nöyryyttävä tilanne, jossa olet ollut

Yhdessä vaiheessa teininä kun minulla ei ollut kamalasti kavereita liikuin isosiskoni kaveriporukassa. Olin aika ujo, mutta aina kun avasin suuni siskoni alkoi sättiä minua "ei sun tarvi sanoo!" "Vähän sä oot tyhmä!" En olisi saanut sanoa mitään. Se oli nöyryyttävää.

Sairastuin seiska- tai kasiluokalla ahmimishäiriöön ja kaikenlaista muutakin mt-ongelmaa oli taustalla. Lihoin lyhyessä ajassa todella paljon, ja mummoni sitten erään kerran meillä ollessaan totesi, että "miten sulla *Maria on noin iso tuo vatta?" Tässä vaiheessa ahmiminen oli loppunut ja alkanut hysteerinen painontarkkailu ja laihdutusvimma. Ei todellakaan auttanut asiaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ensimmäisiä kertoja salilla. Tein eräässä laitteessa liikkeen ja menin loppulämmittelemään. Siinä sitten pari työntekijää käveli siitä penkistä ohi, pysähtyivät katsomaan sitä ja alkoivat nauramaan kovaan ääneen että kaikki kuulee heittäen keskenäistä vitsiä toisistaan. Oli jäänyt ilmeisesti hikijälki penkkiin enkä ollut sitä huomannut. Hävetti niin paljon, etten tajunnut itsekkään kuinka kovaa vauhtia menin loppulämmittelyssä. Päätin sitten häpeissäni marssia äkkiä pukukoppiin.

Mikä hitto on loppulämmittely? Ja miksi? ?

http://www.punttis.net/kunto-ohjelma-aerobinen-venyttely-ja-lihasvoima-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Junassa, olisiko ollut 15 vuotta sitten.

Olin matkalla Helsingistä Jyväskylään. Olin jo etukäteen ostanut opiskelijalipun automaatista, mutta lipuntarkastajan tullessa tajusin, että opiskelijakortti oli jäänyt toiseen käsilaukkuun. Konnari ensin kovaan ääneen kailotti jotain suuntaan "Niinhän ne kaikki sanoo, ja alkaako sitä korttia nyt löytyä vai jäätkö kyydistä?"

Minä paniikissa kaivelin vielä joka taskun, eikä sitä korttia tietenkn löytänyt. Lopulta konnari sanoi, että saan matkustaa Tampereelle asti, siellä minun pitäisi käydä pankkiautomaatilta rahaa, jotta maksaisin normihintaisen lipun... ei helpottanut opiskelijan oloa, kun tiesin tilillä olevan vielä hurjat €2,80. Siinäpä paniikin partaalla istuin Tampereelle asti ja mietin että mites sitten, jos matka tyssää sinne?

Tampereella konnari tuli taas öyhäämään, ettei "tässä nyt kannata mihinkään lähteä poukkoilemaan, istu siinä nyt Jyväskylään asti ja siellä käydään YHDESSÄ pankkiautomaatilla." Alkoi olla jo itku lähellä, muut matkustajat katsoivat pitkään, jotkut pilkallisesti, jotkut huvittuneina, pari aika myötätuntoisestikin...

Jyväskylään tullessa se korsto tuli taas. "Painu nyt siitä, mutta anna olla viimenen kerta, älä yritä tätä toista kertaa, häivy nyt!"

Hitto että hävetti ja nolotti ja otti päähän, jälkeenpäin harmitti, etten paremmin pitänyt puoliani vaan olin se kiltti pikku opiskelijatyttö joka nöyristeli VR:n setää.

Siis sun mielestä konnari käyttäytyi rumasti sua kohtaan. Vaikka se ihan pelkkää kiletteyttään jätti määräämättä sulle 80€ rangaistusmaksun siitä, että sulla oli alennuslippu ilman perustetta, toisin sanoen matkustit pummilla?

No kyllähän tässä kirjoittaja vähän mokasi, mutta tuollainen julkinen nöyryyttäminen konduktöörin puolelta ei ollut kyllä asiallista. 

Olin koululaisena itsevarma ja puhelias. Ala-asteella ja yläasteella olin sitten ihastunut pariin poikaan, mutta sain todella tylyt pakit. Toiselle kirjoitin kirjeen ja poika näytteli keskisormea ja nauroi mulle kavereineen pitkään, toiselle kerrottiin, että olin ihastunut ja kun hän näki minut sanoi "hyi saatana"

Tuntui pahalta ja lapsellinen itsevarmuus katosi vuosiksi, oikeastaan vasta yli 30-vuotiaana aloin taas uskaltaa olla oma itseni.

Vieläkään en silti usko, että miehet ovat aidosti kiinnostuneita, vaikka olen ollut pitkissä suhteissa. Itsestäkin tuntuu hullulta, että nuo kaksi ensimmäistä kokemusta jättivät noin pysyvän jäljen.

Olin alle 15-v,kun nukuin yön patterin ja sohvan välissä hyvin pienessä tilassa,kun pelkäsin jotuvani nuorisokotiin,josta minulle oli puhuttu.

Muuta en sitten juuri lapsuudesta muista dissosiatiivisyyden takia.Tai no,sen,kun kasvatti-äiti yritti neulalla puhkoa silmäni alle 10-v

Kaupan heviosastolla oltiin miehen kanssa. Itse yritin etsiä tuoretta Imsomniumin albumia ja mies meni hakemaan muutaman levyn Black Sabbathia. Koriin tarttui vielä Motörheadin uusin kokoelma ja Kilmisterin juliste. Noh siitä jatkettiin sitten kassalle, ja meistä ei kumpikaan käytä käteistä. Minulla ei ollut korttia mukana ja mies onnistui jotenkin unohtamaan tunnuslukunsa, kuulemma ''blackout".. myyjä oli aika happaman näköinen, kun oltiin kassalla. Mies hoki että muistaa kohta kyllä ja minä koitin pitää pientä smalltalkia yllä kassan kanssa. Minuutin pähkäilyn jälkeen (tuskin oltaisiin kauempaa saatu odottaakaan) päästiin sitten jatkamaan. Mutta se tunne siinä kassalla, kun koko lauma ihmisiä tuijottaa selän takana.. niin nöyryyttävää. Kassa vielä huikkasi perään, että ''Jos sitä ensi kerralla ottaisi käteistäkin varalta'', ihan niin kuin se sille kuuluis.

Olen asianajaja ja työjutussa Vaasan käräjäoikeudessa. Istunto viivästyi ja kävin vessassa. Kuulin, että juttuni huudettiin sisään ja tuli kiire. Törkkäsin käsilaukkuni lavuaariin ja se oli semmonen, mistä vedet tulee automaattisesti.... Menin oikeussaliin todella läpimärän laukun kanssa ja jälkeeni jäi kauhea vesivana. Sitä oli riittävästi myös oikeussalissa..... :) Naurattaa nykyään.... :D

Olin käräjätuomarina Kemissä. Vaikea juttu ja mua jännitti vielä silloin. Oli tuoli jossa oli rullat alla. Pyörin sen tuolin kanssa kun tuomio piti sanoa ja tuoli lähti alta. Tipuin pöydän alle. Ole siinä sitten tärkeä käräjätuomari :D  Heh..... Kaikesta oppii :D

Ensimmäinen poikaystäväni sanoi muutaman jutun, jotka muistan vieläkin, vaikka aikaa näistä on kuusi vuotta. Ne tuntui silloin pahalta ja nöyryyttävältä, mutta ei silloin 19-vuotiaana kehdannut mitään takaisin sanoa kun en muutenkaan halua riitoja. Poikaystäväni oli tuolloin 21-vuotias.

Kaupungilla kävellessämme hän kommentoi aina nättejä ja hoikkia tyttöjä "hmm, kyllä tuota panis!" ja minä kävelin hiljaa vieressä mieleni pahoittaneena exän jatkaessa kohta seuraavan ihailua.

Toinen mieleen jäänyt juttu oli, kun olimme heidän perheensä mökillä. Meillä oli ennen mökille lähtöämme ollut seksiä, mutta tuolla hän halusi taas ja yritti sytytellä minua. Sanoin pari kertaa ettei minua huvita nyt toista kertaa kun hän sitten nousi, tokaisi "kai mun pitäis sitten etsiä joku joka antaa useammin" ja poistui aitasta kiukkuisena. Minä jäin taas loukkaantuneena ja kiukkuisena katsomaan perään enkä maininnut asiasta.

Onneksi en tuhlannut tuohon poikaan kuin puoli vuotta kunnes erosimme. Silti olen vihainen miten hän puhui tuollaisia tyttöystävälleen ja vielä vihaisempi itselleni siitä, että minä vain hiljaa kuuntelin noita puheita. Minä menin seurustelumme aikana armeijaan jossa ehdin olla jonkin aikaa ennen kuin erosimme ja sinä aikana poikaystäväni meni tosi etäiseksi ja kuulosti kuin häntä ei olisi enää kiinnostanut. En ihmettelisi vaikka olisi pettänyt minua intissä ollessani, niin kovasti hän oli aina seksin perään yhdistettynä miten hän minulle puhui, lisäksi tuo loppuajan etääntyminen.

Olin alle 10 vuotias ja vietimme kesäistä iltaa äitini kavereiden mökillä. Mökillä oli myös äidin ystäväperhe - jossa oli samanikäinen lapsi kuin minä olen. Meidän molempien perheet ovat kovia käyttämään holia. Tämä äidin ystäväperhe meni toiseen makuuhuoneeseen nukkumaan isoon petiin (Äiti&Lapsi) ja minä jäin tupaan nukkumaan parisänkyyn. Tuvassa oli siis keittiö ja "olohuone" samassa tilassa. Eli äitini istui noin 5 metrin päässä minusta keittiönpöydällä.  Äitini seurusteli muiden kavereiden kanssa polttaen tupakkaa pöydän ääressä ja kaikki olivat humalassa. Yksi äidin kavereista (mies) sänkyyni ja työnsi kätensä pitkän yöpaitani sisään. Muistan sen hetken kuin eilisen - jähmetyin aivan totaalishokkiin enkä pystynyt päästämään ääntäkään. Rukoilin että äiti huomaa ja pelastaa minut. Hän kosketteli minua noin 10 minuuttia - jonka jälkeen äiti tuli hakemaan tätä kaveriaan tupakalle. Huomasi tämän ja alkoi huutaa humaluspäissään. Hääti kuitenkin miehen pois mökiltä. Menin sen jälkeen makuuhuoneeseen ja siellä istuivat äidin ystävä ja hänen lapsensa huolestuneena ja kömmin heidän väliinsä. Siitä asiasta ei ole puhuttu ikinä sen jälkeen. N20

alexandaria kirjoitti:

Olin alle 10 vuotias ja vietimme kesäistä iltaa äitini kavereiden mökillä. Mökillä oli myös äidin ystäväperhe - jossa oli samanikäinen lapsi kuin minä olen. Meidän molempien perheet ovat kovia käyttämään holia. Tämä äidin ystäväperhe meni toiseen makuuhuoneeseen nukkumaan isoon petiin (Äiti&Lapsi) ja minä jäin tupaan nukkumaan parisänkyyn. Tuvassa oli siis keittiö ja "olohuone" samassa tilassa. Eli äitini istui noin 5 metrin päässä minusta keittiönpöydällä.  Äitini seurusteli muiden kavereiden kanssa polttaen tupakkaa pöydän ääressä ja kaikki olivat humalassa. Yksi äidin kavereista (mies) sänkyyni ja työnsi kätensä pitkän yöpaitani sisään. Muistan sen hetken kuin eilisen - jähmetyin aivan totaalishokkiin enkä pystynyt päästämään ääntäkään. Rukoilin että äiti huomaa ja pelastaa minut. Hän kosketteli minua noin 10 minuuttia - jonka jälkeen äiti tuli hakemaan tätä kaveriaan tupakalle. Huomasi tämän ja alkoi huutaa humaluspäissään. Hääti kuitenkin miehen pois mökiltä. Menin sen jälkeen makuuhuoneeseen ja siellä istuivat äidin ystävä ja hänen lapsensa huolestuneena ja kömmin heidän väliinsä. Siitä asiasta ei ole puhuttu ikinä sen jälkeen. N20

Tämä on pikkuisen eri sarjaa kuin pieru työpaikalla tai bussikuskin rahojen viskominen.

Ehkä - mutta myös elämäni nöyryyttävin hetki.

Pieraisin työkokouksessa

Kesällä olalla ollut käsilaukku keräsi mekkokangasta pikkuhilja enemmän ja enemmän rutulle, lopulta kävelin puoli takapuolta paljaana kaupungilla, kun se toinen puoli mekosta oli hilautunut ylös

Korkokenkä jäi kiinni ritilään, ja kaaduin naamalleni juhlakansan edessä

Mummo sanoi juhlassa, että hameeni on liian lyhyt ja että hänellä oli minun iässäni isommat rinnat

Kirjoitin rakkaudentunnustuksen kännykkääni "huvikseni", oikein pitkän ja raastavan ja hirveän, tarkoituksena ei ollut lähettää sitä mutta lähetin silti vahngossa. Mies ei ollut edes kiinnostunut minusta

Selitin humalassa isolle porukalle kuinka olen niin siisti tyyppi ja tunnen vaikka kenet - valetta. Ja se tuli ilmi kun he oikeasti tunsivat näitä henkilöitä.

Pissasin naapurin autoon 8 vuotiaana kun en olin pyytänyt vessaan ja hän sanoi, että vielä vähän aikaa. En kehdannut väittää vastaan.

Oksensin tuoppiin baarissa. Se vaan ryöpsähti yhtäkkiä.

Nämä tuli äkkiä mieleen. Yhteistä kaikille noille on, että en kyllä enää osaa hävetä mitään näistä juurikaan. En muutenkaan pitkään tällaisia märehdi.

Vierailija kirjoitti:

Olen asianajaja ja työjutussa Vaasan käräjäoikeudessa. Istunto viivästyi ja kävin vessassa. Kuulin, että juttuni huudettiin sisään ja tuli kiire. Törkkäsin käsilaukkuni lavuaariin ja se oli semmonen, mistä vedet tulee automaattisesti.... Menin oikeussaliin todella läpimärän laukun kanssa ja jälkeeni jäi kauhea vesivana. Sitä oli riittävästi myös oikeussalissa..... :) Naurattaa nykyään.... :D

Olin käräjätuomarina Kemissä. Vaikea juttu ja mua jännitti vielä silloin. Oli tuoli jossa oli rullat alla. Pyörin sen tuolin kanssa kun tuomio piti sanoa ja tuoli lähti alta. Tipuin pöydän alle. Ole siinä sitten tärkeä käräjätuomari :D  Heh..... Kaikesta oppii :D

Kuvittelin noi jutut salkkareiden Monicalle :D

Multa otettiin kohdunkaulasta koepala. Jännitän kaikkia gynen tutkimuksia ihan hirveästi ja sen takia ne aina sattuukin kauheasti jne. Itkin koko koepalan oton ajan (ja se kyllä sattuikin) ja kun toimenpide oli ohi, oksetti ja päässä pyöri. Sanoin hoitajalle, etten voi vielä nousta, koska pyörryn. Noin minuutin hän jaksoikin odottaa, sitten pyysi minua nousemaan että saisi siistittyä seuravaa potilasta varten. Nousin istumaan ja pyörryin. Heräsin lattialta sitten verisenä, perse paljaana, tuskan hiestä märkänä kun hoitajat herätteli. Ai että hävetti.

Kännissä tanssilattialla puolitutulle: "ihan varmaan jaksan nostaa sut ilmaan!". No jaksoin, mutta tasapaino ei riittänyt. Nilkka murtui. Siinä sitten iloinen humala vaihtui raastavaksi häpeäksi, kun baarin valot syttyivät, musiikki hiljeni ja kaikki tuijottivat ambulanssimiesten hoitaessa mua sairaalaan.

Olipa nöyryyttävää istua junassa viimeisimmilläni raskaana ja sattumoisin iltaa viettämässä ollut mieheni sattuu samaan junaan kavereidensa kanssa. Tulee kännisenä halailemaan ja silittelemään masuani.. Tuntui siltä että kaikki katsoivat jotenkin säälivästi meitä pariskuntana, vaikka ihan perus työssäkäyviä ollaan ja mieheni lähtenyt yhtenä harvana iltana kavereiden kanssa tuulettumaan.

Nostoon !

Vierailija kirjoitti:

Olipa nöyryyttävää istua junassa viimeisimmilläni raskaana ja sattumoisin iltaa viettämässä ollut mieheni sattuu samaan junaan kavereidensa kanssa. Tulee kännisenä halailemaan ja silittelemään masuani.. Tuntui siltä että kaikki katsoivat jotenkin säälivästi meitä pariskuntana, vaikka ihan perus työssäkäyviä ollaan ja mieheni lähtenyt yhtenä harvana iltana kavereiden kanssa tuulettumaan.

Tämä(kin) on esimerkki NOLOSTA tilanteesta, ei NÖYRYYTTÄVÄSTÄ. Ihmisillä tuntuu olevan hankaluuksia erottaa nämä kaksi toisistaan.

Esim: Huomaat että sulla on jäänyt hameenhelma sukkahousuihin, ja pyllysi loistaa julkisella paikalla. --> Noloa.

Huomaat että sulla on jäänyt hameenhelma sukkahousuihin, ja pyllysi loistaa julkisella paikalla. Kun alat kiskoa helmaa paikoilleen, sinut ympäröi mieslauma joka estää sen, kuvaa pyllyäsi kameralla ja huutelee törkeyksiä. --> Nöyryyttävää.

Nöyryyttävään kokemukseen siis sisältyy se, että joku/jotkut tahallisesti kohtelevat sinua huonosti ja  niin, että koet itsesi huonoksi ihmiseksi ja vähempiarvoiseksi kuin muut. Pelkkä vahingossa tapahtuva nolo juttu ei vielä ole nöyryyttävää.

alexandaria kirjoitti:

Ehkä - mutta myös elämäni nöyryyttävin hetki.

Tarkoitin että tuo sinun juttusi on nöyryyttävämpää kuin nuo muut pikkujutut. En tarkoittanut että tuo sinun seksuaalinen hyväksikäyttö olisi mitätön asia ja työpaikalla pieraisut niitä nöyryyttäviä asioita.