Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Outoa lukea vanhoja kirjauksia omakannasta MT- POTILAANA. En edes muista kaikkia noita käyntejä.
02.02.2022 |
Katselin tuossa milloin eräs lääke on minulle määrätty ja onko se voimassa. Siitä sitten aloin katselemaan vanhoja labratutkimuksia ja tuosta vielä hoitokertomuksia.
Herranjestas on ollut kyllä menneisyydessä aika masentavaa. Ymmärrettävää kylläkin, siellä on pitkiä kertomuksia lapsuuden kaltoinkohtelusta ja alkoholismista perheessä, lääkäri diagnosoinut traumaperäisen stressihäiriön, jopa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä useita epäilyjä, masennusta/uupumusta tasaisin väliajoin jne.
Jokaisessa kuitenkin lääkäri määrittelee johdonmukaiseksi, ei psykoottisuutta ja ulkoinen olemus siisti.
Samalla kilpirauhasarvot olleet huonot ja ferrit 32, paastosokeriarvo 6.
Koskaan en ole suostunut syömään mielialalääkkeitä säännöllisesti, olen hoitanut sairauksiani ruokavaliolla sekä kilpirauhsen vajaatoimintaa thyroxinilla, iän karttuessa mieliala on tasaantunut, menneisyyskin on minulle ok kaikesta ikävästä huolimatta.
Hyvää hoitoa olisin kyllä varmasti saanut, mielenkiintoisia nuo kertomukset mutta en koskaan sitoutunut lopulta. Terapiaa en aloittanut vaikka siitäkin useita kertoja lausuntoja laitettu, että terapiaan olisi aihetta.
Ehkä elämä olisi mennyt helpommin jos olisin päätynyt sitoutumaan hoidon piiriin mutta toisaalta asiat ovat rullaneet näinkin. Aikamoista, miten huonosti olen voinut. Tekisi mieli halata tuota ihmistä, joka teksteistä löytyy ja samalla kun olen rehellinen, en tiedä olenko vieläkään ihan toipunut mutta hyvin onnistunut olemaan välittämättä ja rauhallinen, asiansa hoitava ihminen.
Mites teidän muiden ns. mt- ongelmaisten menneisyys versus nykyhetki?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tulin kyllä hieman pahoinvoivaksikin lukiessani noita. Yritän silti pysyä nykyhetkessä kiinni, etten ala liikaa samaistumaan menneisyyteen. Tulee sellaisia ajatuksia, että olisipa asiat menneet toisin.
Kaikki lähti vain siitä, etten osannut käsitellä vaikeita olosuhteita eikä vierellä tainnut olla sellaisia aikuisia joiden kanssa olisin voinut keskustella. Siis läheisiä. Lähestulkoon kaikki ympärilläni olivat alkoholisteja ja itsekin aloin juomaan. Ainoa lohtuni oli hakea sitten terveysasemalta apua, kai ne olivat niitä kuuluisia avunhuutoja. Töitä tein valtavasti. Siellä oli uskomaton tekstikin, että haalin vielä 16-tuntisiin työpäiviin lisää töitä, jostain vuokrafirmapalveluista. Yritin saada työllä itseni unohtamaan kaiken menneen, muutakaan en osannut ja se taas paisutti ongelmia kaikenkaikkiaan.
Tässä on kyllä menneisyys ollut muutenkin tapetilla. Eräs ihminen, joka myös toi minulle ongelmia otti usean vuoden jälkeen minuun yhteyttä ja soitti kertoakseen surkasta elämäntilanteestaan.
Kai tässä sitten tehdään tilinpäätöstä näille asioille. Olen jo halunnut unohtaa tuon kaiken, unenkaltaiseksi tilaksi voisin kutsua tuota kaikkea. Se kaikki tapahtunut on jotain sellaista mitä en halua määritellä enää osaksi minua.
-ap