Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Työpaikkakiusaaminen on kiusatun omalla vastuulla

Vierailija
16.06.2015 |

Näin lukee yrityksen työsuojeluoppaassa, jossa olen töissä. Jos tuntuu, että sinua kiusataan työpaikalla, on sinun vastuullasi pyytää kiusaajaa lopettamaan epäasiallinen käytös. Ulkopuolisen henkilön selvittelyapu ei ole tilanteissa ensisijaisesti suotavaa.
Kyseessä iso yritys ja ilmapiiri ihan hirveä. Esimies on hirviö ja kollegan kanssa selviteltiin, kuinka edetä ahdistavassa tilanteessa. Löydettiin tilanteesta sentään huumoria, kun kuviteltiin meidät puhumassa esimiehellemme, että kuules toi sun vähättely, tiuskiminen ja julkinen nolaaminen harmittaa meitä. Esimieheltä kun tuntuu puuttuvan empatiakyky ja tunteet ihan kokonaan. Vai minkälainen kolmekymppinen vaan jatkaa työpäivää ihan normaalisti kuullessaan, että hänen äitinsä on kuollut.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
16.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ota hänen perseilyynsä kantaa, mutta sanon vaan että ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä surua.

Jos ei heti purskahda itkuun, niin ei välttämättä ole tunteeton psykopaatti. Ihmiset osaavat kätkeä tunteitaan ja näytellä ulkopuolelle vaikka miten vahvaa tai iloista. Sisällä kuitenkin kärsivät ehkäpä paljonkin enemmän kuin helposti itkevät henkilöt.

Vierailija
2/3 |
16.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No siitä olen samaa mieltä, että kiusaamista ei saa kuriin kukaan muu kuin kiusattu itse. Mutta kyllä esimiestason kiusaamisessa ottaisin yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun ja ottaisin heti härkää sarvista kiinni.

Muuten kun oma isäni kuoli, niin aviomieheni luuli minua psykopaatiksi, kun en itkenyt, en näyttänyt tunteita sen suuremmin ja menin parin saikkupäivän jälkeen töihin. Hautajaisasiat hoidin mekaanisesti ja asiallisesti. Suruni tuli vasta hautajaispäivänä, kun luin oman muistokirjoitukseni, jonka olin tarkoituksella pitänyt hyvin lyhyellä. Enkä saanut niitäkään paria sanaa sanottua ääneen. Eri ihmiset käsittelevät surun ja kuoleman eri tavoin. Minä olin oikeastaan jo puoli vuotta ennen isän kuolemaa käsitellyt asiaa, joten sekin varmaan helpotti. Ja olen kyllä kuoleman kanssa aika sinut, jokaiselle meistä se kuitenkin joskus koittaa. Niin ja oma suruni oli lähinnä itsesääliä, sillä isälleni kuolema oli todella pitkään odotettu helpotus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
16.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme yhdeksän