5 supervoimaa, jotka äitiys antaa

Tosi hömppä juttu. Ihan puuta heinää.

Olipas ärsyttävä kirjoitus. Tämä on taas näitä "vasta äitiys tekee naisen" -juttuja.
T: Lapseton

Eka kohta tapahtu minulle, aikaisemmin olin jopa tunnekylmä, lapsen saamisen jälkeen alan pillittämään liikutuksesta kaikessa pikku jutuissa. SuperÄRSYTTÄVÄKSIvoimaksi tuota sanoisin.

Muut meni metsään. Itsestäni en ole oppinut mitään uutta, leikkimiseen en ole ennenkään tarvinnut tekosyitä ja oma napa pysynyt ykkösenä vaikka minulla onkin iso vastuu saada tuo lapsi arvostamaan sitä omaa napaansa. Paineensietokyky muuttui vasta parin vuoden terapialla, ei lapsen saamisella.

Entäs ne mammat, joiden paineensietokyky ei kasva, vaan vähenee? Entä ne mammat, jotka eivät kerta kaikkiaan saa sitä junakakkua tai nallensaumaa valmiiksi? Entä ne mammat, joilla maailmankuva supistuu keittö-olohuone-pyykkikone -akselille ja seinät kaatuvat päälle? Ei lapsen tulo automaattisesti saa positiivisia muutoksia aikaan, ihan kahjo artikkeli! :O Tämän kun lukee joku sellainen kotiinsa jämähtänyt mamma, joka on juuri yrittänyt turhaan saada vauvan syömään kotona "rakkaudella tehtyä" sosetta ja joka tuijottaa pöytään pinttynyttä puuro-banaani -länttiä ja joka ei ole saanut käytyä suihkussa neljään päivään, niin voin taata että itku suattaapi tulla. Miten epärealistista haahuilua, siis tällä tavalla esitettynä. Etenkään pienen esikoislapsen vanhempi EI luultavasti ole näppärä multitaskaaja, joka ratkoo arjen ongelmia ihan ohimennen.  Hyi hirvitys tätä juttua. :/

Minusta juttu oli hyvä. Usein joku miettii, miksi tekisi lapsia ja tuossa ne syyt on selvästi kirjoitettu.

On myös totta, että kaikki eivät jostain syystä olekaan elämäänsä ja lapsiinsa tyytyväisiä. Muuten heidän kauttaan ei haluttaisi kiusata toisia ihmisiä tahallisesti ja kasvattaa tahallisesti lapsesta häiriintynyt kiusaaja.

On paljon keskusteluja netissä, joissa tuodaan ilmi, että jotkut vanhemmat kutsuvat ihmistä, jolle aiheuttavat lastensa kautta tahallisesti kärsimystä, kyttääjäksi, mikä on täysin skitsofreeninen asenne.

Yleensä melusta kärsivät ei haluaisi tietää meluajaa tai tuntea ollenkaan, koska yleensä meluaja ei ole millään tapaa kiinnostava.

Toisekseen on tekopyhää ja valheellista sanoa, että jos melun lähde on lapsi, siitä on pikkumaista häiriintyä, vaikka örinää, kirkumista, karjumista, kolinaa ja hakkaamista tuotettaisiin porukalla 20 vuotta tunteja päivässä. Mutta jos melun lähde on syrjäytetty, tai aikuinen, häiriintyminen onkin oikeutettua vaikka mitään ei edes kuuluisi, pelkästään syrjäytetyn näkeminen aiheuttaisi oikeuden häiriintyä. Jonkunlainen tarve tuntea paremmuutta eli huono itsetunto tällaisessa on taustalla.

Kolmanneksi yleensä samat vanhemmat, jotka kutsuvat omien lastensa äänistä häiriintyviä kyttääjiksi, ovat itse todella harmissaan muiden aiheuttamista äänistä ja yrittävt myös useimmiten siirtää omat lapsensa kauemmaksi. Rivarissa muiden ikkunoiden alle, kt:ssa jopa rappukäytävään, okt:ssa ajotielle.

Lapsen saamisessa kirjoituksessa mainitut asiat ovat hyviä puolia, mutta todellakin kuten kommenteista käy ilmi, kaikki eivät koe näin, vaan pettyvät ja tämä aiheuttaa pahaa oloa, että lasten kautta kiusataan tahallisesti muita. Esim jos ei ole kertaakaan käyty perheellä kalassa, retkillä, ei missään, vaikka lapset ovat jo isoja koululaisia. Maataan kotona työntämässä kakaroita muiden haettavaksi tai työnnetään niitä työkseen mahdollisimman lähelle naapuria.

Organisoitu häirintä /joukkovainoaminen lasten kautta olisi todella julma ja täydellisen paha rikos, koska tällaisesta puhuvan ajateltaisiin automaattisesti olevan itse sekaisin. Kukaan tasapainoinen mieleltään terve ihminen ei pysty kuvittelemaan, että joku erimielisyys toisen kanssa johtaisi tilanteeseen, jossa joku kykenee manipuloimaan toiset niin, että kun muut alueen lapset leikkivät puistossa vanhan ajan pihaleikkejä tai potkivat nurmikolla palloa, niin yhtä kotia ympäröivät lapset hakkaavat seinää, laattoja tai asfalttia eivätkä poistu kentille tai puistoihin.

Lähes kukaan ei tällaiseen pahuuteen uskoisi, tai että joku ihminen tai perhe voisi näyttää niin normaalilta, että tällaiseen kykenee, vaikka olisi todella sairas, koska vain hakemalla itselle sairaalla tavalla empatiaa ja sääliä näin voisi toimia. Mutta onhan Suomessa tuomittu kotonaan alasti liikkuva, koska jonkun äidin mielestä hänen oikeus ja välttämättömyys on lapsineen tuijotella jonkun kotiin sisälle.

Se, etä häirintyneiltä katsotaan empatia puuttuvan, on mielestäni täysin virheellinen oletus, koska he kykenevät saamaan sääliä ja empatiaa itselleen paremmin kuin kukaan. "minua pelottaa, lapsiani pelottaa, olen huolissani..." Näinhän oikeutetetaan mm. rasismia ja näin toimii myös manipuloiva pahimman luokan ammattikiusaaminen kokopäivätyönä.

Olen vähän eri mieltä siitä, että noista artikkelin "supervoimista" olisi jotenkin erityisesti iloa. Onhan se hyvä, että vanhempana oppii selviämään siitä kuormituksesta mitä nimenomaan se vanhempana toimiminen elämään tuo, mutta ilman lapsia elämässä ei olisi tätä ylimääräistä kuormaa koskaan ollutkaan. Lapseton taatusti selviää elämän ongelmista yhtä hyvin kuin vanhempikin, jos lapsettomuus on ollut oma valinta eikä suru elämässä.

Kun juuri nyt vertaan omassa kaveripiirissäni lapsettomia ja lapsen saaneita (joilla siis vielä pienet lapset) niin tällä hetkellä lapsettomat ovat mennen tullen skarpimpia. Heillä on vähemmän palikoita pyöritettävänään elämässään, enemmän unta, lepoa ja virkistystä ja näin päin pois. Joskus sitä mielellään vaihtaisi nämä omat vanhemmuuden kehittyvät supervoimat hetkeksi siihen epäsupervoimaiseen lapsettomaan itseensä, jonka ei tänäkään aamuna olisi tarvinnut jo heti kuudelta alkaa huolehtimaan toisten ihmisten onnellisuudesta.

Miksi naisille suunnatut artikkelit ovat niin usein tuollaista lässytystä?

Vierailija kirjoitti:

Olipas ärsyttävä kirjoitus. Tämä on taas näitä "vasta äitiys tekee naisen" -juttuja.

T: Lapseton

Ihan sama fiilis tuli, vaikka olenkin lapsellinen.

Vai että on "tekosyy leikkiä" oikein supervoima.

Vai että "maailmankuvasi avartuu" ... :D  Tuskinpa tuo nyt on äitiydestä pelkästään kiinni. Maailmankuva voi avartua monen muunkin asian/kokemuksen kuin äitiyden myötä. 

T. Äiti itsekin

Vierailija kirjoitti:

Olipas ärsyttävä kirjoitus. Tämä on taas näitä "vasta äitiys tekee naisen" -juttuja.

T: Lapseton

Alkuun ystävällinen ehdotus: käytä aikasi johonkin fiksumpaan kuin närkästymiseen tyhjänpäiväisestä hömpästä jonka kohderyhmää et ole.

Jutussa ei väitetty äitiyden tekevän naiseksi, ja eihän se tee. Jutussa väitettiin äitiyden antavan supervoimia.

Riippuu siitä mitä kukakin pitää supervoimana, mutta omalla kohdallani olen tullut tunneherkemmäksi ja aikuisemmaksi lapsia saatuani. Laserkatseeseen verrattuna eivät kummoisiakaan juttuja, mutta sellaista se elämä on: ihminen kehittää uusia ominaisuuksia vain pakon edessä, ja monelle lapset aiheuttavat tällaisen pakkotilanteen.

Hyvä oli. Viimeinen kohta kuulosti erittäin fiksulta.