Lue keskustelun säännöt.
Oi, miksi en eronnut jo aiemmin!
17.06.2015 |
Elin jauan tytymättömänä parisuhteessa, väsyneenä ja kireänä ja oma naiseus jossain kaukana taka-alalla tyytymättömänä suorittaen ilman selkeää syytä miksi aina paha olla.
Erosimme lopulta ja mikä muutos elämässä kevyempään suuntaan. Nyt nautin äitiydestäkin täysillä ja rehellisesti on ihanaa kun lapset välillä isällä. Saan itsenäistä elämää ja nautin lapsista täysillä muun ajan. En ärsyynny enää miehestä, kukaan mies ei olr nasma nuivana hankaloittamassa arkea ja mörököllinä pöydän ääressä valittamassa mistään, ei jätä sotkuja jäljeendä. Elämä vaan on niin paljon raikkaampaa keskenään lasten kanssa! Hekin sen aistivat meistä ja siksi voivat hyvin vaikka eroperheestä nyt ovatkin.
Mksi venytin eroa ja jahkasin niin kauan? Mitä pelkäsin?
Kommentit (7)
Tuota minäkin olen aina miettinyt, miksi ihmiset kitkuttavat huonoissa suhteissa peläten yksinoloa? Kun oven takana voisi olla onni ja ilo, tyytyväisyys - kai siihen ei uskota. Että voisi olla ilman puolisoa onnellinen, vaikka puolison kanssa ollaan onnettomia. Pelätään olla yksin, pärjätä yksin, vaikka ero voisi tuoda uudenlaista puhtia ja energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä TIEDÄN että mun elämä olisi huomattavasti helpompaa ilman tuota miestä mutta rakkauden sekä lasten takia jaksan vielä odottaa ja yrittää parantaa tilannetta. Toisaalta meidän ongelmat johtuu tällä hetkellä asiasta joka on hoidettavissa pois (vie kyllä aikaa mutta puolen vuoden päästä on tilanne varmaan jo paljon parempi) mutta kyllähän se mietityttää, onko odotukseni tulevaisuudelle liian korkeat vai ihan realistiset. En menetä mitään jos katson vielä hetken aikaa että mihin ollaan menossa, sen sijaan menetän paljon jos hyppään suin päin pois tästä ja jään kaipaamaan sitä mitä meidän välillä on. Jos rakkauteni ei olis edelleen, vaikeuksienkin keskellä, näin suurta ja jos mies ei olisi samalla aaltopituudella ja yrittäisi myös aktiivisesti parantaa tilannetta niin olisin jo aikaa sitten ottanut eron.
Mä oon jahkannut yli 10 vuotta eikä loppua näy. Välillä tuntuu että olisi helpompaa jos mies kuolisi.
Meidän lapset on siis vielä hyvin pieniä ja ollaan huolehdittu että eivät kärsi tilanteesta. Kotona on lämmin tunnelma ja rakkautta näytetään vaikka erittäin vaikeaa aikaa eletäänkin. -4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitonen kaipaisi vertaistukea. Minkä takia te muut jahkailijat ette pysty eroamaan?
Minä jahkaan vieläkin. Mistä sitä löytäisi voimia lähteä?