Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minkälaista on mielestänne ystävien välinen hyvä kommunikointi?

Vierailija
20.06.2015 |

Aihe nousi mieleeni siitä, että minulla on yksi ystävä, jolle yhteydenpito on lähinnä omien asioiden aktiivista kertomista, mutta vähemmän kyselyä tai minun asioiden kommentointia. Itse olen suhteissani tarkka tasapuolisuudesta ja pyrin pitämään huolen, että molempien asiat tulee käsiteltyä. Toki toisella saattaa olla joku ajankohtainen isompi keskustelua vaativa asia ja tällöin puhutaan enemmän siitä. Kuitenkin jos minun asiani ottaa valtaosan keskustelusta, niin kysyn edes lopussa ystäväni kuulumisista. En jotenkin nyt ymmärrä tätä, että minuun otetaan yhteyttä kertoakseen vain omaa asiaa, ilman toisen elämän huomioimista. Mielestäni se on hyvin epäkohteliasta, koska siinä sivuutetaan toisen elämä, vaikka itsellä olisikin menossa jotain suurempaa. Ja toki jokainen kertoo mitä haluaa, mutta mielestäni ystävyyssuhteissa asioista voi reippaasti kysyäkin. Edes "mitä kuuluu?, eikä suoraan kertoa kun päiväkirjalle mitä on itselle tapahtunut. Ja tarkennuksena, ymmärrän poikkeuksen esim. kriisissä, kyse ei ole nyt siitä.

Miten te hoidatte ystävyyssuhteitanne? Kysyttekö useammin toisten kuulumisia vai kerrotteko oman elämänne tapahtumista?

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en jaksaisi ystävää, jonka kanssa en voisi jauhaa myös omista asioistani. 

Vierailija
2/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en jaksaisi ystävää, joka ei kertoisi mitään kysymättä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tasapuolisesti molemmat kertovat asioistaan. Ja kun toisella on jotain erityistä kerrottavaa, keskitytään siihen. 

Tämä siis ideaalielämässä. Onneksi tällä hetkellä elämässäni onkin ystävä, jossa em. toteutuu. 

Jollei toinen ole kiinnostunut toisen elämästä, huolenaiheista tms., niin ei sellainen ystävyys kannattele suhdetta. 

Muistan ystävän, jolle suuri osa minun asioistani ja mielipiteistäni oli jotenkin kiellettyjä hänen uskonnollisen vakaumuksensa takia. Hiljalleen suhde kävi liian vaikeaksi. Ilmeisesti emme kumpikaan olleet hyvät ystävät toisillemme. 

Vierailija
4/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me vuorotellaan. Jos mulla on isoja kuulumisia, puhun taukoamatta. Jos kavereilla on isoja kuulumisia, he puhuvat taukoamatta. Jos mitään erikoista ei ole tapahtunut kenellekään, keskustelu on lepposempaa.

Vierailija
5/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisen ihmisen työasiat ei kiinnosta, ei edes hyvän ystävän, paitsi jos on saman alan ihminen kuin itse. Jatkuva toisen työasioiden puiminen on tylsää. Poikkeuksena tietysti se, jos ystävä joutuu työssään ongelmiin. Muutoin keskustelun aiheet voi olla laidasta laitaan ja molempien kuulumiset tulee käsitellä.

Vierailija
6/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistan itseni kuvauksesta. Koska kerron itse oma-aloitteisesti omat asiani, minulla on tapana olettaa, että myös ystävä kertoo itse oma-aloitteisesti omat kuulumisensa. En aina tajua kysyä niitä erikseen, ellei tuttava itse ota esille. Ajattelen kai joko että hänellä on nyt huono aika jutella (usein laitamme viestejä emmekä soittele) tai että hänelle kuuluu jotain sellaista mistä hän ei halua puhua juuri minun kanssani.

Ihmisiä on erilaisia, osa viestii tuolla kysymys-vastaus-menetelmällä ja osan mielestä keskustelu etenisi itsestään sen mukaan rönsyillen mitä kumpikin vuorollaan kertoo. Ongelmia ja väärinkäsityksiä syntyy sitten kun tällaiset ihmiset kohtaa, ja toisesta ystävä on tuppisuu joka ei halua jaksaa asioitaan, ja toisesta itsekeskeinen ääliö joka ei välitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 16:45"]Tunnistan itseni kuvauksesta. Koska kerron itse oma-aloitteisesti omat asiani, minulla on tapana olettaa, että myös ystävä kertoo itse oma-aloitteisesti omat kuulumisensa. En aina tajua kysyä niitä erikseen, ellei tuttava itse ota esille. Ajattelen kai joko että hänellä on nyt huono aika jutella (usein laitamme viestejä emmekä soittele) tai että hänelle kuuluu jotain sellaista mistä hän ei halua puhua juuri minun kanssani.

Ihmisiä on erilaisia, osa viestii tuolla kysymys-vastaus-menetelmällä ja osan mielestä keskustelu etenisi itsestään sen mukaan rönsyillen mitä kumpikin vuorollaan kertoo. Ongelmia ja väärinkäsityksiä syntyy sitten kun tällaiset ihmiset kohtaa, ja toisesta ystävä on tuppisuu joka ei halua jaksaa asioitaan, ja toisesta itsekeskeinen ääliö joka ei välitä.
[/quote]

Mielestäni osaan sopeutua molempiin tyyleihin; kysymys-vastaus tai kerrotaan vuorotellen. Mutta sitä en ymmärrä, jos mennään tällä omaan aktiivisuuteen (kerrotaan vuorotellen) nojaavalla tyylillä ja sitten kun kerrotaan jotain, niin ei osata edes kommentoida(!). Tiedän, olen vaativa:D Ja tämä perustuu siihen, että jotenkin se yhteys tulee suhteessa näkyä. Jos asioista ei kysellä, eikä kerrottuun asiaan osata reagoida, ni mieleeni hiipii ajatus siitä, että "voisin puhua vaikka seinälle":D Ja reagoinnilla tarkoitan ajatusta, mielipidettä ko. aiheesta, en vastausta "jaa, sellaista kävi".
Ap

Vierailija
8/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 16:59"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 16:45"]Tunnistan itseni kuvauksesta. Koska kerron itse oma-aloitteisesti omat asiani, minulla on tapana olettaa, että myös ystävä kertoo itse oma-aloitteisesti omat kuulumisensa. En aina tajua kysyä niitä erikseen, ellei tuttava itse ota esille. Ajattelen kai joko että hänellä on nyt huono aika jutella (usein laitamme viestejä emmekä soittele) tai että hänelle kuuluu jotain sellaista mistä hän ei halua puhua juuri minun kanssani. Ihmisiä on erilaisia, osa viestii tuolla kysymys-vastaus-menetelmällä ja osan mielestä keskustelu etenisi itsestään sen mukaan rönsyillen mitä kumpikin vuorollaan kertoo. Ongelmia ja väärinkäsityksiä syntyy sitten kun tällaiset ihmiset kohtaa, ja toisesta ystävä on tuppisuu joka ei halua jaksaa asioitaan, ja toisesta itsekeskeinen ääliö joka ei välitä. [/quote] Mielestäni osaan sopeutua molempiin tyyleihin; kysymys-vastaus tai kerrotaan vuorotellen. Mutta sitä en ymmärrä, jos mennään tällä omaan aktiivisuuteen (kerrotaan vuorotellen) nojaavalla tyylillä ja sitten kun kerrotaan jotain, niin ei osata edes kommentoida(!). Tiedän, olen vaativa:D Ja tämä perustuu siihen, että jotenkin se yhteys tulee suhteessa näkyä. Jos asioista ei kysellä, eikä kerrottuun asiaan osata reagoida, ni mieleeni hiipii ajatus siitä, että "voisin puhua vaikka seinälle":D Ja reagoinnilla tarkoitan ajatusta, mielipidettä ko. aiheesta, en vastausta "jaa, sellaista kävi". Ap

[/quote]

Aivan oikein, jos ystävällä ei ole mitään kommentoitavaa sittenkään kun toinen kuulumisiaan kertoo, se on hieman outoa enkä ihmettele jos tuntuu ettei toista kiinnosta.

-7

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä oon kanssa sellainen, että jos mulla on jotain ja aihe nousee esiin, kerron itse, jos multa kysytään mitä kuuluu, niin saa just sen perusvastauksen, ihan hyvää. 

En mä tiedä, ei mulla ole omassa elämässä asioita, joita niin hirveästi haluaisin jakaa muiden kanssa, siis ihan tarkoituksellisesti, että tämän haluan kertoa ystävälleni... Jos puhutaan lapsista, kerron jotain lapsiin liittyvää. Jos puhutaan töistä, kerron jotain töihin liittyvää. Jos puhutaan urheilusta, kerron jotain urheiluun liittyvää. Joskus tosi tosi harvoin voi olla, että jossain on vaikka tapahtunut jotain, mistä ehdottomasti haluan kertoa jollekin, niin kerron sen kotona miehelle taikka kirjoitan facebookiin. 

Joten en oikein osaa hahmottaa ap:n kysymystä. Jos ap vaikka kertoisi, että töissä oli kamalaa, toki kysyisin, että mitä kävi jne., mutta on myös tilanteita, joissa vastaus saattaisi olla "jaa, sellaista kävi". Ei musta kaikkia asioita tarvitse erikseen ruotia. 

Mutta ehkä mä olen vaan outo.

Vierailija
10/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 17:11"]mä oon kanssa sellainen, että jos mulla on jotain ja aihe nousee esiin, kerron itse, jos multa kysytään mitä kuuluu, niin saa just sen perusvastauksen, ihan hyvää. 

En mä tiedä, ei mulla ole omassa elämässä asioita, joita niin hirveästi haluaisin jakaa muiden kanssa, siis ihan tarkoituksellisesti, että tämän haluan kertoa ystävälleni... Jos puhutaan lapsista, kerron jotain lapsiin liittyvää. Jos puhutaan töistä, kerron jotain töihin liittyvää. Jos puhutaan urheilusta, kerron jotain urheiluun liittyvää. Joskus tosi tosi harvoin voi olla, että jossain on vaikka tapahtunut jotain, mistä ehdottomasti haluan kertoa jollekin, niin kerron sen kotona miehelle taikka kirjoitan facebookiin. 

Joten en oikein osaa hahmottaa ap:n kysymystä. Jos ap vaikka kertoisi, että töissä oli kamalaa, toki kysyisin, että mitä kävi jne., mutta on myös tilanteita, joissa vastaus saattaisi olla "jaa, sellaista kävi". Ei musta kaikkia asioita tarvitse erikseen ruotia. 

Mutta ehkä mä olen vaan outo.
[/quote]

Et ole outo, mutta ollaan sun kanssa hyvin erilaisia:) On sanonta, että "Ei mitä sinulle kerrotaan, vaan miksi sinulle kerrotaan". Kuten sanoit, sä annat keskusteluun mitä sulta odotetaan, esim. lapsiin tai urheiluun liittyen jotain. Mä puhun asioista saadakseni aikaan keskustelua ja reaktioita, uusia näkökulmia. Muttei toki jokaista asiaa tarvitse ruotia, kyse on tällöin ystävyyden ylläpitämiseen ja vahvistamiseen liittyvästä keskustelusta. Sehän on naisille usein myös tärkeää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua ärsyttää jos kaverilta joutuu kiskomaan "että mitä kuuluu?"Kyllä sitä voi itsekin olla oma-aloitteinen ja kertoa omia asioitaan,sitä kutsutaan aktiiviseksi keskusteluksi.Se on eri asia jos kaveri ei sitten kuuntele yhtään mitä on kerrottavana vaan tahtoo koko ajan hölöttää omiaan.

Vierailija
12/12 |
20.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä ystäväsi kertoo omat kuulumisensa ja odottaa sinun kertovan omasi ilman erillistä kysymistä?

En minä kysy monenkaan ystävän kanssa kuulumisia vaan molemmat itse kertovat omansa keskustelun/viestittelyn omassa.