Onko täällä muita mummoja/eläkeläisiä? Mitä mukavaa elämässänne?

Ei mitään. En liiku enää missään näiden ryppyjen tähden. Nyt kun vihdoin olis vapaus tehdä mitä lystää..

Lapsenlapset, 3 kpl, pieniä ovat, tulivat vähän yllätyksenä, ihanaa on, hoidan heitä niin paljon kuin jaksan. Ja minähän jaksan. On ihanaa kun näkee miten rakas heille olen.

Oma ihana tilava kolmio, ollut jo kauan, edulliset asumiskulut, eläke kohtuullinen ja jää muuhunkin kuin ruokaan ja asumiseen.

Lapsilla kivat perheet ja hyvä toimeentulo, ihanat talot kotina.

Perintö, pelkkää plussaa.

43 vuotta työelämässä riitti.

Miestä en enää halua. Tarjokkaita olisi mutta eipä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset, 3 kpl, pieniä ovat, tulivat vähän yllätyksenä, ihanaa on, hoidan heitä niin paljon kuin jaksan. Ja minähän jaksan. On ihanaa kun näkee miten rakas heille olen.

Oma ihana tilava kolmio, ollut jo kauan, edulliset asumiskulut, eläke kohtuullinen ja jää muuhunkin kuin ruokaan ja asumiseen.

Lapsilla kivat perheet ja hyvä toimeentulo, ihanat talot kotina.

Perintö, pelkkää plussaa.

43 vuotta työelämässä riitti.

Miestä en enää halua. Tarjokkaita olisi mutta eipä kiinnosta.

Onko sitten surruutin? Itselläni on, mutta tarviin silti miehiäkin.

Olen välillä pari kk entisissä töissäni. Tykkään siitä niin kovasti että en voi kokonaan jättää.

Jännästi nuo sinun aiheesi liittyvät perhe- ja lapsiarjen puuttumiseen/muuttumiseen - vasta eläkkeelläkö pääsit niistä eroon?

Itse olen kokenut noita vapaudentunteita ja 50-vuotiaana.

▪ ei ole enää kuukautisia -> loppuivat jo 48-vuotiaana

▪ lapsilla jo omat perheensä -> ollut jo 10 vuotta

▪ saa olla eläkkeellä - joo

▪ ei tarvitse miellyttää miehiä (tuskin tarvitsi ennenkään) - ei tosiaan vuosikymmeniin

▪ sisustan kotini, kuten haluan - tehnyt aina niin

▪ teen sellaista ruokaa, mistä itse pidän - tehnyt usein ennenkin niin

▪ ei ole enää vaipparoskiksia eikä kiljuvia kakaroita - ei ole ollut yli 30 vuoteen

Otsikko oli mukava, mutta kommenttikenttä ei. Epämiellyttävä asenne.