Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää olla näin ruma
15.06.2015 |
Olen vasta vähän päälle parikymppinen ja tuntuu, että elämä menee hukkaan kun en kehtaa lähteä tällä naamalla edes ovesta ulos. Naama on kuin se kuuluisa petolinnun perse. Teen parhaani: meikkaan joka päivä, laitan tukkaa, käytän koruja, pidän painon BMI 20:ssä, en tupakoi tai juo alkoholia ja yritän valita kropalleni sopivia vaatteita. Kroppa olisikin ihan nätti, mutta naama vaan on ihan törkeä. Sen näkee peilistä, kaikista kuvista ja videoista. Yleensä alan itkeä, jos joudun näkemään naamani jonkun ottamasta kuvasta. Sanon aina, että en halua nähdä itsestäni otettuja kuvia, mutta jotkut oikein tunkevat sitä kuvaa naamalle.
En tiedä, mitä tekisin. Tuntuu, ettei rumalla naisella ole arvoa tässä maailmassa. Olen lähes 100 % ajasta neljän seinän sisällä, koska ulkona kulkiessa tulee paha mieli. Jos naamani olisi nätti, olisin varmasti sosiaalinen.
Kommentit (37)
Olen sinua vuosia vanhempi mutta minulla on sama ongelma. jotkut ovat aina väittäneet että kyllä sinä olet kaunis, omalla tavallasi kun olet erilainen. on pienestä asti ollut aika erikoisia piirteitä kasvoissa, varsinkin onnettomuuden jälkeen kun puolet kasvoistani halvaantui, mitä enemmän leikattiin kasvoja, sitä enemmän meni pahemmaksi. siitä on aikaa mutta olen sinut asian kanssa. ollaan kaikki synnytty maailmaan erilaisiksi,kaikilla meillä on joku tarkoitus etkä varmasti ole ruma ainakaan kaikkien silmissä, sinusta tuntuu siltä koska vertaat itseäsi liikaa muihin naisiin, haluaisitko olla sitten ns. barbie tyttö? Ole onnellinen vartalostasi, monella on syntyessään liikaa rasvaa ja heitä haukutaan rumiksi yhtälailla kun vammaisia.. ajattele niin että asiat voisivat olla pahemminkin,jos olisit niin kauhea mitä väität niin varmasti olisi asialle tehty jo jotain....onneksi itsellä ei aina suunpieli sekä silmäluomi roiku, silloin laitan meikkiä ja lähden ulos nokka pystyssä, vaikka löytyy monta haittapuolta vartalostakin sekä hampaista ym...Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, sisäinen kauneus on tärkeintä! mitä korkeampi itsetunto naisella on, sitä kovempi veto sinuun (miehillä ja muilla ihmisillä), vaikka ihminen olisi täydellinen ulkonäöltään mutta itsetunto maassa niin ei hän silloin niin kaunis ole...vaikea kirjoittaa kiireessä mitä tarkoitan, toiv. ymmärrät. olen 3 vuoden aikana menettänyt läheisiä, aluksi puolisoni ja lapseni ja nyt tärkeimmän läheiseni. aina kun päässyt kuolemasta yli ja haudannut rakkaani, yksi on taas kuollut. kasvattaa henkisesti tämä prosessi.. olen työskennellyt kaunesalalla vaikka en hyvältä näytäkkään, pitää olla tyytyväinen siihen mitä on. mene huviksesi läpi julkkiksien kuvia ILMAN meikkiä, näyttää ihan tavallisilta ohikulkijoilta.. vartalosi on vahvuutesi, uskalla näyttää sitä, älä peitä kasvojasi liian isolla meikkikerroksella, korkeintaan suurennat silmiäsi ripsivärillä ym. jos välttämättä haluat. nykyään olen työssä missä keskustelen ihmisten kanssa ja mun mielestä sun kannattaisi mennä juttelemaan kuraattorille/(koulu)psykologille/sairaanhoitajalle ym. vaikka ehkäisyneuvolan hoitajalle. kysy mitä voit tehdä. lisäksi sinun kannattaisi hakea vertaistukea itsetunto-ongelmiin, usko, tulet vielä pitämään itsestäsi! (ja jos välttämättä haet vinkkejä miten voit muuttaa esim. poskipäiden muotoa tai suureentaa huulia niin se onnistuu kahdella värillä mitä kosmetologit myy, saa tehtyä varjostuksia kasvoihin jos välttämättä haluaa, vaalealla ja tummalla leikitellä. toivon ettet niin kuitenkaan tekisi, kaunis olet!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen ap. Mulla on ohuet hiukset, sellaiset mulkosilmät, iso nenä ja leveä naama ja vielä ruma iho. Vartalo on tasapaksu pötkylä, eikä siihen mikään liikunta auta pätkääkään, yritetty on ja yritetään koko ajan. Lisäksi olen jo keski-ikäinen, eli rupsahdus kaupanpäälle.
Minäkin yritän näyttää ihmiseltä, leikata hiukset mulle sopivalla mallilla, käytän kivoja koruja, kävin värianalyysissä ja vartaloanalyysissä ja opin kyllä millaiset vaatteet ja värit mulle sopii. Ihan kiva ja piristi mun ulkonäköä, mutta eihän se musta paremman näköistä tee. Joskus vieläkin itkettää, tuntuu, että ei voi edes käydä facessa tai instassa tms. kun jokapaikka on täynnä itseään esitteleviä kaunottaria. En edes haluais olla mikään missi, ihan tavallinen ulkonäkö riittäis.
Mutta jossain vaiheessa päätin, että nautin kaikesta mistä voin; luen hyviä kirjoja, katson mielenkiintoisia elokuvia, nautin luonnosta ja musiikista, opettelin maalaamaan, kirjoittamaan, tekemään käsitöitä ja askarteluita. Näistä piireistä löysin uusia ystäviä, sellaisia, joille ulkonäkö ei todellakaan merkinnyt yhtään mitään. Ei muotivaatteita, ei värjättyjä hiuksia ja kilopakkeleita, ei edes puolta sanaa kenenkään ulkonäöstä. Löysin kuin uuden maailman. Ja löysin miehenkin. Sain lapsia, jotka luojan kiitos eivät perineet mun ulkonäköä. Teen mielenkiintoista työtä ja kyllä mä enimmäkseen nautin elämästä. Mutta valehtelisin jos väittäisin, että olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni. Jos voisin valita, haluaisin paksummat hiukset ja pienemmän nenän, sirommat kasvot ja vyötärön. Toisaalta olen kiitollinen, että olen aina ollut terve. Lohdutan itseäni myös sillä, että entäpä jos olisin syntynyt kauniiksi ja mitä siitä olisi seurannut? Olisiko elämäni ollut sen onnellisempaa, olisinko keskittynyt enemmän omaan ja muiden ulkokuoreen ja ajatunut ehkä ihan vääriin piireihin, huonoon avioliittoon jne? Ei kauneus todellakaan takaa onnea, usein tuntuu että jopa päinvastoin. Ehkä seuraavassa elämässä valitsen vähän paremman ulkomuodon ;).
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:35"]Kannattaa keskittyä elämässä ihan muihin asioihin. Työt, harrastukset ja muu sisältö. Rumuus ei estä olemasta mukava ja toteuttamaan unelmia (paitsi tietysti parisuhdetta ei tule rumana naisena saamaan).
[/quote]
Juu ei varmaan minkään miljonääri-pleierin kanssa, mutta maailmassa on muitakin miehiä. Sellaisia tavallisempia. Parisuhteesta on muijan turha kitistä!
On toki mahdollista, että olet silmiinpistävän ruma mutta on todennäköisempää, että olet tavallisen näköinen ja monet näkevät sinussa myös kauniita piirteitä. Olet mielessäsi tehnyt asiasta itsellesi eston ja antanut sen vaikuttaa jopa siihen miten kohtelet muita (kerroit ettet ole mukava ihminen).
On oikeastaan vain yksi asia johon ulkonäkö vaikuttaa ja se on parinmuodostus, eli mitä lähempänä ihminen on sitä mitä yleisesti pidetään miellyttävimpänä, sitä helpompi on löytää vastakkaisen sukupuolen seuraa. Silti myös vähemmän kauniit perustavat perheitä ja ovat onnellisia kuten varmasti tiedätkin.
Ongelmasi on itsetunnossa. Arvioit arvoasi ja kiinnostavuuttasi ihmisenä lähtökohtaisesti sen kautta miltä näytät itsesi mielestä.
Vaikka saisit kauniit kasvot mutta sinulla olisikin epätyydyttävämpi kroppa, syyttäisit arvatenkin sitä ongelmistasi, itkisit kun näkisit kuvissa vain "ruman ruhosi" jota kukaan ei voisi hyväksyä.
Rajoitat elämääsi aivan turhaan ulkonäkösi takia. Keskity harrastamaan, työhön ja ystävien hankintaan ja persoonallisuutesi kehittämiseen. Tiedät kuitenkin senkin varmasti, että kauniitkin vetävät itsensä jojoon - koska ulkonäöllä ei lopulta ole paljonkaan tekemistä sen kanssa miten tyytyväinen elämäänsä ihminen ylipäänsä on.
Voit aloittaa persoonallisuutesi kehittämisen esimerkiksi miettimällä miksi itsetuntosi on huono (lapsuus?) ja miten voisit kehittää sitä, voit hakea myös psykologista apua jos olet jumissa asian kanssa.
Kaikkea hyvää sinulle!
Googlaa BDD (Body dysmorphic disorder - dysmorfinen ruuminkuvan häiriö). Kuulostaa paljolti siltä ja siihen kannattaa hakea asianmukaista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:35"]Kannattaa keskittyä elämässä ihan muihin asioihin. Työt, harrastukset ja muu sisältö. Rumuus ei estä olemasta mukava ja toteuttamaan unelmia (paitsi tietysti parisuhdetta ei tule rumana naisena saamaan). [/quote] Juu ei varmaan minkään miljonääri-pleierin kanssa, mutta maailmassa on muitakin miehiä. Sellaisia tavallisempia. Parisuhteesta on muijan turha kitistä!
[/quote]
Mä olen tosiaan itse myös ruma nainen ja olen aina tullut torjutuksi. Tiedän hyvin oman tasoni miehissä enkä kelpaa niillekään.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:42"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:35"]Kannattaa keskittyä elämässä ihan muihin asioihin. Työt, harrastukset ja muu sisältö. Rumuus ei estä olemasta mukava ja toteuttamaan unelmia (paitsi tietysti parisuhdetta ei tule rumana naisena saamaan).
[/quote]
Juu ei varmaan minkään miljonääri-pleierin kanssa, mutta maailmassa on muitakin miehiä. Sellaisia tavallisempia. Parisuhteesta on muijan turha kitistä!
[/quote]
Joo, en ole koskaan nirsoillut miesten suhteen. Minulle on kelvannut mies ylipainolla tai alipainolla, finneineen tai silmälaseineen, vaikka olisi ollut lyhyempi kuin minä. Onneksi sainkin ihan kelpo miehen, jota ei haittaa ulkonäköni.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista mitä AP kertoi on suurin piirtein jokaisen miehen elämä, jos vaan sattuu syntymään mieheksi. Ei me miehetkään valiteta, opettele elämään asian kanssa siinä missä mekin.
Tutulta kuulostaa ap. Olen ruma ja kärsinyt siitä koko elämäni ajan. Nuorena ajattelin että ulkonäkö unohtuu iän myötä, mutta ei se ole niin. Häpeän itseäni ja pelkään jutella ihmisille, koska vihaan sitä kun mua katsotaan kasvoihin. Mulla on hirveän rumat kasvot. Vartalo on ihan tavallinen, jopa hyvä. Puolison olen kuitenkin saanut, jopa komean ja fiksun. Työelämässäkin ok pärjännyt. Minäkin koitan joskus lohduttautua ajatuksella, että ei se kauneus takaa onnellista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 17:26"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:42"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:35"]Kannattaa keskittyä elämässä ihan muihin asioihin. Työt, harrastukset ja muu sisältö. Rumuus ei estä olemasta mukava ja toteuttamaan unelmia (paitsi tietysti parisuhdetta ei tule rumana naisena saamaan). [/quote] Juu ei varmaan minkään miljonääri-pleierin kanssa, mutta maailmassa on muitakin miehiä. Sellaisia tavallisempia. Parisuhteesta on muijan turha kitistä! [/quote] Joo, en ole koskaan nirsoillut miesten suhteen. Minulle on kelvannut mies ylipainolla tai alipainolla, finneineen tai silmälaseineen, vaikka olisi ollut lyhyempi kuin minä. Onneksi sainkin ihan kelpo miehen, jota ei haittaa ulkonäköni. AP
[/quote]
Ap ethän sä sitten edes ole ruma kun sait miehen.
Meitä rumia, koskaan edes seurustelleita naisia on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vaikutat ap ihan sympaattiselta ja fiksulta.
Ps, luuletteko että kauniiden elämä on onnellista? Olen vähintäänkin nätti, mutta mulla on sairaus joka ei näy, ja se voi hyvinkin tappaa mut ennenaikaisesti. Ulkonäkö ei ole mitenkään suojannut vastoinkäymisistä ja tuskalta, vaikka kivampi onkin olla nätti kuin ruma.
Kirurgi auttaa rahasta. Ota samalla isommat tissit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 16:25"]
Se on tämä nykymedia. Olette oikeasti kaikki kauniita ihan jokainen. Toinen toisella tavalla kuin toinen, mutta jollekin ihmiselle tulette olemaan se kaikkein kaunein. <3
[/quote] Hienoja sanoja, mutta valitettavasti tuo ei ole totta! Kaikki eivät todellakaan ole kauniita. Eivät vaan ole. Piste. Eikä välttämättä ikinä tule olemaan kenellekään se kaikkein kaunein.
Juuri aikaisemmassa ruma-ketjussa joku mukamas ruma linkintti oman kuvansa ja kuvassakin olikin keskivertoa kauniimpi nainen.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 18:25"]
Juuri aikaisemmassa ruma-ketjussa joku mukamas ruma linkintti oman kuvansa ja kuvassakin olikin keskivertoa kauniimpi nainen.
[/quote]
Se on väärin, että huomiohuorat vievät tilaa ja huomiota oikeasti rumilta naisilta. Itse en voisi omaa kuvaani linkittää, koska en kestäisi sitä kritiikin määrää.
Kannattaa keskittyä elämässä ihan muihin asioihin. Työt, harrastukset ja muu sisältö. Rumuus ei estä olemasta mukava ja toteuttamaan unelmia (paitsi tietysti parisuhdetta ei tule rumana naisena saamaan).