Miten mun pitäis toimia näiden leikkitreffien suhteen??
Asumme omakotitaloalueella, jossa paljon lapsiperheitä. Äiti-lapsikatraat treffailevat ahkerasti, itse emme niin usein kun toivoisin, mutta olemme kutsuneet meille kylään ja käyneet muuallakin. Yhden perheen (isiä ei nyt lasketa mukaan kun ovat töissä, tarkoitan perheellä äitiä ja lapsia) kanssa olemme tavanneet muutaman kerran, olemme olleet heillä leikkimässä pari kertaa kuten myös he meillä, ja pari kertaa olemme sopineet treffit puistoon. Lapsilla synkkaa hyvin, ja itse tykkään kyseisestä äidistä tosi paljon. En tiedä mitä äiti ajattelee minusta, mutta esim. viimeksi heidän ollessa meillä viipyivät lähes 4 tuntia, kun lapset jaksoivat leikkiä ja meillä riitti kahvin ääressä koko ajan paljon juteltavaa.
Kyseinen perhe on hyvin aktiivinen tapailemaan muitakin perheitä, tuon perheen äiti myös tapaa muita äitejä ilman lapsia ja käy iltaisin lenkillä, ravintolassa jne. heidän kanssaan. Haluaisin kovasti tutustua häneen paremmin, mutta ongelma on se, että hän ei koskaan ehdota treffejä meidän kanssa, tai laita minulle viestiä, vaan olen aina itse aloitteentekijä. Kun törmätään, toteaa hän aina että nähdään taas pian, koitetaan taas järjestää tapaamista, mutta ikinä hän ei itse laita mulle viestiä. Mahtaako tokaista noin vain kohteliaisuuttaan?
Mietinkin, laitanko jälleen hänelle viestiä, koska nähtäisi, vai olisiko parempi antaa olla? LAsten ja itseni kannalta haluaisin kutsua heidät vaikka meille, mutta arveluttaa, jos ei oikeasti haluakaan tavata enkä itse vain ymmärrä tätä. Lähtisin tuon äidin kanssa tosi mielelläni vaikka lenkille, mutta en nyt halua itseäni liikaa tyrkyttääkään, tai mokata koko hommaa.
Tämä on juuri sellainen "ongelma", jolle miehet varmaan nauraisi päin naamaa; miten naiset voi miettiä asioita niin monimutkaisesti? ITse vain mietin pilaanko koko jutun jos taas kysyn, edelliskerrasta lienee pari kuukautta. Pari kertaa olen ajatellut, että nyt en enää laita viestiä jollei sieltä kuulu mitään, mutta olen sitten sortunut ehdottamaan tapaamista (ja aina sen jälkeen treffit on kyllä järjestyneetkin). Kuulin vaan taas yhdeltä äidiltä tänään, että tapaavat kyseistä perhettä viikottain, itsekin haluaisin tiiviimpää yhteydenpitoa! En kuitenkaan halua olla rasitteeksi :) auttakaa siskot, me ollaan sentään lähes nelikymppisiä että ei pitäis olla näin vaikeeta :)
Kommentit (11)
NO herran jestas, kyllä tähän nyt yksi nainenkin sanoo että ihan höpöjä mietit! Jos se ei halua jostain kierosta syystä sua tavata, niin keksii kyllä tavan kieltäytyä.
Laitat sen viestin nyt vaan.
ykspuolinen yhteydenpito tuntuu vaan vähän oudolle, mikseiköhän hän voi ikinä toimia aloitteentekijänä...
Minä itse kärsin jännitys - ja ahdistusoireista joita ei juurikaan huomaa päälle päin. Aloitteiden tekeminen on minulle usein painajaismaista ja ylitsepääsemätöntä. Kun joku toinen ehdottaa tapaamista niin suostun ilomielin. Ja kuitenkin moni on varmasti pitänyt minua sosiaalisena ihmisenä jolla oli lasten ollessa pienempiä paljon leikkitreffituttuja. Eli pyydä ihmeessä sinä, kieltäytyy tai peruu sitten jos ei halua.
Ehkä ensi kerralla kun teillä on leikkitreffit niin voisit valitella että sun lenkkiseurasi peruu aina/haluaisit lenkkiseuraa, haluaisiko hän lähteä joskus mukaan. :)
Jos naisella ja perheellänsä on kovin paljon menoa, voi olla, ettei ole tullut huomanneeksi/ehtineeksi ehdottaa tapaamista. Näkee kuitenkin sinua/perhettäsi mielellään. Ehkei mistään sen kummemmasta kyse...
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 14:44"]ykspuolinen yhteydenpito tuntuu vaan vähän oudolle, mikseiköhän hän voi ikinä toimia aloitteentekijänä...
[/quote] Ap:han itse kertoi tän äidin olevan tosi sosiaalinen eli toisin sanoen seuraa riittää melkein pyytämättäkin. Ja joku ehti kommentoimaan että kyllä se kieltäytyy jos ei huvita. Älä mieti liikaa tätä että kumpi kysyy jne.
Hänellä on paljon muitakin (parempia) ystäviä ja aika nyt vaan ei riitä kaikkeen.
Pyydä ihmeessä jatkossakin tuota naista leikkitreffeille ja ehdota lenkille lähtöäkin. Todennäköisesti hänellä on niin paljon muutenkin tekemistä, ettei hänen "tarvitse" itse ehdottaa tapaamista. Jos se ei sua oikeesti halua nähdä niin kyllä se alkaa keksimään tekosyitä miksei ehdi tapaamaan.
Oon itsekin tosi huono pyytämään ketään uutta ihmistä tapaamiseen, joten tiedän hyvin miltä susta tuntuu. Mutta kannattaa ehdottomasti pyytää ihmisiä tapaamisiin jos heidän seurassaan viihtyy. Sit jos toisesta huomaa, että se alkaa perumaan tapaamisia tai muuten vaan ei vaikuta kiinnostuneelta sun seurasta, niin silloin voi sitten jättää toisen "rauhaan".
Hänen ei tarvitse olla aktiivinen koska seuraa löytyy muutenkin. Otat vaan reippaasti häneen edelleen yhteyttä koska muuten on sun ja sun lapsen tappio.
Ota vaan yhteyttä ja kysy kylään, lenkille tms, en usko että siitä pahastuu. Itse olen ollut pitkään lasten kanssa kotona ja olen aika aktiivinen sopimaan tapaamisia ym. Monia kavereita/tuttuja ei sitten kuitenkaan kovin usein ehdi näkemään, useamminkin toivoisin, että voisi nähdä mutta myös kotiaikaa (ja tykkään myös käydä esim. tapahtumissa ihan vaan omien lasten kanssa, olemme aikamoisia lastenkulttuurin suurkulutttajia ja olen huomannut, että kun pyytää kavereita mukaan reissuista tulee helposti sähellystä kun on liikaa haluja ja tarpeita yms.) tarvitsen ja lisäksi opiskelen, mikä vie aikaa. Myös lasten sairastelut saattavat tehdä pitkiä aikoja, ettei nähdä juuri ketään. Nuo sairastelukierreajat ovat itselleni vaikeita koska kaipaan ihmisiä ympärille eikä mulla ole paljon ihan omia menoja. Jatkossa niitäkin taas varmaan enemmän kun kuopus kasvaa vielä vähän.
up