Syytätkö koskaan vanhempiasi koulukiusaamisestasi?

Siinä on ollut todellinen einstein.

Vierailija kirjoitti:

Siinä on ollut todellinen einstein.

Sanopa muuta :/

Kyllä koska hehän minut hankkivat. En pyytänyt syntyä, he sitä halusivat. Tekivät minusta ruman jota haukuttiin koko kouluiän ajan.

Kyllähän se, että menee puku päällä ja salkku kädessä yläasteen ensimmäiseen päivään, kertoo ettei sosiaaliset taidot todellakaan ole kohdallaan. Lapsilla ja aikuisillakin sellainen johtaa usein syrjintään. Missä tynnyrissä/fantasiamaailmassa poika on kasvanut?

Vaisaaren yläaste? Muistan Tonin joka pukeutui pukuun, mutta en kyllä muista että hän kiusattu olisi.

Vanhemmat ovat kaikkeen syyllisiä, ilman heitä eläisimme paratiisissa.

Mun luokalla oli myös kaveri, joka pukeutui noin, mutta ei häntä kiusattu. Päinvastoin hän oli komea kaveri, jota ihailtiin.

Sitten vaan kotiopetukseen ja tynnyröitymään enemmän. Että ei vahingossakaan opi sosiaalisia taitoja tai näkymättömiä pelisääntöjä ikäistensä seurassa Sitten työelämässä sama homma ja sairasloman kanssa eläkkeelle. 

Opettakaa lapsenne tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa. 

Usein nämä kiusatut ovat juuri näitä jotka pukeutuvat tai käyttäytyvät normista poiketen. On nenärengasta, turkoosit hiukset, niittejä ylähuulessa, kulkevat oransseissa sortseissa talvella jne. Puku on vielä pientä

Haluavat tietoisesti provosoida mutta järkyttyvät jos joutuvat kiusatuksi. Ei siinä vanhempien neuvot auta tuossa vaiheessa vaikka valokuvasta näyttäisivät miten oudolta nuori muiden silmissä näyttää .

Vierailija kirjoitti:

Sitten vaan kotiopetukseen ja tynnyröitymään enemmän. Että ei vahingossakaan opi sosiaalisia taitoja tai näkymättömiä pelisääntöjä ikäistensä seurassa Sitten työelämässä sama homma ja sairasloman kanssa eläkkeelle. 

Opettakaa lapsenne tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa. 

Eikö ensisijaisesti pitäisi opettaa lapset sellaisiksi, etteivät kiusaisi toisiaan, eikä yrittää muuttaa lapsen persoonaa, ulkonäköä ym jotta olisi mahdollisimman samanlainen kuin muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten vaan kotiopetukseen ja tynnyröitymään enemmän. Että ei vahingossakaan opi sosiaalisia taitoja tai näkymättömiä pelisääntöjä ikäistensä seurassa Sitten työelämässä sama homma ja sairasloman kanssa eläkkeelle. 

Opettakaa lapsenne tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa. 

Eikö ensisijaisesti pitäisi opettaa lapset sellaisiksi, etteivät kiusaisi toisiaan, eikä yrittää muuttaa lapsen persoonaa, ulkonäköä ym jotta olisi mahdollisimman samanlainen kuin muutkin.

Juuri näin! Kiusaajat ovat raukkoja, joiden itsetunto on huono. Kiusaajien vanhemmat ovat epäonnistuneet kasvatuksessa.

Onko ap:n mielestä tavoiteltavaa olla mahdollisimman huomaamaton? Ongelmahan ei ole siinä, että joku pukeutuu erikoisesti. Ongelma on siinä, että joku muu ei kestä sitä, että joku toinen pukeutuu erikoisesti. Mitä vähemmän joukossa on persoonallisia pukeutujia, sitä pienemmät poikkeamat herättävät närää: Niken logo onkin vähän pudossa kohtaa hupparia, jonkun verkkarit on vääränsävyistä harmaata.

Eiköhän sitä syyllistä kannata etsiä ensisijaisesti sieltä kiusaajapäästä eikä kiusatusta.

Pitääkö ihminen varmuuden vuoksi latistaa siltä varalta, että joku valopää ehkä saattaa ruveta kiusaamaan? Näinkö lapsesi kasvatat?

Ai että vanhempien vika, jos kiusataan puvun takia?

Eiköhän se ole ihan niiden lapsien ja heidän vanhempien vika, joiden mielestä pukuun pukeutuminen on joku oikeutus kiusaamiselle .

Nyt vähän valoja päälle.

Kyllä. Pääkiusaaja oli sosiaalinen serkkuni. Kiusaamiselle ei tehty mitään kun oltiin kumminkin sukulaisia, patistettiin vaan kaveeraamaan. Olipa kiva mennä synttäreillekkin kun kaikki pelit ja leikit tavalla tai toisella liittyivät minun nöyryyttämiseeni, mutta aikuisia ei kiinnostanut.

Se, että mietit tuolla tavalla, mahdollistaa kiusaamisen.

Juuri tällaiset pelot ja puheet ovat kiusaamisen ydin.

Eihän se puku ketään satuta, ei se puku tuota kärsimystä, vaan ihmisten puheet.

Juuri tämä ajattelu. Tämä on kiusaamisen ydin.

Minä en ikinä kertonut vanhemmille tai kellekkäön, että minua kiusataan eli en syytä. En usko tönä päivänäkään, että vanhemmat ois voineet asialle mitään.

Pohjimmiltaan syytän äitiä. Hän pakotti vaihtamaan mukavasta koulusta uuteen ja muuttamaan. Koen sen nimenomaan pakkona kun ei lapsilta kysytty ollenkaan mielipidettä, lähdettävä oli aina kun käsky kävi.

Uudessa suurkoulussa alkoi kiusaaminen heti vaikka olin tavislapsi kuten muutkin, uusi vain. Syytän myös siitä että vanhemmat eivät oikeasti auttaneet vaikka tiesivät että minua kiusattiin kaikki ne vuodet. Oman lapsen kohdalla olen yrittänyt kasvattaa siihen että ketään ei kiusata vaikka miten pukeutuisi ja tukkansa laittaisi. Ja mistään muustakaan syystä. Ja etsimään oman tyylinsä pukeutua.

En mäkään kertonyt. Toisaaalta infantiilit vanhempani eivät olisi osanneet tehdäkään mitään. Äiti olisi haukkunut kiusaajia ja heidän perheitään aamusta iltaan, enkä usko, että olisin hyötynyt siitä. 

Samalla periaatteella naisen saa raisk#ta, jos hän käyttää minihametta. Mitäs käytti!

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä kertonut vanhemmille tai kellekkäön, että minua kiusataan eli en syytä. En usko tönä päivänäkään, että vanhemmat ois voineet asialle mitään.

Minäkään en kertonut kellekkään, mutta mietin silloin aina, että jos äidilläni olisi eri ammatti, niin minua ei kiusattaisi. Ihan kunnollinen ja hyvä ammatti oli, mutta muutamat kiusasi siitä. Varmasti olisi silti kiusattu ja kiusattiinkin muidenkin asioiden vuoksi. Olin ujona lapsena helppo kohde toisten purkaa omaa pahaa oloaan.