Varakkaiden viiskymppisten elämä

Miksi noin luulet?

Siksi, kun koskaan ei ole asiat hyvin eikä hymy huulilla, eivätkä nauti kaikesta siitä, mitä on.

Sulla taitaa olla aika rajoittunut otanta.

Jospa ei hymy tuu huulille kun mietityttää että milläs sen "kaiken" maksaa pois. 

aikamoista yleistämistä

Tästä alotuksesta paistaa kateus.

Mistä sitä tietää miten viisikymppisten asiat on. Vaikka ulkoisesti näyttää ihan hyvältä voi olla että velkaa on vielä rutkasti ja talo on umpi homeessa, vanhentunut lämmitysjärjestelmä pitäisi vaihtaa 20 000 eurolla uuteen, ohitusleikkaus pitäisi maksaa itse ettei kuole jonoon ja samalla alkaa 80-kymppisten vanhempiensa omaishoitajaksi päivätyön ohessa kun yhteiskunta säästää laitoshoidossa. Siitä vaan päivisin 8-16 töihin ja sitten siivoamaan vanhan isän ja äidin kakkavaippoja kun kotihoito toimii vain päivisin.

Lapset on tosin jo isoja, mutta heistä on edelleen huolta, samoin omista vanhemmista, joiden kunto alkaa heiketä ja mieli höpsähtää, työelämän vaateet on edelleen isot ja omassa kropassa alkavat vuodet tuntua. Ja rahanmenoa riittää, kun lasten kulutus "räjähtää" samalla kun lapsilisät loppuu. On koulukuluja, valmistujaisia, ajokortteja, valmennuskursseja, opiskelemaan lähtöjä. Ja sitten vielä tyhjenevän pesän syndrooma kun ei olekaan enää lapset kotona vaan puolison kanssa kaksin kuin vanhat huuhkajat.

Viisikymppisenä jos joutuu irtisanotuksi niin työllistyminen ei enää ole ollenkaan varmaa. Usein irtisanotut ovat juuri viisissäkymmenissä.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 08:08"]

Lapset on tosin jo isoja, mutta heistä on edelleen huolta, samoin omista vanhemmista, joiden kunto alkaa heiketä ja mieli höpsähtää, työelämän vaateet on edelleen isot ja omassa kropassa alkavat vuodet tuntua. Ja rahanmenoa riittää, kun lasten kulutus "räjähtää" samalla kun lapsilisät loppuu. On koulukuluja, valmistujaisia, ajokortteja, valmennuskursseja, opiskelemaan lähtöjä. Ja sitten vielä tyhjenevän pesän syndrooma kun ei olekaan enää lapset kotona vaan puolison kanssa kaksin kuin vanhat huuhkajat.

[/quote]

Riippuu vähän että minkä ikäisenä on lapsnesa hankkinut. Me eletään noita asioita mitä luettelit, nuorin lukiossa, mutta ollaan vasta 44v. Viiskymppisinä meidän lapsilla on koulut käyty ja asuvat omillaan. Elämä on nyt jo ollut tosi helppoa monta vuotta ja koko ajan käy helpommaksi. Olen tyytyväinen.

Kenelle pitäisi hymyillä? Miniälle? Lasten tyttö- ja poikakavereiden kanssa pidetään matalaa profiilia, ei kerrota kaikesta siitä, mikä on hyvin. Aika äkkiä kun kuulee, että "teillä on kaikkea, meillä ei mitään, ette rakasta lastanne, jos ette nyt maksa matkaamme NewYorkiin, Goalle tms.". Joten ollaan varmuudeksi hymyttömiä ja kätketään onni.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 07:45"]

Siksi, kun koskaan ei ole asiat hyvin eikä hymy huulilla, eivätkä nauti kaikesta siitä, mitä on.

[/quote]

Tuohan pätee kaikkiin suomalaisiin.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 08:08"]

Lapset on tosin jo isoja, mutta heistä on edelleen huolta, samoin omista vanhemmista, joiden kunto alkaa heiketä ja mieli höpsähtää, työelämän vaateet on edelleen isot ja omassa kropassa alkavat vuodet tuntua. Ja rahanmenoa riittää, kun lasten kulutus "räjähtää" samalla kun lapsilisät loppuu. On koulukuluja, valmistujaisia, ajokortteja, valmennuskursseja, opiskelemaan lähtöjä. Ja sitten vielä tyhjenevän pesän syndrooma kun ei olekaan enää lapset kotona vaan puolison kanssa kaksin kuin vanhat huuhkajat.

[/quote]

Tämä pitää täysin paikkaansa minun kohdallani lukuunottamatta noita vanhempia, jotka ovat kuolleet jo vuosia sitten. Miehen vanhemmista ei varmasti kanna samalla tavalla huolta. Itseäni painaa erityisesti se, että työ on vaativaa ja kotiäitivuodet takanapäin. Teinien menot ovat suuret, joten työtä ei voi oikein vähentääkään.