Vauva voi olla erossa vanhemmistaan tunnin per ikäkuukausi

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:00"]Mun mielestä tuossa oli hyvinkin järkeä. Nykyvanhempien on vain vaikea kestää lapsen sitovuutta, vaikka kyseessä on kuitenkin hyvin hyvin pieni aika. 
[/quote]
Ai nykyvanhemmat. Ei ne äidit ennen lapsia hyysännyt siihen malliin kuin nyt 2000-luvulla jotkut tekee

Aloitus on lukemiskelvoton pökäle. Mitä tulee otsikkoon, niin ylläripylläri kaikki ei pysty olemaan sen vauvan kanssa 24/7 ekaa vuotta. Itse olin kuukauden sairaalassa komplikaatioiden takia heti kättelyssä. 

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:10"]Ennen äidit meni töihin 12 viikkoa synnytyksen jälkeen ja hyviä aikuisia kasvoi. Nyt pikkaisen taas suhteellisuudentajua näihin juttuihin. Pientä hysteriaa taas alkaa joidenkin jutuissa olla.
[/quote]

Hysteriaa jos sanoo ääneen, että ihmisten pitäisi huomioida enemmän vauvan tarpeen vanhemman läsnäololle?

Joops joo... eikö se ole parempi että esim. Yh-äipän koliikkivauva on edes 1xkk yökylässä tms että äiti jaksaa?! Vai se että sitte yliväsyneenä tekee jotain vauvalle?! En olisi itse selvinnyt nuorimman vauva ajasta ilman miestäni ja äitini hoitoapua SILLOIN TÄLLÖIN että sain nukuttua.ja tuulettuakkin. Tai olisin selvinnyt mutten kovin täyspäisenä.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:14"]Aloitus on lukemiskelvoton pökäle. Mitä tulee otsikkoon, niin ylläripylläri kaikki ei pysty olemaan sen vauvan kanssa 24/7 ekaa vuotta. Itse olin kuukauden sairaalassa komplikaatioiden takia heti kättelyssä. 
[/quote]

Alkuperäinen artikkeli löytyy viestistä numero kaksi. Ja tässä ei taidettu nyt puhua tilanteista joissa toinen vanhempi on estynyt olemaan paikalla.

Vanhimmat serkkuni ovat syntyneet 60-luvulla eikä heidän vanhempansa todellakaan ole olleet noin tiiviisti heidän kanssaan vauva-aikana. Silti hyvin ovat pärjänneet elämässä ja ihan täyspäisiä ihmisiä ovat.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:15"]Joops joo... eikö se ole parempi että esim. Yh-äipän koliikkivauva on edes 1xkk yökylässä tms että äiti jaksaa?! Vai se että sitte yliväsyneenä tekee jotain vauvalle?! En olisi itse selvinnyt nuorimman vauva ajasta ilman miestäni ja äitini hoitoapua SILLOIN TÄLLÖIN että sain nukuttua.ja tuulettuakkin. Tai olisin selvinnyt mutten kovin täyspäisenä.
[/quote]

Yhtälailla se lapsen isä on vauvalle ykköshoitaja.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:15"]Joops joo... eikö se ole parempi että esim. Yh-äipän koliikkivauva on edes 1xkk yökylässä tms että äiti jaksaa?! Vai se että sitte yliväsyneenä tekee jotain vauvalle?! En olisi itse selvinnyt nuorimman vauva ajasta ilman miestäni ja äitini hoitoapua SILLOIN TÄLLÖIN että sain nukuttua.ja tuulettuakkin. Tai olisin selvinnyt mutten kovin täyspäisenä. [/quote] Yhtälailla se lapsen isä on vauvalle ykköshoitaja.

[/quote]

Aika monilla tuntuu yhä olevan niin, että vain äiti hoitaa vauvaa (tai hoitaa enimmäkseen, eli on se pääasiallinen hoivaaja). Siksi nämä tämmöiset ihme säännöt syyllistävät nimenomaan äitejä.  Eivät kaikki naiset voi/halua olla liimattuina vauvoihinsa joka hetki.

Molempien vanhempien pitäisi olla yhtä läheisiä vauvan kanssa niin loppuisi tämä syyllistäminen.

Siis tarkoitetaanko, että 1 h/päivä yksikuukautiselle eroa, 2 h/päivä kaksikuukautiselle, 9 h/päivä yhdeksänkuukautiselle jne? Ei tuota aloitusta jaksa kahlata...

Tämä oli järkevin ja paras aloitus, minkä olen ehkä koskaan lukenut täällä. Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä asiasta. Kiitos että nostit tän esille. Niin moni äiti joutuu nykyään nolostelemaan sitä, ettei halua tai kaipaa omaa aikaa tai parisuhdeaikaa. Sitten koetaan huonommuutta, kun ei olla trendikkäitä ja menossa koko ajan. Onneksi nykyään jo ymmärretään läsnäolon merkitys vauvoille ja pienille taaperoille.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:01"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:55"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:44"]Mitäs jos opettelisit muotoilemaan tekstiä?

Ja kuka näitä mielivaltaisia "nyrkkisääntöjä" oikein keksii? Tunti per kuukausi, vuorokausi per vuosi... voi huokaus sentään. Ihan oikeastiko järkevät ihmiset kuvittelevat, että maailma on noin yksinkertainen? [/quote] Kännykkä laittaa kappalejaot täällä palstalla aina miten sattuu. Ja nämä "epäjärkevien ihmisten nyrkkisäännöt" perustuvat neurologisiin tutkimuksiin varhaisiän muistin pituudesta ja sen toiminnasta.

[/quote]Höpö höpö. Ne ovat idioottivanhemmille tarkoitettuja sääntöjä, kun osa ihmisistä ei vaan itse tajua, eikä osaa elää ilman että joku auktoriteetti kertoo senkin, miten pylly pyyhitään korrektisti.
[/quote]

No eikös nimenomaan jos äiti kuuntelisi täysin omia luonnollisia ja biologisia vaistojaan, hän imettäisi 2-6 vuotta, eikä varmasti poistuisi vuorokaudeksi yhtään mihinkään.

Mutta nykyään omaksutaan kaikenlaisia länsimaisia ajatusmalleja, ihan sieltä varhaislapsuudesta saakka. Sen takia ihmisillä on se halu lähteä "tuulettumaan" ja ajatella että lehmänmaitoa vaan ei sen niin väliä. Kunhan on valkoinen keittiö ja audi pihassa, jolla pääsee nopeasti leffateatteriin katsomaan Hollywood-kuraa ja laittamaan instagramiin yhteiskuvaa miehen kanssa hashtagein #parisuhdeaikaa #leffassa #selfie #belfie #ihanakultamieheni #momfie.

Sekö on sitä ilman auktoriteetteja elämistä?
[/quote]
Länsimaissa omaksutaan länsimaisia ajatusmalleja?

Taas jotkut sai vettä myllyynsä - 6 vuotta imettämistä.

Antakaa niille lapsillekin vähän tilaa hengittää. Itse muistan miten vapauttavaa oli kun sai itse touhuta ilman että joku vanhempi hengitti niskassa. Nykytouhu vaikuttaa joidenkin osalta aika kauhealta hyysäämiseltä. Lapset tarvii myös sitä oma tilaa

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:38"]"Kyllä meidän Cinna-Jannica on ollut jo kuukauden ikäisestä saakka säännöllisesti yötä isovanhemmillaan, koska täytyyhän minun ja miehen saada yhteistä aikaa ja käydä leffassa/syömässä, pitäähän meidän saada yhteistä aikaa. Ei Cinna-Jannica ole ollut moksiskaan, hän on viihtynyt aina hoidossa."

Tässä teille jotka olette aihetta miettineet, nykyään näkee ja kuulee liikaa sellaista, että pieni vauva viedään yöksikin hoitoon ja lähdetään itse vapaalle. Luulen että se johtuu siitä, ettei tiedosteta tarpeeksi kuinka iso asia vauvalle vanhemmista erossa olo todella on.

"Milloin lapsi on valmis olemaan yön erossa vanhemmistaan?

Löydät varmasti chat-palstoilta lukuisia puheenvuoroja, joissa vauva on jätetty muutaman viikon ikäisestä hoitoon vuorokaudeksi ja hyvin on mennyt. Valitettavasti en voi luvata sinulle yhtä helppoa vastausta!

Lapsen hyvälle kehitykselle on välttämätöntä pysyvän, hoitavan aikuisen jatkuva läsnäolo. Pienellä lapsella ei vielä ole kykyä säilyttää kokemusta maailmasta ja omasta olemassaolostaan, vaan hän rakentaa pysyvyyden tunnetta yhdessä hoitavan aikuisen kanssa. Aikuisen vastatessa toistuvasti lapsen itkuun oikealla hoivalla, alkaa lapselle kuukausien kuluessa rakentua käsitys siitä, että hän on olemassa. Lastenpsykiatrian merkittävä oppi-isä, Donald Winnicott, on ilmaissut tämän asian kauniisti: ” Ei ole olemassa vauvaa sellaisenaan, on vain vauva ja hänen äitinsä”. Isä on tietysti vauvalle yhtä hyvä ja turvallinen hoitaja kuin äiti!

Jos lapsen tuttu hoitaja ”katoaa”, lapsen oma kokemus olemassaolostaan lakkaa. Kokemus on vauvalle hyvin ahdistava. Puhutaan ”annihilaatiokauhusta” eli hajoamisen tunteesta, jonka valtaan vauva tuolloin joutuu. Vastaavaa voivat aikuiset kokea joskus paniikkikohtauksessa tai muun vakavan, mielenterveyttä uhkaavan ahdistuksen vallassa.

Kun vauvaa hoitava aikuinen toistuvasti reagoi lapsen viesteihin suurin piirtein samalla tavalla, alkaa lapsi kerätä itselleen mielikuvia itsestään, vanhemmistaan, kodistaan. Näiden mielikuvien – ikään kuin ajatusten tai muistojen- varassa vauva jaksaa pikku hiljaa hetken odottaa rauhallisena tarpeensa tyydyttämistä. Mielikuvien kerääminen ja säilyttämään oppiminen on hidasta.

Muutaman kuukauden ikäinen vauva kestää turvallisesti vanhempien muutaman tunnin poissaolon, jos häntä hoitaa vauvalle tuttu aikuinen vauvalle tutussa paikassa vauvalle tutulla tavalla. Vasta vuoden ikäinen lapsi kykenee säilyttämään vuorokauden ajan mielikuvansa vanhemmistaan.

Näin ollen yön erossa vanhemmistaan kestää tilanteesta riippuen noin kymmenen kuukauden – vuoden ikäinen vauva. Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan. Muistattehan aina arvioida tilannetta nimenomaan oman vauvanne näkökulmasta!

Jos olette erossa vauvasta, voitte lisätä hänen turvallisuuden tunnettaan monin tavoin. Kertokaa etukäteen vielä puhumattomallekin vauvalle aikovanne käydä poissa ja tulevanne takaisin. Kertokaa kuka vauvaa hoitaa. Lähtekää vauvan hereillä ollessa niin, että hän huomaa lähtönne. Antakaa vauvan tottua hoitavaan aikuiseen teidän läsnä ollessanne. Järjestäkää hoito mieluiten vauvan kotiin. Jos hoitopaikka on muualla, ottakaa mukaan vauvalle tärkeitä esineitä: oma peitto, unilelu, tutut ruuat ja muutama tuttu lelu. Varmistakaa, että hoitaja ymmärtää vauvan viestit ja noudattaa vauvalle tuttua päiväjärjestystä ja hoitotapoja. Kehottakaa hoitajaa puhumaan teistä poissaolonne ajan. Olkaa puhelimen päässä siltä varalta, että erossa olo on sittenkin vauvalle liikaa. Palatkaa heti kun voitte. Tullessanne huomioikaa heti vauvaa niin paljon ja kauan kuin hän tarvitsee - siihen voi mennä tunteja.

Vauvan reagointia erossa oloon on joskus vaikea tulkita. Voitte olla huoletta, kun vauvanne poissa ollessanne syö, kakkaa, nukkuu, leikkii, seurustelee ja itkee tavalliseen tapaansa. Muutos missä tahansa näissä voi olla vauvanne tapa kertoa, ettei hän kestänyt eroa. Tavallista vähäisempikin itkeminen on huolestuttava merkki! Kun vauvanne palatessanne joko ilahtuu tai pyrkii itkien syliinne, on ero todennäköisesti ollut hänelle turvallinen. Jos palatessanne vauva sen sijaan on kuin ei huomaisikaan teitä, hän osoittaa eron olleen liian pitkä tai olonsa olleen liian turvaton. Vauvanne mielikuva teistä – ja omasta olemassaolostaan - on ehtinyt kadota.

Valitettavasti monet aikuiset tulkitsevat vauvan välinpitämättömyyden tarkoittavan, ettei vauva ”huomannutkaan vanhempien olevan poissa”. Näistä surullisista väärinkäsityksistä syntynevät monet tarinat siitä, miten pieni vauva on ollut ongelmitta päiviäkin erossa vanhemmistaan.

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi."
[/quote]
Höpö höpöä ainakin osa tuosta. 7 kuukauden ikäinen vauva ei muista puhuttua muutamaa sekuntia kauempaa...

Luonnollista on se, mikä tuntuu luonnolliselta. Jos äidistä ei tunnu luonnolliselta olla vauvassaan kiinni 24 tuntia vuorokaudessa, niin silloin kiinnioleminen ei ole luonnollista heidän perheessään. Kyllä isovanhemmatkin toisaalta kuuluvat perheeseen ja voivat hoidella lasta. 

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:13"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:00"]Mun mielestä tuossa oli hyvinkin järkeä. Nykyvanhempien on vain vaikea kestää lapsen sitovuutta, vaikka kyseessä on kuitenkin hyvin hyvin pieni aika.  [/quote] Ai nykyvanhemmat. Ei ne äidit ennen lapsia hyysännyt siihen malliin kuin nyt 2000-luvulla jotkut tekee

[/quote]

Nimenomaan. Tuskin minään aikaisempana vaiheena ihmisen historiassa on äideillä ollut niin paljon aikaa vauvoilleen kuin nyt. Nimenomaan täällä meillä yltäkylläisyydessä. Eiköhän esim. suomalaisella maatilalla toissa vuosisadalla ole äitienkin täytynyt tarttua työhön heti kun ovat kyenneet. Lapsia on sitten hoitanut kuka milloinkin on pihapiiristä ehtinyt. Nyt kun on vähemmän yhteisöllistä, eli suku ei useinkaan asu yhdessä, ovat äidit jääneet yksin neljän seinän sisälle vauvojensa kanssa ilman apua, ja kyllähän se tekee kenet tahansa mökkihöperöksi.

Tämä mielipide siis mutu-tuntumalla, en ole lukenut historiaa, antropologiaa tahi muuta sellaista.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:13"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:00"]Mun mielestä tuossa oli hyvinkin järkeä. Nykyvanhempien on vain vaikea kestää lapsen sitovuutta, vaikka kyseessä on kuitenkin hyvin hyvin pieni aika.  [/quote] Ai nykyvanhemmat. Ei ne äidit ennen lapsia hyysännyt siihen malliin kuin nyt 2000-luvulla jotkut tekee

[/quote]

Nimenomaan. Tuskin minään aikaisempana vaiheena ihmisen historiassa on äideillä ollut niin paljon aikaa vauvoilleen kuin nyt. Nimenomaan täällä meillä yltäkylläisyydessä. Eiköhän esim. suomalaisella maatilalla toissa vuosisadalla ole äitienkin täytynyt tarttua työhön heti kun ovat kyenneet. Lapsia on sitten hoitanut kuka milloinkin on pihapiiristä ehtinyt. Nyt kun on vähemmän yhteisöllistä, eli suku ei useinkaan asu yhdessä, ovat äidit jääneet yksin neljän seinän sisälle vauvojensa kanssa ilman apua, ja kyllähän se tekee kenet tahansa mökkihöperöksi.

Tämä mielipide siis mutu-tuntumalla, en ole lukenut historiaa, antropologiaa tahi muuta sellaista.
[/quote]
Samoja ajatuksia. Itse elin lapsuuden 70-luvulla ja se oli seikkailu. Oltiin kavereiden kanssa pihoilla, pelloilla, metsissä. Ongittiin, uitiin. Omatoimisesti. Harrastuksiin mentiin kavereiden kanssa pyörillä jne. Mummolassa olin kesäisin parikin viikkoa kerralla ja siellä oli serkutkin (tarhat kiinni kesällä),

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:13"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:00"]Mun mielestä tuossa oli hyvinkin järkeä. Nykyvanhempien on vain vaikea kestää lapsen sitovuutta, vaikka kyseessä on kuitenkin hyvin hyvin pieni aika.  [/quote] Ai nykyvanhemmat. Ei ne äidit ennen lapsia hyysännyt siihen malliin kuin nyt 2000-luvulla jotkut tekee [/quote]   Nimenomaan. Tuskin minään aikaisempana vaiheena ihmisen historiassa on äideillä ollut niin paljon aikaa vauvoilleen kuin nyt. Nimenomaan täällä meillä yltäkylläisyydessä. Eiköhän esim. suomalaisella maatilalla toissa vuosisadalla ole äitienkin täytynyt tarttua työhön heti kun ovat kyenneet. Lapsia on sitten hoitanut kuka milloinkin on pihapiiristä ehtinyt. Nyt kun on vähemmän yhteisöllistä, eli suku ei useinkaan asu yhdessä, ovat äidit jääneet yksin neljän seinän sisälle vauvojensa kanssa ilman apua, ja kyllähän se tekee kenet tahansa mökkihöperöksi.   Tämä mielipide siis mutu-tuntumalla, en ole lukenut historiaa, antropologiaa tahi muuta sellaista. [/quote] Samoja ajatuksia. Itse elin lapsuuden 70-luvulla ja se oli seikkailu. Oltiin kavereiden kanssa pihoilla, pelloilla, metsissä. Ongittiin, uitiin. Omatoimisesti. Harrastuksiin mentiin kavereiden kanssa pyörillä jne. Mummolassa olin kesäisin parikin viikkoa kerralla ja siellä oli serkutkin (tarhat kiinni kesällä),

[/quote]

Vauva-ajasta oli puhe.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:13"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:00"]Mun mielestä tuossa oli hyvinkin järkeä. Nykyvanhempien on vain vaikea kestää lapsen sitovuutta, vaikka kyseessä on kuitenkin hyvin hyvin pieni aika.  [/quote] Ai nykyvanhemmat. Ei ne äidit ennen lapsia hyysännyt siihen malliin kuin nyt 2000-luvulla jotkut tekee [/quote]   Nimenomaan. Tuskin minään aikaisempana vaiheena ihmisen historiassa on äideillä ollut niin paljon aikaa vauvoilleen kuin nyt. Nimenomaan täällä meillä yltäkylläisyydessä. Eiköhän esim. suomalaisella maatilalla toissa vuosisadalla ole äitienkin täytynyt tarttua työhön heti kun ovat kyenneet. Lapsia on sitten hoitanut kuka milloinkin on pihapiiristä ehtinyt. Nyt kun on vähemmän yhteisöllistä, eli suku ei useinkaan asu yhdessä, ovat äidit jääneet yksin neljän seinän sisälle vauvojensa kanssa ilman apua, ja kyllähän se tekee kenet tahansa mökkihöperöksi.   Tämä mielipide siis mutu-tuntumalla, en ole lukenut historiaa, antropologiaa tahi muuta sellaista. [/quote] Samoja ajatuksia. Itse elin lapsuuden 70-luvulla ja se oli seikkailu. Oltiin kavereiden kanssa pihoilla, pelloilla, metsissä. Ongittiin, uitiin. Omatoimisesti. Harrastuksiin mentiin kavereiden kanssa pyörillä jne. Mummolassa olin kesäisin parikin viikkoa kerralla ja siellä oli serkutkin (tarhat kiinni kesällä),

[/quote]

Vauva-ajasta oli puhe.
[/quote]
Vauva pärjää kyllä ilman hifistelyjäkin.

En voi käsittää miten joku pitää outona ettei alle 1v ole valmis olemaan vuorokautta erossa vanhemmista..