Lue keskustelun säännöt.
nöyryyttävä tilanne, jossa olet ollut
23.06.2015 |
millaisissa nöyryyttävissä tilanteissa olet ollut?
tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa juuri kukaan häävieras ei ollut vastannut kutsuun (vaikka varmasti olivat tulossa). mutta siis, onhan näitä, että lasta ei kutsuta synttäreille eikä kukaan tule lapsen omille synttäreille (karmeaa).
millaisissa nöyryyttävissä tilanteissa sinä olet ollut elämäsi aikana?
itselleni tulee mieleen liikuntatuntien huutojaot. viimeinen valittu.
Kommentit (427)
Ensimmäinen gynekäynti oli nöyryyttävä. Olin 16 mutta näytin paljon ikäistäni nuoremmalta. Lääkäri ihan avoimesti paheksui, etten ollut enää neitsyt. Olin kuitenkin ollut seurustelusuhteessa jo kaksi vuotta samanikäisen pojan kanssa ja olimme ihan vastuullisia, seksin aloitimme vähän ennen kuin täytin 16. Lääkäri sitten jotenkin happamasti totesi, että tarkastetaan sut nyt sitten. Piti riisua siinä hänen tuijottaessaan (vasta myöhemmillä gynekäynneillä olen oppinut, että yleensä niissä pääsee verhon taakse riisumaan rauhassa). Sitten vielä kommentoi ehkäisystä puhuttaessa jotain, että pitää aina käyttää kondomia, kun on tuollaista EPÄVAKAATA seksielämää. Olin ollut siis vain sen yhden ainoan pojan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nöyryyttävintä oli käydä yksityisellä erikoislääkärillä viimeisenä oljenkortena kun en mistään muualta löytänyt apua harvinaiseen sairauteen. Lääkäri oli kyllä asiantunteva mutta hänellä oli todella seksistisiä juttuja ja hän lähenteli minua aika avoimesti. Kehui ulkonäköäni useampaan otteeseen ja teki tutkimuksia aina korostetun pitkään (esim. sydämen kuuntelu, kuunnellaanpa nyt vielä kerran tästä ja tästä...) Hän tiesi ettei minulla olisi mahdollisuutta vaihtaa lääkäriä, kun olin kertonut etten ollut löytänyt apua muualta. Olin itse vähän yli 20, lääkäri oli yli viisikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Hyi, nuo koulussa ja ripareilla käytetyt "kirjoita jokaisesta positiivinen asia" -laput oli kyllä karmeita. Suositut saivat siinä lisää hehkutusta sydämiä osakseen, epäsuosituille sitten joko väkisin vännettiin jotain "oot ihan kivaa" tai sitten ihan suoraan vittuiltiin. Muakin on noissa lapuissa ns. kehuttu ainakin hiirulaiseksi, hiljaiseksi, ujoksi, vähän oudoksi mutta ihan ok:ksi, jne. Ja tosi paljon niissä kommentoitiin aina toisten ulkonäköä, niin hyvässä kuin pahassa. Onkohan tuollaiset nimettömät laput oikeasti ihan paras tapa opettaa epäkypsiä ja epävarmoja teinejä antamaan toisilleen positiivista palautetta?
Jostain syystä erään työkaverin mielestä tämä lappusysteemi oli kiva juttu toteuttaa myös työpaikan virkistysillassa..
Mä muistan riparilla kirjoittaneeni melkein kaikille "ilopilleri", kun tuollainen lappusysteemi kiersi. 😂 yksinkertaisesti en keksinyt monestakaan mitään muuta. Aika moni ihmettelikin, että mikä ilopilleri se minä muka olen... pelkäsin loppuleirin ajan paljastuvani ilopillerin viljelijäksi.
Opettaja ihaili ystäväni runovihkoa mihin kaverit oli kirjoittaneet muistoja ym. Äkkiä opettaja totesi "Kristan kirjoitus pilaa sinun hienon vihkosi, koska Kristan kirjoitus on niin epäsiistiä"
Huh huh, kiva kuulla siinä vierellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerroin yläasteella ihastukselleni että olen ihastunut häneen. Vastaukseksi sain "oot ruma." En enää ikinä kerro miehelle tunteistani kiitos tuon tapauksen.
Minulle koulussa annettiin vasiten ymmärtää, että yksi poika olisi ollut minusta kiinnostunut. Tulivat porukalla viereeni siitä kertomaan ja ihmettelin miksi tämä käyttäytyi erilailla kuin muut. Noh sain hänen numeron ja lähetin ihastus tunnustuksen tälle ( joo aika typerä veto ). Noh sen jälkeen koko porukka alkoi kiusaamaan minua loppukouluvuoden. Jokakerta kun kävelin ohi alkoivat luoettelemaan tekstejä mitä olin lähetellyt... Tulipahan opittua kantapään kautta, mutta toistakertaa en moista tee.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei suuria noloja ole sattunut. Paitsi se klassinen vessajuttu ulkomailla. Halpa hotelli, missä kävin aamupaskalla ja pönttö ei tietenkään toiminut. Sellainen vanhanaikainen ylhäältä vedettävä. Rynkytin ja rynkytin ja ei vettä, ei mitään. Kutsuin siivoojan käytävältä avuksi ja osoitin sormella pönttöä. Siivooja katsoi minua pitkään ja nykäisi terävästi narusta ja kas, pönttö veti nätisti ja paska solahti putkistoon.
Silloin nolotti.
Urbaani legenda, -5/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin ensimmäisiä kertoja salilla. Tein eräässä laitteessa liikkeen ja menin loppulämmittelemään. Siinä sitten pari työntekijää käveli siitä penkistä ohi, pysähtyivät katsomaan sitä ja alkoivat nauramaan kovaan ääneen että kaikki kuulee heittäen keskenäistä vitsiä toisistaan. Oli jäänyt ilmeisesti hikijälki penkkiin enkä ollut sitä huomannut. Hävetti niin paljon, etten tajunnut itsekkään kuinka kovaa vauhtia menin loppulämmittelyssä. Päätin sitten häpeissäni marssia äkkiä pukukoppiin.
Mikä hitto on loppulämmittely? Ja miksi? ?
Vierailija kirjoitti:
Yritin saada omaa miestäni harrastamaan seksiä kanssani, mutta miehellä ei seisonut kunnolla. Yritin olla ymmärtäväinen ja nieleskelin kyyneleitä. Mies nukahti, ja itse menin suihkuun jossa romahdin sitten ihan täysin. Katselin peilistä, miltä näyttää maha kolmen raskauden jälkeen, ja rinnat imetysten jälkeen. Hiukset harventuneet ja kiillottomat, naama harmaa ja silmien alla valtavat pussit. Ei edes kynsiä lakattuna. Ei ihme, että miestä ei seksi kiinnostanut.
Vauva vielä valvotti sen yön, ja seuraava aamu oli kamala. Riideltiin miehen kanssa isompien lasten nähden. Sitten päätin että kyllä tämä tästä, isommat meni kouluun ja eskariin ja päätin lähteä vauvan kanssa piipahtamaan keskustassa asioilla. Päätin että haen pöytään kukkia ja jostain delistä terveellisen lounaan ja itselle vaikka uuden huivin.
Bussipysäkillä näin tutun naisen kävelevän ohi, joka ihan aikuisten oikeasti mittaili minua päästä varpaisiin ja hymyili ja sanoi jotain että taitaa olla rankka vauvavuosi? Bussissa sitten huomasin, että paitani oli likainen. Alkoi hävettää etten ollut edes meikannut, saati katsonut peiliin ennen kuin lähdin. Jäin parin pysäkin päästä pois, kävelin kotiin ja itkin kunnes koululainen tuli koulusta. Hänelle sanoin, että hitsin siitepölyallergia.
Tuo oli siis eilen :(
Tänään en millään haluaisi poistua edes kotoa, mutta kun pakko.
No no... sulla ON ilmeisen rankka vauvavuosi? :) Älä ystävä hyvä itke ja murehdi, laita päälle puhdas paita ja kampaa hiukset ja mene ostamaan se kaunis huivi itsellesi... Kyllä se iloksi vielä muuttuu, ajattele että kesä tulee ja sulla on ihanat lapset. Iso halaus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin käynyt lenkillä kaverini kanssa. Tulin kotiin ja isä kysyi mitä olemme tehneet tänään. Kerroin että kävimme lenkillä. Isä kysyi sitten "pysyitkö perässä?" Olin ihmeissäni, miten niin? Olimme molemmat ihan hyvässä kunnossa. Isä tokaisi siihen että "katsoin että kaverisi on vähän solakampi kuin sinä".
Kerran olimme kiipeilemässä kaveriporukalla ja mainitsin isälle sen olleen aika rankkaa. Isä siihen että "se on rankkaa jos on painoa." Nieleskelin kyyneleitä molemmissa tilanteissa.
Eräänä jouluna minulla oli valkoinen asu päällä. Isäni naureskeli sohvalla äidilleni että "katsopa kuinka hoikka tuo meidän tyttö on, on se niin hoikka!" Hämmennyin kunnes tajusin että hän pilkkasi minua. Sitten hän sanoi että "jos haluat näyttää lihavalta niin tuo vain päälle" ja naureskeli vielä että " tuo kyllä vankistaa sinua". Koko perheen kuullen, tietysti. Siinä vaiheessa olin jo niin turtunut ainaisiin painosta vihjailuihin (vaikka olen 165cm/65kg) että aloin vain nauramaan hysteerisesti. Veljeni tokaisi, että "onpa hassua kun sä naurat, ennen sä aina itkit ku sun painosta puhuttiin!" Isällä ja veljinä oli myös tapana kutsua minua amatsooniksi ja se oli heidän mielestään hirveän hauskaa. Kerran kaupassa minua vastaan käveli mies jka tokaisi kohdallani "oi mikä amatsooni". Olin ärtynyt ja nöyryytetty, nyt jo tuntemattomatkin kutsuvat minua amatsooniksi, olenko todella niin isokokoinen?!
Näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää. Olen isälle sanonut ja osoittanut että nuo vihjailut loukkaavat mutta hän ei ikinä ota opikseen.
Isäsi on tunnevammainen mulkku. Miten kukaan voi toistuvasti ja tarkoituksellisesti(!) kohdella omaa lastaan noin loukkaavasti? :(
Se kun toinen ihminen kohtelee sua jonain elämän opetuksena eikä oikeana ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin käynyt lenkillä kaverini kanssa. Tulin kotiin ja isä kysyi mitä olemme tehneet tänään. Kerroin että kävimme lenkillä. Isä kysyi sitten "pysyitkö perässä?" Olin ihmeissäni, miten niin? Olimme molemmat ihan hyvässä kunnossa. Isä tokaisi siihen että "katsoin että kaverisi on vähän solakampi kuin sinä".
Kerran olimme kiipeilemässä kaveriporukalla ja mainitsin isälle sen olleen aika rankkaa. Isä siihen että "se on rankkaa jos on painoa." Nieleskelin kyyneleitä molemmissa tilanteissa.
Eräänä jouluna minulla oli valkoinen asu päällä. Isäni naureskeli sohvalla äidilleni että "katsopa kuinka hoikka tuo meidän tyttö on, on se niin hoikka!" Hämmennyin kunnes tajusin että hän pilkkasi minua. Sitten hän sanoi että "jos haluat näyttää lihavalta niin tuo vain päälle" ja naureskeli vielä että " tuo kyllä vankistaa sinua". Koko perheen kuullen, tietysti. Siinä vaiheessa olin jo niin turtunut ainaisiin painosta vihjailuihin (vaikka olen 165cm/65kg) että aloin vain nauramaan hysteerisesti. Veljeni tokaisi, että "onpa hassua kun sä naurat, ennen sä aina itkit ku sun painosta puhuttiin!" Isällä ja veljinä oli myös tapana kutsua minua amatsooniksi ja se oli heidän mielestään hirveän hauskaa. Kerran kaupassa minua vastaan käveli mies jka tokaisi kohdallani "oi mikä amatsooni". Olin ärtynyt ja nöyryytetty, nyt jo tuntemattomatkin kutsuvat minua amatsooniksi, olenko todella niin isokokoinen?!
Näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää. Olen isälle sanonut ja osoittanut että nuo vihjailut loukkaavat mutta hän ei ikinä ota opikseen.Isäsi on tunnevammainen mulkku. Miten kukaan voi toistuvasti ja tarkoituksellisesti(!) kohdella omaa lastaan noin loukkaavasti? :(
Samoja kokemuksia. Veljen mielestä oli myös erityisen hauskaa aina katsoa kuinka paljon otan ruokaa ja kommentoida sitä sitten.
Lapsena (n. 6v) olin saanut mielestäni maailman ihanimman mekon. Laitoin tämän sitten eräisiin juhliin. Rakastin tanssimista ja, etenkin nyt kun uusi mekko liikkui niin kauniisti tanssin mukana, olin aivan tohkeissani kunnes sukulaismies tuli humalassa kovaan ääneen sanomaan että sä et yhtään osaa tanssia ja alkoi matkimaan tanssityyliäni siinä kaikkien edessä. Loppuillan nielin kyyneleitä rappusten alla piilossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin käynyt lenkillä kaverini kanssa. Tulin kotiin ja isä kysyi mitä olemme tehneet tänään. Kerroin että kävimme lenkillä. Isä kysyi sitten "pysyitkö perässä?" Olin ihmeissäni, miten niin? Olimme molemmat ihan hyvässä kunnossa. Isä tokaisi siihen että "katsoin että kaverisi on vähän solakampi kuin sinä".
Kerran olimme kiipeilemässä kaveriporukalla ja mainitsin isälle sen olleen aika rankkaa. Isä siihen että "se on rankkaa jos on painoa." Nieleskelin kyyneleitä molemmissa tilanteissa.
Eräänä jouluna minulla oli valkoinen asu päällä. Isäni naureskeli sohvalla äidilleni että "katsopa kuinka hoikka tuo meidän tyttö on, on se niin hoikka!" Hämmennyin kunnes tajusin että hän pilkkasi minua. Sitten hän sanoi että "jos haluat näyttää lihavalta niin tuo vain päälle" ja naureskeli vielä että " tuo kyllä vankistaa sinua". Koko perheen kuullen, tietysti. Siinä vaiheessa olin jo niin turtunut ainaisiin painosta vihjailuihin (vaikka olen 165cm/65kg) että aloin vain nauramaan hysteerisesti. Veljeni tokaisi, että "onpa hassua kun sä naurat, ennen sä aina itkit ku sun painosta puhuttiin!" Isällä ja veljinä oli myös tapana kutsua minua amatsooniksi ja se oli heidän mielestään hirveän hauskaa. Kerran kaupassa minua vastaan käveli mies jka tokaisi kohdallani "oi mikä amatsooni". Olin ärtynyt ja nöyryytetty, nyt jo tuntemattomatkin kutsuvat minua amatsooniksi, olenko todella niin isokokoinen?!
Näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää. Olen isälle sanonut ja osoittanut että nuo vihjailut loukkaavat mutta hän ei ikinä ota opikseen.Isäsi on tunnevammainen mulkku. Miten kukaan voi toistuvasti ja tarkoituksellisesti(!) kohdella omaa lastaan noin loukkaavasti? :(
Samoja kokemuksia. Veljen mielestä oli myös erityisen hauskaa aina katsoa kuinka paljon otan ruokaa ja kommentoida sitä sitten.
Todella törkeää käytöstä, varsinkin jos toistuvaa (jotkut miehet ovat tökeröitä tietämättään välillä). Sano isällesi ja veljillesi tökerösti takaisin, koulutuksesta, älystä, työstä, rahasta, ulkonäöstä, painosta, mistä vain voit. Jos löytyy arka kohta, asiasta kuittailet aina jos he mainitsevat painosi. 165/65 ei ole lihava ja pidät kunnostasi vielä huolta. Tuollaiset läski-kommentit saattavat itse asiassa saada lihomaan, itse yritin teini-iässä vältellä ruokaa ja olla syömättä, sitten repsahdin ahmimaan. Välillä anorektista käytöstä mutta ei niin kauaa että olisin ollut normaali-tai alipainoinen. Terveydenhoitaja kehui kuinka olin laihtunut kun olin ollut suunnilleen syömättä välillä, ananasta enimmäkseen.
Olin pienenä todella ujo, enkä yhtään vähempää siitä syystä että useimmiten kun sanoin jotain niin sanomani oli typerä, väärin tai sille naurettiin. Esimerkiksi kysyttiin lempibändiä ja kun kerroin alkoi sättiminen ja nauraminen kovaan ääneen kaikkien edessä.
Vierailija kirjoitti:
Olin pienenä todella ujo, enkä yhtään vähempää siitä syystä että useimmiten kun sanoin jotain niin sanomani oli typerä, väärin tai sille naurettiin. Esimerkiksi kysyttiin lempibändiä ja kun kerroin alkoi sättiminen ja nauraminen kovaan ääneen kaikkien edessä.
Ja tämä nauraja oli siis ihan omasta perheestä, joten sitä sai sietää paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli asunnossani putkiremontti ja kaverini lupasi majoittaa minut luonaan muutaman viikon, jonka sen piti alkuperäisen suunnitelman mukaan enää kestää. Remontti kuitenkin venyi ja kysyin kaveriltani, voinko olla vielä viikon heillä. Sen jälkeen majoittuisin serkkuni luo. Kaveri lupasi. Aistin perjantaina kaverini ja hänen miehensä olevan kireän oloisia. He olivat koko päivän jossakin omilla asioillaan ja kotona käydessään eivät puhuneet minulle mitään. Lähdin viikonlopuksi kotipaikkakunnalleni, jotta saisivat olla rauhassa kahdestaan. Vanhemmilla ollessani minulle tuli kaverilta viesti, että voisinko sittenkin mennä serkkuni luokse tulevaksi viikoksi.
Asia oli mulle muuten ok, vaikka harmitti kun kaveri oli ensin luvannut muuta. Se taas ei ollut ok, kun seuraavana päivänä koulussa kaveri nauroi luokkakavereiden kuullen: "Minä häädin Liisan pois meiltä!" Muutenkin hän piikitteli minulle: "Arvaa mitä Jussi sanoi? Se sanoi, että ei se Liisa varmaan tykännyt olla meillä, kun teki vaan koko ajan koulujuttuja." Niin. Olin tehnyt meidän yhteistä oparia sillä aikaa, kun kaveri ja miehensä olivat koko päivän poissa.
Ei sittemmin oikein puhuttu koko jutusta. Minä en halunnut kertoa tuntemuksiani, koska pelkäsin sen johtavan riitaan. Teimme kaverin kanssa yhteistä opinnäytetyötä ja ajattelin sen vaan kärsivän riidasta. Olemme yhä kavereita, mutta kuitenkin tapaus kalvaa minua aina välillä.
Kaverilla ollessa luonnollisesti osallistuin ruokakuluihin. Olisin maksanut myös osuuteni vuokrasta ja muista kuluista, mutta he kieltäytyvät. Nyt vähän aikaa sitten tapasin kaverin vanhemmat. Kaverin isä kertoi lähtevänsä työhommiin toiseen kaupunkiin ja asuvansa sen ajan poikansa ja tämän puolison nurkissa. Sitten hän painotti: "Niin, mutta minä MAKSAN osuuteni siitä asumisesta. Eihän siinä silloin mitään ole, jos maksaa." Mua jäi vahvasti kalvamaan, että tuossa oli joku piikki minulle, vaikka minulta ei rahaa silloin huolittukaan.
Minulle oli jo nöyryyttävää pyytää päästä asumaan toisten nurkkiin ja pelätä, että on häiriöksi tai vaivaksi. Sitten vielä todeta oikeasti olevansa häiriöksi + nuo kaverin piikittelyt sen jälkeen. Puhumista tämä tilanne kaipaisi, mutta nyt on ehkä jo liian myöhäistä kaivella enää. Onneksi oli rakas ja ymmärtäväinen serkku, joka majoitti loppuremontin ajaksi. ♡
Etsi parempia kavereita ja hankkiudu eroon kaveristasi. Oikeat ystävät eivät ole ilkeitä eivätkä juorua ystävistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tuijottelee ja kuolaa muiden naisten perään. Se on aina yhtä nöyryyttävää.
Niin onkin, mutta kun se tuijottelu ei riitä vaan pitää aina muistaa ääneen kertoa miten hyvännäköinen nainen kadulla kävelee tai teeveessä esiintyy. Ja jos huomaa että loukkasi minua niin sanoo että älä nyt suutu, katso kun en minä voisi koskaan parempaakaan saada kuin sinä.
Voiko tuo olla vain tyhmyttä vai onko ihan ilkeyttä ja toisen alaspainamista varten.
Inhottavaa käytöstä, kokeile jos itse voisit saada paremman.
Vierailija kirjoitti:
Junassa, olisiko ollut 15 vuotta sitten.
Olin matkalla Helsingistä Jyväskylään. Olin jo etukäteen ostanut opiskelijalipun automaatista, mutta lipuntarkastajan tullessa tajusin, että opiskelijakortti oli jäänyt toiseen käsilaukkuun. Konnari ensin kovaan ääneen kailotti jotain suuntaan "Niinhän ne kaikki sanoo, ja alkaako sitä korttia nyt löytyä vai jäätkö kyydistä?"Minä paniikissa kaivelin vielä joka taskun, eikä sitä korttia tietenkn löytänyt. Lopulta konnari sanoi, että saan matkustaa Tampereelle asti, siellä minun pitäisi käydä pankkiautomaatilta rahaa, jotta maksaisin normihintaisen lipun... ei helpottanut opiskelijan oloa, kun tiesin tilillä olevan vielä hurjat €2,80. Siinäpä paniikin partaalla istuin Tampereelle asti ja mietin että mites sitten, jos matka tyssää sinne?
Tampereella konnari tuli taas öyhäämään, ettei "tässä nyt kannata mihinkään lähteä poukkoilemaan, istu siinä nyt Jyväskylään asti ja siellä käydään YHDESSÄ pankkiautomaatilla." Alkoi olla jo itku lähellä, muut matkustajat katsoivat pitkään, jotkut pilkallisesti, jotkut huvittuneina, pari aika myötätuntoisestikin...
Jyväskylään tullessa se korsto tuli taas. "Painu nyt siitä, mutta anna olla viimenen kerta, älä yritä tätä toista kertaa, häivy nyt!"
Hitto että hävetti ja nolotti ja otti päähän, jälkeenpäin harmitti, etten paremmin pitänyt puoliani vaan olin se kiltti pikku opiskelijatyttö joka nöyristeli VR:n setää.
Siis sun mielestä konnari käyttäytyi rumasti sua kohtaan. Vaikka se ihan pelkkää kiletteyttään jätti määräämättä sulle 80€ rangaistusmaksun siitä, että sulla oli alennuslippu ilman perustetta, toisin sanoen matkustit pummilla?
Hyi, nuo koulussa ja ripareilla käytetyt "kirjoita jokaisesta positiivinen asia" -laput oli kyllä karmeita. Suositut saivat siinä lisää hehkutusta sydämiä osakseen, epäsuosituille sitten joko väkisin vännettiin jotain "oot ihan kivaa" tai sitten ihan suoraan vittuiltiin. Muakin on noissa lapuissa ns. kehuttu ainakin hiirulaiseksi, hiljaiseksi, ujoksi, vähän oudoksi mutta ihan ok:ksi, jne. Ja tosi paljon niissä kommentoitiin aina toisten ulkonäköä, niin hyvässä kuin pahassa. Onkohan tuollaiset nimettömät laput oikeasti ihan paras tapa opettaa epäkypsiä ja epävarmoja teinejä antamaan toisilleen positiivista palautetta?