Onko kenelläkään radioamatööriä suvussa?

Vierailija kirjoitti:

Onko ne kaikki yhtä kaheleita kun miehen isä. Elikkä kiipeilee puissa kuparilangat käsissä.

Olen ollut radioamatööri pian 35 v ja aloitin kun olin 14 v. Siihen aikaan piti opetella radiosähkötyksen kuulovastaanotto sekä käsianto, automaattiavaimia ei saanut käyttää. Kurssi kesti vuoden sisältäen lainsäädännön, määräykset, liikenteenhoidon, radio- ja sähkötekniikan sekä radiosähkötyksen. Kurssin jälkeen keväällä oli pätevyyskoe, jonka läpäistyään sai anoa pätevyystodistuksen. Pätevyystodistuksen omaava sai anoa radioamatööriaseman asemaluvan ja perustaa oman radioamatööriaseman.

Ei, en kiipeile puissa, vaan heitän lanka-antennin vetonarun heittopainolla puuhun. Lähinnä siksi, koska toisinaan työskentelen maastosta käsin. Työskentelen pääasiassa radiosähkötyksellä koska joudun kantamaan mukanani myös virtalähteet, eli käytännössä pienen lyijyakun. Edellisestä voikin päätellä että työskentelen pääasiassa maastosta käsin. Sähkötystasoni on vähintään 140 merkkiä minuutissa, tosin ei ole testattu. Yleensä nopeus on kuitenkin jossain 80...100 merkkiä minuutissa, toisinaan alle. Riippuu vasta-aseman nopeudesta. En käytä automaattiavaimia, vaan anto tapahtuu edelleen pumpulla. Vielä kymmenen vuotta sitten käytin pelkästään kideohjattuja HF-lähettimiä, nyttemmin minulla on kaupallisia laajakaistaisia lähetinvastaanottimia, joissa on kapeat välitaajuussuotimet sekä audiopuolella DSP-suotimet. Käytännössä nykyinen puhe- ja sähkötysradioasemani, olipa se sitten matkassa mukana missä tahansa tai kotona, kykenee työskentelemään maapallon ympäri, sillä radioasemallani on käytössään MF, HF, VHF ja UHF taajuusalueet.