Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotirouvaksi jääminen potkujen jälkeen?
07.02.2022 |
Olen 43v yhden 4-vuotiaan äiti ja sain viime viikolla töistä potkut. Olen ollut työelämässä yli 20v ehtinyt ostaa puoliksi miehen kanssa ok-talon ja säästöjäkin olen onnistunut kerryttämään yli 100 000 euroa. Mitään lainaa meillä ei ole tällä hetkellä, joten taloudelliset asiat hyvin ja mies on vakityössä suhkot hyvällä palkalla ja ollaan laskettu että miehen palkalla saataisiin just kaikki laskut maksettua ja onhan miehellänikin n.30 000 euroa säästöjä, joten tarvittaessa säästöistämme saadaan tarvittaessa maksettua isompia mahd. menoja. Olen pyöritellyt ajatusta kotirouvaksi jäämisestä ja miehelleni se sopisi tosi hyvin kun isossa ok-talossa riittää töitä sisällä ja ulkona. Olisiko tämä ihan outo ajatus? Jäisittekö te +40v korirouvaksi jos olisi taloudellisesti vaan mahdollista? Ja mitähän kaikki sukulaiset ja tututkin ajattelisivat. Noh, pitää vielä miettiä. Jos olisin +50v, niin päätös olisi helppo, jäisin kotiin.
Kommentit (38)
"Kotirouvia" oli viimeksi joskus 1950-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele. Mä sain potkut 45v iässä ja työllistyminen iän takia oli jörkyttävän vaikeaa vaikka oli erittäin hyvä cv. Useammassakin paikassa viitattiin ikään ja kyseltiin hölmöjä kysymyksiä ”miten tuossa iässä mielestäsi osaat käyttää tietojärjestelmiä” tai ”oletko huomannut tuon ikäisenä oppimisen hidastumista”. Rekrytoijat on usein nuoria parikymppisiä tyttöjä joten se selittää nää kysymykset. Olin siis talouspäällikkö ammatiltani.
En. Eläkkeeseen on vielä pitkä aika. Eläke myös jää pieneksi. 100 000 € ei riitä 40 vuodeksi.
En varmaan itse jäisi ikinä. Miten ajattelit eläkkeen järjestää? Vai luotatko säästöihisi? Tuo satatonnia ei riitä loppuelämäksi millään, paitsi jos voit jatkaa säästämistä (miten, mistä rahoista) tai säästöt ovat sijoituksia.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olet ihan helkkarin lirissä jos miehesi jättää sinut tai kuolee.
Jos olet henkisesti varautunut siihen, että et tule enää työllistymään ikinä, niin ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos talous olisi turvattu, jäisin oikein ilomielin! Haaveissa se siintääkin n. 5-10 vuoden päästä, olen nyt 43.
Kuvaamasi taloudellinen tilanne olisi kuitenkin itselleni vähän liian riskialtis. Oman virkani jättäminen vaatisi meidän perheessämme mieheltä 300 000 - 500 000 vuosituloja, jotta uskaltaisin jäädä pois työelämästä. Tänä vuonna kiipeämme tuonne 300 000 tasolle, mutta vielä en uskalla pois jäämistä edes harkita. Nämä tulot mahdollistaa miehen (ja paperilla myös minun) erittäin hyvin menestyvä firma, joka todennäköisesti tullaan vielä ostamaan jossain vaiheessa, jolloin saakin laittaa vielä yhden nollan summan perään. Siinä vaiheessa jäämme molemmat enemmän tai vähemmän kotiin.
Aika kuluisi kotia hoitaessa, harrastaessa ja ehkä jotain yleishyödyllistä (hyväntekeväisyystyötä) tehdessä. Sijoitusten hoitaminenkin vaatisivat oman aikansa. Sellainen elämä olisi oma unelmani, joka saattaa vielä toteutuakin.
Mulla oli noin kymmenen vuotta sitten vähän samanlainen tilanne ja jäin kotiin. Tosin lapsi oli erityislapsi, ja kävi aika mahdottomaksi hoitaa vaativaa työuraa ja huolehtia samaan aikaan lapsesta. Että itsellä ei tosiasiallisesti ollut vaihtoehtoa. Nyt on kymmenen vuotta mennyt, samoin alkaa olla säästöt menneet myös. Ikää on hieman yli viidenkympin ja vaikka nyt lapsen puolesta voisin siirtyä työelämään, niin ei ole ihan helppoa. Olen miettinyt että itsensä työllistäminen yrittäjänä on varmaan ainoa mahdollisuus, ei minua kukaan enää palkkaa. Että jos sinulla ap ei ole ihan pakko olla kokonaan kotona, niin en suosittele. Hae vaikka osa-aikaista työtä, jos tuntuu että on hankala kokoaikaista tehdä lapsen kanssa. Sillä tavoin pysyy edes jollain tavoin työelämän syrjässä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jäisin heti. Ota nyt ainakin jonkinlainen sapattivuosi ja nauti. Eihän sen kotirouvuudenkaan lopullista tarvitse olla. Itse kun elän pienesti niin olen elänyt pitkiäkin aikoja ilman tuloja ihan vapaaherrana ja sitten kun siltä tuntuu tai rahaa kaipaa enemmän niin menen taas töihin. Varhaiskasvatuksen alalla ainakaan ei ongelmaa ole löytää halutessaan töitä.
minäminäminäminäminäminäminä.....
mitäs mieltä 4 vuotias lapsi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minäminäminäminäminäminäminä.....
mitäs mieltä 4 vuotias lapsi on?
Ai siitä, ettei äiti olekaan töissä, vaan lapsen saatavilla kotona? Vaikea kyllä kuvitella, että tämä olisi jotenkin lapsen edun tai tahdon vastaista.
Ota sellainen miehinen sapattivuosi tai pari. Lapsi päiväkodissa ja sinä makaat sohvalla homssuisena päivät pitkät kaljaa juoden. Mitään koti- tai pihatöitä et tee, kun työttömyys masentaa. Jos puoliso sanoo yhden poikkipuolisen sanan tilanteesta, aloita mykkäkoulu ja jatkossa jätät likaiset vaatteesi lattioille lojumaan, että oppii kunnioittamaan rouvaa talossa.
Jäisin heti. Lapsi on pieni vain niin hetken aikaa.
Katsoisin joitakin vuosia myöhemmin, haluanko työelämään.
OnlyFans tienestit rullaamaan. MILFeillä kysyntää riittää.
Miksi mies maksaisi ap:n osuuden kuukausittaisista menoista, kun ap:lla on näköjään pääomaa käytettävissä 70000eur miestään enemmän?
Kai nyt ap ainakin käytät omat rahat ensin, ennenkuin ryhdyt miehesi palkalla loisimaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minäminäminäminäminäminäminä.....
mitäs mieltä 4 vuotias lapsi on?
Ai siitä, ettei äiti olekaan töissä, vaan lapsen saatavilla kotona? Vaikea kyllä kuvitella, että tämä olisi jotenkin lapsen edun tai tahdon vastaista.
4-vuotias kaipaa kavereita, joista useimmat ovat päivähoidossa.
Alue: Aihe vapaa
Voisin käydä naimassa sinua, päivien virkistykseksi