Tää mamma vähän villiintyi, suosittelen.
Ennen raskautta olin aika villi ja tein asioita mitä päähän tupsahti, just for fun ja raskausaikana huomasin harmikseni kasvaneeni ulos "edellisestä minusta" ja hulluuttelut jäi sikseen aikalailla kokonaan ja monet yllättyi että mun hullun pinnan alla on hyvin viisas ihminen joka osaa auttaa hädänhetkellä ketä tahansa, osiks siks että elämä on potkinu päähän nuoresta iästä huolimatta (22) melkosen ja turhankin paljon. Musta kuoriutui hyvä äiti joka vakavoitui, mutta:
Mä olin just selättämässä pois synnytyksen jälkeistä masennusta ja heitin muutaman metrin käytetyn liivinsuojuksen roskikseen ja huomasin et se käyttäytyy kun frisbee. Vähän aikaa seisoin paikoillani ja mietin että enhän mä voi kun mun pitäis olla vakava äiti, mutta seuraavaks olin jo heittelemässä käytettyjä liivinsuojuksii huoneen poikki ja jumantsukka ne lens meinaa välillä kaaressa komeesti ku sai vaa oikeen kulman! Naureskelin siis paskasta yksikseni ja heittelin mun uusia frisbeitä. Aivan hulvaton fiilis jälkeenpäin!
Onko teistä sallittua äidin villiintyä tuolla tavalla? :D
Kommentit (3)
Ilman muuta. Ihminen on aikuinen vasta, kun hän osaa ja uskaltaa leikkiä kuin lapsi.
Aivan mahtavaa 2, voishan se olla ankeeta jos hulluuttelut unohtuis kokonaan ja eräs psykologi sanoikin että lapset vaan nauttii jos vanhemmat pelleilee välillä. Ja muistan itsekin omasta lapsuudesta että se oli riemun aihe kun isäpuoli teki jotain hullua, kuten peruutti auton n. 2km matkan kotoota kylille. En ollut kylläkän kyydissä. Äiti on ja oli turhan vakava, naureskelee tosin usein mun ja isäpuolen tempauksille. Ap
Ehdottomasti! Pysy tollasena! Ilo irti elämästä, kellä on. Lapset nauttii samalla.
t. yks samanhenkinen yli 40-v. aikanaan myös synnytyksen jälk. masennuksen ym. kaikkea selättänyt akat. kääkkä :)