne itseäään "heikompia" kohtaan kouluaikoina.
Kyllä se, joka osaa laittaa hyvän kiertämään, saa omassa elämässään vastaavasti hyvää itselleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun vanhojen tanssit. Vieläkään en kestä kunnolla edes ajatella tilannetta. Kukaan luokkatasomme pojista ei halunnut tanssia kanssani. Sen tilanteen ajatteleminen auttaa minua arvostamaan aviomiestäni entistä enemmän. Tuntuu aivan mahdottoman upealta, että sittenkin löysin itselleni miehen, joka on rakastanut minua jo yli vuosikymmenen. (ei kuitenkaan Suomesta)
ot
Minua pelottaa aivan suunnattomasti, että pikkusiskoni prinsessapäivälle tulee käymään samalla tavalla... On suunnattoman ujo, hieman ylipainoinen ja kärsii aknesta. En haluaisi elää tällaisessa pelossa ja epäluulossa, mutta teinit ovat niin helvetin julmia. Ja koska sisareni on ystävällisin ja kiltein ihminen jonka todella tunnen ja rakastan häntä suunnattomasti - murrun totaalisesti jos siskolle jää paha maku suuhun ja ikuinen paha päivästä, jonka kuuluisi olla kaunis ja ikimuistoinen hyvällä tavalla. Ensikeväänä tanssii tanssinsa, minä hänen kampaajanaan ja meikkaajanaan <3
Älä stressaa tuollaista. Meidän luokalla oli yksi kiusattu tyttö jolla ei ollut yhtään kavereita. Hänelle ei tietenkään paria löytynyt kun kukaan ei ollut pyytänyt, joten hän sitten tanssi osan tansseista minun parini kanssa. :) ei kukaan siinä tanssien välissä huomannut kun vaihdoimme hänet lattialle ja minä menin istumaan. Oma pari oli silloinen ihastukseni joka oli varannut minut vuotta ennen parikseen. Ja jos ei olisi itse tajunnut suostua mukisematta tuohon järjestelyyn, olisin pitänyt saarnan. Onneksi oli fiksu poika ja sen takia hänestä pidinkin. Ei minuakaan harmittanut, vaikka osan ajasta istuskelinkin katsomassa. Oli hyvä olo siitä, että tuokin tyttö pääsi tanssimaan ja vielä pitkän ja komean pojan kanssa. ;)
Meillä oli myös käytäntö, että ekalla tunnilla katsottiin valmiit parit ja sitten parittomista muodostettiin pareja. Jos joku jäi ilman niin pyydettiin alemmilta luokilta tanssijoita. Opettajat pitivät huolen, että kaikki jotka haluavat pääsevät tanssimaan. Toivon mukaan näin olisi joka koulussa.
Itse olin urheilija, joten en täysin samaistu noihin häpeämisiin liikuntatunneilla. Meillä yläasteella oli kolme kunnon urheilijatyttöä luokassa, osa "keskivertoja" ja osa jotka inhosivat tunteja. Oli kiusallista, kun opettaja yritti aina jakaa joukkueet tasaisiksi ja ongelma syntyi aina meidän kolmen kesken. Ensin tiimit jaettiin, sitten opettaja tajusi, että me kaikki ollaan samassa tiimissä ja otti jonkun meistä toiseen porukkaan. Hävetti aina se meidän esille nostaminen. En ymmärrä, miten opettajat sallivat heikompien liikkujien esille noston, kun hyvänä sellaisena olin jo kauhuissani.
Kyllähän sen tajusi, että osalla oli tosi epämukava olo. Yritin heitä tsempata ja syötellä heille paljon, koska muuten homma meni siihen että me kolme pelasimme keskenämme, joten yritettiin pysyä sivussa. Välillä otimme keskenämme matsia vähän rankemmin.
Se sama tyttö joka lukiossa tanssi parini kanssa oli myös samalla yläasteella. Taisi säikähtää, kun pariin kertaan liikuntatunneilla pareja valitessa menin pyytämään häntä. Kaverini luulivat minun heittävän läppää ja naureskelivat kauempana meitä katsoen, hävetti helvetisti koska tiesin tytön huomanneen sen myös ja varmasti luuli, että kiusaan häntä. Yritin jutella mukavia ja kannustaa, en puhunut tai katsonut kavereihini kertaakaan ja kun tulivat viereeni jauhamaan paskaa, aloin ääneen ihmettelemään miksi he roikkuvat minussa eivätkä tehneet harjoituksia. Sen jälkeen alkoivat itsekin puhua nätimmin tälle tytölle, ainakin minun kuulteni.
Vaikka nyt onkin myöhäistä, niin liikuntatunneilla ei tarvitse hävetä. En ymmärrä, miten kukaan hyvä urheilija kehtaa haukkua ketään kuka edes yrittää. Ei kukaan mullekaan huudellut, kun en osannut ääntää englantia oikein tai tiennyt vastausta laskutehtävään. Karmeeta miten ihmiset kohtelevat toisiaan.
Sä kuullostat tyypiltä, josta mä voisin pitää.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Immigrant kirjoitti:
Olin unohtanut ostaa maitoa, joten minun piti vielä käydä kaupassa ennen sulkemisaikaa. Kotimatkalla viereeni pysähtyi poliisiauto ja ulos astui kaksi konstaapelia, jotka pyysivät nähdä henkilöllisyystodistukseni ja kyselivät kaikenlaisia kysymyksiä. Ei siinä mitään, heillä on ihan oikeus tarkistaa henkilöllisyys, enkä kuitenkaan ollut tehnyt mitään laitontakaan. Mutta poliisiauton sireenin valot välkkyivät päällä koko toimituksen ajan, mikä sai naapurit häiriintymään ja kurkkimaan ikkunoistaan. Olisivat samantien pistäneet pillitkin soimaan. Koin tilanteen nöyryyttävänä ja se tuntui kestävän ikuisuuden.
Kun minut oli tutkittu läpikotaisin, kysyin oliko jotain sattunut lähialueella. Ei ollut. Jaa, hyvää illan jatkoa sitten vaan. En mielestäni näyttänyt tai käyttäytynyt oudosti, enkä ollut liikkeellä epätavalliseen aikaan tai epämääräisellä alueella, jotta minua olisi ollut syytä epäillä mistään. Jotkut poliiseista tiettävästi harrastaa ns. rodullista profilointia, eli jos olet etnisesti selkeästi ulkomaalainen (minun tapauksessani valkoinen) niin olet potentiaalinen rikollinen. Olen saanut tehdä kovasti työtä sen eteen että minut on hyväksytty osana yhteisöä, en todellakaan tarvitse mitään poliisikulkuetta perääni.
Luulikohan ne sua alaikäiseksi? Joka tapauksessa poliiseilla ei ole myöskään rajattomia oikeuksia ja olisit voinut tehdä tuosta ilmoituksen. Aiheeton tutkinta ilman hyväksyttävää syytä ei riitä selitykseksi moiselle käytökselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun vanhojen tanssit. Vieläkään en kestä kunnolla edes ajatella tilannetta. Kukaan luokkatasomme pojista ei halunnut tanssia kanssani. Sen tilanteen ajatteleminen auttaa minua arvostamaan aviomiestäni entistä enemmän. Tuntuu aivan mahdottoman upealta, että sittenkin löysin itselleni miehen, joka on rakastanut minua jo yli vuosikymmenen. (ei kuitenkaan Suomesta)
ot
Minua pelottaa aivan suunnattomasti, että pikkusiskoni prinsessapäivälle tulee käymään samalla tavalla... On suunnattoman ujo, hieman ylipainoinen ja kärsii aknesta. En haluaisi elää tällaisessa pelossa ja epäluulossa, mutta teinit ovat niin helvetin julmia. Ja koska sisareni on ystävällisin ja kiltein ihminen jonka todella tunnen ja rakastan häntä suunnattomasti - murrun totaalisesti jos siskolle jää paha maku suuhun ja ikuinen paha päivästä, jonka kuuluisi olla kaunis ja ikimuistoinen hyvällä tavalla. Ensikeväänä tanssii tanssinsa, minä hänen kampaajanaan ja meikkaajanaan <3
Älä stressaa tuollaista. Meidän luokalla oli yksi kiusattu tyttö jolla ei ollut yhtään kavereita. Hänelle ei tietenkään paria löytynyt kun kukaan ei ollut pyytänyt, joten hän sitten tanssi osan tansseista minun parini kanssa. :) ei kukaan siinä tanssien välissä huomannut kun vaihdoimme hänet lattialle ja minä menin istumaan. Oma pari oli silloinen ihastukseni joka oli varannut minut vuotta ennen parikseen. Ja jos ei olisi itse tajunnut suostua mukisematta tuohon järjestelyyn, olisin pitänyt saarnan. Onneksi oli fiksu poika ja sen takia hänestä pidinkin. Ei minuakaan harmittanut, vaikka osan ajasta istuskelinkin katsomassa. Oli hyvä olo siitä, että tuokin tyttö pääsi tanssimaan ja vielä pitkän ja komean pojan kanssa. ;)
Meillä oli myös käytäntö, että ekalla tunnilla katsottiin valmiit parit ja sitten parittomista muodostettiin pareja. Jos joku jäi ilman niin pyydettiin alemmilta luokilta tanssijoita. Opettajat pitivät huolen, että kaikki jotka haluavat pääsevät tanssimaan. Toivon mukaan näin olisi joka koulussa.
Itse olin urheilija, joten en täysin samaistu noihin häpeämisiin liikuntatunneilla. Meillä yläasteella oli kolme kunnon urheilijatyttöä luokassa, osa "keskivertoja" ja osa jotka inhosivat tunteja. Oli kiusallista, kun opettaja yritti aina jakaa joukkueet tasaisiksi ja ongelma syntyi aina meidän kolmen kesken. Ensin tiimit jaettiin, sitten opettaja tajusi, että me kaikki ollaan samassa tiimissä ja otti jonkun meistä toiseen porukkaan. Hävetti aina se meidän esille nostaminen. En ymmärrä, miten opettajat sallivat heikompien liikkujien esille noston, kun hyvänä sellaisena olin jo kauhuissani.
Kyllähän sen tajusi, että osalla oli tosi epämukava olo. Yritin heitä tsempata ja syötellä heille paljon, koska muuten homma meni siihen että me kolme pelasimme keskenämme, joten yritettiin pysyä sivussa. Välillä otimme keskenämme matsia vähän rankemmin.
Se sama tyttö joka lukiossa tanssi parini kanssa oli myös samalla yläasteella. Taisi säikähtää, kun pariin kertaan liikuntatunneilla pareja valitessa menin pyytämään häntä. Kaverini luulivat minun heittävän läppää ja naureskelivat kauempana meitä katsoen, hävetti helvetisti koska tiesin tytön huomanneen sen myös ja varmasti luuli, että kiusaan häntä. Yritin jutella mukavia ja kannustaa, en puhunut tai katsonut kavereihini kertaakaan ja kun tulivat viereeni jauhamaan paskaa, aloin ääneen ihmettelemään miksi he roikkuvat minussa eivätkä tehneet harjoituksia. Sen jälkeen alkoivat itsekin puhua nätimmin tälle tytölle, ainakin minun kuulteni.
Vaikka nyt onkin myöhäistä, niin liikuntatunneilla ei tarvitse hävetä. En ymmärrä, miten kukaan hyvä urheilija kehtaa haukkua ketään kuka edes yrittää. Ei kukaan mullekaan huudellut, kun en osannut ääntää englantia oikein tai tiennyt vastausta laskutehtävään. Karmeeta miten ihmiset kohtelevat toisiaan.
Sinä kuulostat aidosti kivalta ja toiset huomioon ottavalta tyypiltä, hienoa :) Harmi, ettei kaikilla ole ollut tuollainen reilu asenne itseäään "heikompia" kohtaan kouluaikoina.
Kyllä se, joka osaa laittaa hyvän kiertämään, saa omassa elämässään vastaavasti hyvää itselleenkin.
Kiitos, kun on itse kokenut kaltoinkohtelua, helposti haluaa säästää muita siltä. En voi sietää heikompien kiusaamista tai naureskelua jonkun ulkonäölle tms. Tosin mulla on myös paljon vihaa ihmisiä kohtaan, en ole niin mukava mitä tuo teksti antaa ymmärtää. Tottakai ne omat kokemukset on arvet jättänyt ja olen kasvattanut vähän liiankin korkeat muurit ympärilleni. Luottoa itseen on, muihin ihmisiin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Immigrant kirjoitti:
Olin unohtanut ostaa maitoa, joten minun piti vielä käydä kaupassa ennen sulkemisaikaa. Kotimatkalla viereeni pysähtyi poliisiauto ja ulos astui kaksi konstaapelia, jotka pyysivät nähdä henkilöllisyystodistukseni ja kyselivät kaikenlaisia kysymyksiä. Ei siinä mitään, heillä on ihan oikeus tarkistaa henkilöllisyys, enkä kuitenkaan ollut tehnyt mitään laitontakaan. Mutta poliisiauton sireenin valot välkkyivät päällä koko toimituksen ajan, mikä sai naapurit häiriintymään ja kurkkimaan ikkunoistaan. Olisivat samantien pistäneet pillitkin soimaan. Koin tilanteen nöyryyttävänä ja se tuntui kestävän ikuisuuden.
Kun minut oli tutkittu läpikotaisin, kysyin oliko jotain sattunut lähialueella. Ei ollut. Jaa, hyvää illan jatkoa sitten vaan. En mielestäni näyttänyt tai käyttäytynyt oudosti, enkä ollut liikkeellä epätavalliseen aikaan tai epämääräisellä alueella, jotta minua olisi ollut syytä epäillä mistään. Jotkut poliiseista tiettävästi harrastaa ns. rodullista profilointia, eli jos olet etnisesti selkeästi ulkomaalainen (minun tapauksessani valkoinen) niin olet potentiaalinen rikollinen. Olen saanut tehdä kovasti työtä sen eteen että minut on hyväksytty osana yhteisöä, en todellakaan tarvitse mitään poliisikulkuetta perääni.Luulikohan ne sua alaikäiseksi? Joka tapauksessa poliiseilla ei ole myöskään rajattomia oikeuksia ja olisit voinut tehdä tuosta ilmoituksen. Aiheeton tutkinta ilman hyväksyttävää syytä ei riitä selitykseksi moiselle käytökselle.
Hyvin vaikea uskoa. Olin viimeisilläni raskaana ja näytän/vaikutan huomattavasti ikäistäni vanhemmalta, sellaiselta täti-ihmiseltä.
"Maassa maan tavalla". En viitsinyt ottaa riskiä että joudun poliisin haastamisesta ongelmiin (se nyt vielä olisi puuttunut että olisivat pidättäneet naapurien kyylätessä!). Jos olisivat tehneet jotain väärää niin olisin toki tehnyt ilmoituksen, mutta he toimivat ihan lain mukaisesti, joskin toivoisin että mamuja kohdeltaisiin tasavertaisesti kantisten kanssa mitä tulee epäilyttävyyden arviointiin ja henkkareiden tarkistuksiin. Rutiininomaiset viisumiratsiat on ihan ymmärrettäviä, mutta ne tapahtuu yleensä ihan muualla kuin pikkukylän hiljaisella asuinalueella inhimilliseen aikaan.
Liian nolo tilanne kerrottavaksi, mutta siihen liittyy alkoholi ja ripuli. Ei helvetti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kaupan kassajonossa viimeisilläni raskaana. Kuului poks ja lapsivedet tulivat. Ei mitään pikkuista tiputtelua vaan holahtivat lataköksi asti.
Esikoinen (6v) parkaisi hätääntyneesti että äidiltä tuli pissat housuun. Jonossa olleet ihmiset ja kassa kääntyivät tuijottamaan märkiä housujani ja lattialla olevaa lammikkoa.
Seisoin nolona paikoillani enkä osannut tehdä mitään.
Tilanteen pelasti aivan ihana vähän vanhempi pariskunta. Mies kiiruhti paikalle ja huusi vaimolleen "Ritva! Täällä rouvalta meni lapsivedet, käyppäs hakemassa auto lähemmäs niin viedään rouva lapsineen sairaalaan".
He hössöttivät kuin tulevat isovanhemmat konsanaan, onnittelivat esikoista että hänestä tulisi pian isosisko, soittivat miehelleni ja lupautuivat jo ottamaan esikoisen hoitoon jos ei heti saataisi ketään tuttua kiinni :)
Minä siinä vollotin kun niin ihania ihmisiä!
Ja minä täällä vollotan kun viimesilläni raskaana ja ajattelen miten ihania avuliaita ihmisiä!
Tapahtuma sijoittuu 2000-luvun alkuun, ja pienelle paikkakunnalle, jossa meillä oli kesämökki. Olin vanhempieni kanssa kesämökillä ja mukana eräs kaverini. Saimme sitten "hyvän" idean ja kävimme näpistämässä paikallisessa kyläkaupassa. Jäimme siitä sitten kiinni. Rangaistuksena jouduimme kaverini kanssa kitkemään kaupan omistajan kasvimaata (omistaja asui kaupan yhteydessä olevassa asunnossa). Muuten ihan hyvä, mutta kasvimaa näkyi suoraan kaupan pihalta ja pienen paikkakunnan kyseessäollessa moni sai välittömästi tietää, miksi kyykkimme siellä kasvimaalla. Suurin osa kaupassa asioineista henkilöistä kävi ilkkumassa meille tyyliin: "Nuorisorikolliset on joutunut töihin" tai "Onkos tytöt ekaa kertaa tekemässä rehellistä työtä" tai "Siinä paha saa palkkansa." tai jotain muuta vastaavaa. Siinä me sitten näkösällä yritettiin itku kurkussa ja kyyneleet silmissä suoriutua urkasta mahdollisimman nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella olin hyväntuulinen, iloinen ja NAIIVI tyttö. Lähes koko luokka inhosi minua, etenkin pojat, joten heistä oli hauskaa kiusata minua leikkimällä ihastunutta. Koska olin niin naiivi, luulin että luokan suosituimmilla pojilla oli oikeasti tunteita minua kohtaan- ja sehän hauskuutti muuta luokkaa, joka kerta.
Diskoissa sitten oli kiva olla vessassa piilossa kauhusta kankeana, kun pojat keksivät että siistein juttu ikinä olisi nolata minut omistamalla kappaleita minulle ja kasalle suosittuja poikia. Juttu oli olevinaan tosi hauska kaikista, paitsi minusta, joka kyyhötin vessassa kaksi tuntia putkeen.
Aikuisiällä matkustin lähijunassa enkä tiennyt, ettei Electron käy. Vaikka tämä onkin nykyään jo ihan perustietoa, en ollut matkustanut paljonkaan pk-seudun junilla, ja niinpä en tosiaankaan tiennyt asiaa. Kun sitten yritin maksaa lippua kortillani, naispuolinen konduktööri alkoi HUUTAA minulle. Ei siis riittänyt, että olisi sanonut "valitettavasti Electron ei käy näissä meidän junissa", vaan piti ruuhkajunassa huutaa kovaan ääneen miten "jokaisella asemalla lukee ettei nää käy, miten sä et voi tietää, blaablaablaa". Huutoa ja vittumaista ilmettä jatkui niin pitkään että vieressäni istuva mies puuttui asiaan ja konduktööri lopetti. Sain tosissaan purra huultani etten olisi alkanut itkemään. Olisin vaan halunnut maksaa lippuni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun vanhojen tanssit. Vieläkään en kestä kunnolla edes ajatella tilannetta. Kukaan luokkatasomme pojista ei halunnut tanssia kanssani. Sen tilanteen ajatteleminen auttaa minua arvostamaan aviomiestäni entistä enemmän. Tuntuu aivan mahdottoman upealta, että sittenkin löysin itselleni miehen, joka on rakastanut minua jo yli vuosikymmenen. (ei kuitenkaan Suomesta)
ot
Minua pelottaa aivan suunnattomasti, että pikkusiskoni prinsessapäivälle tulee käymään samalla tavalla... On suunnattoman ujo, hieman ylipainoinen ja kärsii aknesta. En haluaisi elää tällaisessa pelossa ja epäluulossa, mutta teinit ovat niin helvetin julmia. Ja koska sisareni on ystävällisin ja kiltein ihminen jonka todella tunnen ja rakastan häntä suunnattomasti - murrun totaalisesti jos siskolle jää paha maku suuhun ja ikuinen paha päivästä, jonka kuuluisi olla kaunis ja ikimuistoinen hyvällä tavalla. Ensikeväänä tanssii tanssinsa, minä hänen kampaajanaan ja meikkaajanaan <3
Älä stressaa tuollaista. Meidän luokalla oli yksi kiusattu tyttö jolla ei ollut yhtään kavereita. Hänelle ei tietenkään paria löytynyt kun kukaan ei ollut pyytänyt, joten hän sitten tanssi osan tansseista minun parini kanssa. :) ei kukaan siinä tanssien välissä huomannut kun vaihdoimme hänet lattialle ja minä menin istumaan. Oma pari oli silloinen ihastukseni joka oli varannut minut vuotta ennen parikseen. Ja jos ei olisi itse tajunnut suostua mukisematta tuohon järjestelyyn, olisin pitänyt saarnan. Onneksi oli fiksu poika ja sen takia hänestä pidinkin. Ei minuakaan harmittanut, vaikka osan ajasta istuskelinkin katsomassa. Oli hyvä olo siitä, että tuokin tyttö pääsi tanssimaan ja vielä pitkän ja komean pojan kanssa. ;)
Meillä oli myös käytäntö, että ekalla tunnilla katsottiin valmiit parit ja sitten parittomista muodostettiin pareja. Jos joku jäi ilman niin pyydettiin alemmilta luokilta tanssijoita. Opettajat pitivät huolen, että kaikki jotka haluavat pääsevät tanssimaan. Toivon mukaan näin olisi joka koulussa.
Itse olin urheilija, joten en täysin samaistu noihin häpeämisiin liikuntatunneilla. Meillä yläasteella oli kolme kunnon urheilijatyttöä luokassa, osa "keskivertoja" ja osa jotka inhosivat tunteja. Oli kiusallista, kun opettaja yritti aina jakaa joukkueet tasaisiksi ja ongelma syntyi aina meidän kolmen kesken. Ensin tiimit jaettiin, sitten opettaja tajusi, että me kaikki ollaan samassa tiimissä ja otti jonkun meistä toiseen porukkaan. Hävetti aina se meidän esille nostaminen. En ymmärrä, miten opettajat sallivat heikompien liikkujien esille noston, kun hyvänä sellaisena olin jo kauhuissani.
Kyllähän sen tajusi, että osalla oli tosi epämukava olo. Yritin heitä tsempata ja syötellä heille paljon, koska muuten homma meni siihen että me kolme pelasimme keskenämme, joten yritettiin pysyä sivussa. Välillä otimme keskenämme matsia vähän rankemmin.
Se sama tyttö joka lukiossa tanssi parini kanssa oli myös samalla yläasteella. Taisi säikähtää, kun pariin kertaan liikuntatunneilla pareja valitessa menin pyytämään häntä. Kaverini luulivat minun heittävän läppää ja naureskelivat kauempana meitä katsoen, hävetti helvetisti koska tiesin tytön huomanneen sen myös ja varmasti luuli, että kiusaan häntä. Yritin jutella mukavia ja kannustaa, en puhunut tai katsonut kavereihini kertaakaan ja kun tulivat viereeni jauhamaan paskaa, aloin ääneen ihmettelemään miksi he roikkuvat minussa eivätkä tehneet harjoituksia. Sen jälkeen alkoivat itsekin puhua nätimmin tälle tytölle, ainakin minun kuulteni.
Vaikka nyt onkin myöhäistä, niin liikuntatunneilla ei tarvitse hävetä. En ymmärrä, miten kukaan hyvä urheilija kehtaa haukkua ketään kuka edes yrittää. Ei kukaan mullekaan huudellut, kun en osannut ääntää englantia oikein tai tiennyt vastausta laskutehtävään. Karmeeta miten ihmiset kohtelevat toisiaan.
Tykkään trollata paskaa pitkin nettiä kun olen masentunut ja tympääntynyt ihmisiin. Jos maailmassa olis kuitenkin enemmän kaltaisiasi...no sellaisesta utopiasta ei uskalla haaveillakaan
aevoinvaliidi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun vanhojen tanssit. Vieläkään en kestä kunnolla edes ajatella tilannetta. Kukaan luokkatasomme pojista ei halunnut tanssia kanssani. Sen tilanteen ajatteleminen auttaa minua arvostamaan aviomiestäni entistä enemmän. Tuntuu aivan mahdottoman upealta, että sittenkin löysin itselleni miehen, joka on rakastanut minua jo yli vuosikymmenen. (ei kuitenkaan Suomesta)
ot
Minua pelottaa aivan suunnattomasti, että pikkusiskoni prinsessapäivälle tulee käymään samalla tavalla... On suunnattoman ujo, hieman ylipainoinen ja kärsii aknesta. En haluaisi elää tällaisessa pelossa ja epäluulossa, mutta teinit ovat niin helvetin julmia. Ja koska sisareni on ystävällisin ja kiltein ihminen jonka todella tunnen ja rakastan häntä suunnattomasti - murrun totaalisesti jos siskolle jää paha maku suuhun ja ikuinen paha päivästä, jonka kuuluisi olla kaunis ja ikimuistoinen hyvällä tavalla. Ensikeväänä tanssii tanssinsa, minä hänen kampaajanaan ja meikkaajanaan <3
Älä stressaa tuollaista. Meidän luokalla oli yksi kiusattu tyttö jolla ei ollut yhtään kavereita. Hänelle ei tietenkään paria löytynyt kun kukaan ei ollut pyytänyt, joten hän sitten tanssi osan tansseista minun parini kanssa. :) ei kukaan siinä tanssien välissä huomannut kun vaihdoimme hänet lattialle ja minä menin istumaan. Oma pari oli silloinen ihastukseni joka oli varannut minut vuotta ennen parikseen. Ja jos ei olisi itse tajunnut suostua mukisematta tuohon järjestelyyn, olisin pitänyt saarnan. Onneksi oli fiksu poika ja sen takia hänestä pidinkin. Ei minuakaan harmittanut, vaikka osan ajasta istuskelinkin katsomassa. Oli hyvä olo siitä, että tuokin tyttö pääsi tanssimaan ja vielä pitkän ja komean pojan kanssa. ;)
Meillä oli myös käytäntö, että ekalla tunnilla katsottiin valmiit parit ja sitten parittomista muodostettiin pareja. Jos joku jäi ilman niin pyydettiin alemmilta luokilta tanssijoita. Opettajat pitivät huolen, että kaikki jotka haluavat pääsevät tanssimaan. Toivon mukaan näin olisi joka koulussa.
Itse olin urheilija, joten en täysin samaistu noihin häpeämisiin liikuntatunneilla. Meillä yläasteella oli kolme kunnon urheilijatyttöä luokassa, osa "keskivertoja" ja osa jotka inhosivat tunteja. Oli kiusallista, kun opettaja yritti aina jakaa joukkueet tasaisiksi ja ongelma syntyi aina meidän kolmen kesken. Ensin tiimit jaettiin, sitten opettaja tajusi, että me kaikki ollaan samassa tiimissä ja otti jonkun meistä toiseen porukkaan. Hävetti aina se meidän esille nostaminen. En ymmärrä, miten opettajat sallivat heikompien liikkujien esille noston, kun hyvänä sellaisena olin jo kauhuissani.
Kyllähän sen tajusi, että osalla oli tosi epämukava olo. Yritin heitä tsempata ja syötellä heille paljon, koska muuten homma meni siihen että me kolme pelasimme keskenämme, joten yritettiin pysyä sivussa. Välillä otimme keskenämme matsia vähän rankemmin.
Se sama tyttö joka lukiossa tanssi parini kanssa oli myös samalla yläasteella. Taisi säikähtää, kun pariin kertaan liikuntatunneilla pareja valitessa menin pyytämään häntä. Kaverini luulivat minun heittävän läppää ja naureskelivat kauempana meitä katsoen, hävetti helvetisti koska tiesin tytön huomanneen sen myös ja varmasti luuli, että kiusaan häntä. Yritin jutella mukavia ja kannustaa, en puhunut tai katsonut kavereihini kertaakaan ja kun tulivat viereeni jauhamaan paskaa, aloin ääneen ihmettelemään miksi he roikkuvat minussa eivätkä tehneet harjoituksia. Sen jälkeen alkoivat itsekin puhua nätimmin tälle tytölle, ainakin minun kuulteni.
Vaikka nyt onkin myöhäistä, niin liikuntatunneilla ei tarvitse hävetä. En ymmärrä, miten kukaan hyvä urheilija kehtaa haukkua ketään kuka edes yrittää. Ei kukaan mullekaan huudellut, kun en osannut ääntää englantia oikein tai tiennyt vastausta laskutehtävään. Karmeeta miten ihmiset kohtelevat toisiaan.
Tykkään trollata paskaa pitkin nettiä kun olen masentunut ja tympääntynyt ihmisiin. Jos maailmassa olis kuitenkin enemmän kaltaisiasi...no sellaisesta utopiasta ei uskalla haaveillakaan
Mikä estää sua aloittamasta itsestäsi? Voisit olla netissä se muiden tsemppaaja sen sijaan että haat pahaa oloa. Tuntuu oudolta että haaveilet että olisi enemmän tuollaisia ihmisiä ja itse toimit tasan päinvastoin...
pasksaa kirjoitti:
Työskentelen lääkärin parina ja hän haukkuu mua koko ajan potilaiden edessä, kaikkesta olen väärässä ja mitään en osaa. Potilaat katsoo välillä vinoon että mitä tuo tuolla tekee jos ei kerta osaa. Ja virhe jonka lääkäri teki (ei siis paha, vaan kirjausvirhe jonka lääkäri oli tehnyt) niin potilas selitti kovaan ääneen kuinka sen täytyi olla minun virhe, no ei ihme kun lääkäri haukkunut joka kerta mut lyttyyn. En malta odottaa maanantaita.
Otapa asia puheeksi ylilääkärin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nousemassa ensimmäistä kertaa suuremman suuremman kaupungin, Turun paikallisbussiin. Tervehdin kuskia - en saanut vastausta. Ojensin kuskille kolikoita, koska en tiennyt, ettei niitä anneta käteen vaan ne laitetaan siihen tasolle. Kuski katsoi minua pitkään vihaisella ilmeellä ja löi sitten kämmenellään sitä tasoa, jolloin ymmärsin, että raha pitää laittaa siihen. Kuski otti rahan siitä, kirjaimellisesti löi kuitin käteeni ja huokaisi teatraalisesti ja kaasutti heti niin, että olin heilahtaa nurin.
Samalla kerralla ylitin vahingossa suojatien pyöräilijöiden puolelta, jolloin minut takaa ohittava pyöräilijä huusi "Ei vittu! Tää on pyörille!" ja mulkaisi vihaisesti.
Nim. Maalainen
Hä, mäkin muutin maalta 5v sitten Turkuun enkä kyllä vieläkään tiennyt, että rahat pitää pistää siihen tasolle 😁 No se selittääkin, miks moni kuski laittaa rahat siihen tasolle. Itse olen puistellut siinä vaiheessa päätäni ja pitänyt hiukan epäkohteliaana
Hygieniasyyt?
Mulla oli myös varsinkin nuorempana useamman päivän lasti aina ja usein meni pönttö tukkoon ja miehelläni olikin sellainen rautalangasta tehty pitkävartinen koukku jolla hän sitten aikaansaamani tukokset aukoi. Välillä hänellä oli nauru kaukana. Rakkaalla miesvainajallani.