Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa
04.06.2015 |
Olenko ainoa ketä kokee suurta ahdistusta terveysasioisssa. Mulla on jatkuva halu tietää onko mulla kehossa kaikki okei. Heti kun löydän kehosta asian mitä ennen en ole huomannut mä hätäännyn ja pahimmassa tapauksessa saan paniikkikohtauksen. Jatkuva tarve käydä lääkärissä.. Jos ketään on hereillä ja omistaa samanlaisia ongelmia tai muutenvaan ahdistuu jostain muusta asiasta mulle voi tulla juttelemaan. Voin ladata kikin ihan sua varten, ketä ikinä vastaakin. Toivon niin että joku vastaa.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolee kun kuolee. Mitä väliä. Olen valmis kuolemaan vaikka minuutin päästä. Ja jos ikinä sairastun todella vakavasti hirtän itseni ennenkuin viikatemies liikaa ehtii kiduttamaan.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 01:37"]
Et oo ainut. Hypokondriaa.
[/quote]
haluutko keskustella:/?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, et todellakaan ole ainoa! Mulla on tavallinen flunssa päällä mutta mietin koko ajan että mitä jos mulla on jotain muutakin, esim keuhkokuume enkä tiedä sitä. Koko ajan saa olla miettimässä ja tunnustelemassa.
Kävin ennen tosi usein lääkärissä pienistäkin asioista. Tänä vuonna oon käynyt vaan kerran ja se on todella suuri askel, ennen kävin yksityisellä heti jos vähänkin pelotti. On käyty mehiläisessä magneetit yms. Sinne uppos rahaa. T. 26v köyhä opiskelija
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 01:51"]Voi kuule, et todellakaan ole ainoa! Mulla on tavallinen flunssa päällä mutta mietin koko ajan että mitä jos mulla on jotain muutakin, esim keuhkokuume enkä tiedä sitä. Koko ajan saa olla miettimässä ja tunnustelemassa.
Kävin ennen tosi usein lääkärissä pienistäkin asioista. Tänä vuonna oon käynyt vaan kerran ja se on todella suuri askel, ennen kävin yksityisellä heti jos vähänkin pelotti. On käyty mehiläisessä magneetit yms. Sinne uppos rahaa. T. 26v köyhä opiskelija
[/quote]
Ja tuo viimesin kerta kun kävin lääkärissä oli just viime kuussa. Pelkäsin yhtä tartuntatautia niin että tärisin koko yön ja en pystyny 2 päivään tekemään muuta ku lukemaan aiheesta kaikki mitä netistä löytyi. Olin varma että olin sen saanut, kävin päivystyksessä ja lääkärikin sanoi että on mahdollista, otettiin röntgenit yms, täytyy odottaa 10 päivää ja katsoa. Oli pisimmät 10 päivää. Onneksi kävi hyvin, niinkuin yleensäkkin. Mutta aina on ajatus että mitä jos, mistä tiedän onko jotakin vai ei!
Sen verran on edelleen tätä sairautta että esim joka päivä mittailen jalkoja mittanauhalla etsien merkkejä jos olis tulppa.... raskasta! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut samanlainen ja ehkä olen vähän vieläkin, mutta iän myötä on helpottanut. Kun melkein ikätovereita on kuollut, olen tullut sinuiksi sen asian kanssa, että joskus se lähtö täältä itsellekin tulee. Kun ei enää pelkää enää kuolemaa, niin terveyshuoletkaan eivät saa huolestumaan. Olen hyväksynyt sen, että elän niin kauan kuin elän, ja kuolen sitten kuin kuolen. Murehtimisesta ei ole iloa.
...