Onko elämäsi ollut hyvä?

Paikoin hyvä, paikoin vähemmän niinkuin kai monella muullakin. On ollut helpotus huomata että raskaista ajoistakin selviää ja sitten joskus odottamatta elämä tuo eteen niin hyviä asioita. Olen välttänyt kroonisen katkeruuden mistä olen onnellinen.

Ei ole ollut. Toki yritän olla kiitollinen niistä asioista mitä on.

Täysin perseestä ja paska.

Sitä sun tätä. Ilon aiheita etsien ja välillä löytäenkin yritän taapertaa päivän kerrallaan.

On ja ei. Paljon on ollut vastoinkäymisiä, mutta myös onnellisia hetkiä. Nyt vanhempana suurimmat murheet jo väistyneet. Tulevaisuudesta en tiedä, oma terveydentila aiheuttaa välillä huolta.

kyllä ihan riittävä ja hyvä minulle pari viime vuotta olleet raskaita menetyksiä monella tavalla mutta tiedän että tästäkin noustaan taas

elämä antaa ja ottaa  kun sen sisäistää ,elämä on ihan hyvää,arkenakin💚

Vierailija kirjoitti:

Täysin perseestä ja paska.

Sama

Ikävuodet 1-10 oli kivoja, sitten alkoi jyrkkä alamäki enkä ole nyt yli 20 vuoteen nähnyt elämässä mitään hyvää.

Ihan meedium. On suuria menetyksiä, kun rakkaita ihmisiä ja eläimiä on lähtenyt pois, on traumaattisia lapsuusmuistoja, on ollut sairautta, väsymystä, taloudellista niukkuutta. Nyt asiat ovat aika lailla mallillaan, kun lapset alkavat olla aikuisuuden kynnyksellä. On omaa aikaa, on hyvä työ, on ihan kivoja tulevaisuuden näkymiä. Tällä hetkellä ahdistusta tuo kasvain, jonka laatu selviää lähiviikkoina. Jos se on harmiton ja jos vielä jos ihanan rakkaussuhteen tämän elämän puolella saisi kokea (kun olen ollut yksin yli 10 vuotta).

Mutta vastaukseksi kysymykseen: elämäni on ihan hyvää. Ei helppoa eikä kivutonta, mutta hyvää.

On ollut hyvä elämä. Tietenkin on ollut vastoinkäymisiäkin, mutta näin melkein viisikymppisenä kun katsoo taaksepäin, on elämässä ollut ja on paljon hyvää. Paljon rakkautta ja se on kaikista tärkeintä. Saan rakastaa ja minua rakastetaan. Menetykset ja pettymykset kuuluvat elämään myös ja ne saavat vain arvostamaan hyviä asioita entistä enemmän.

Olen elänyt suurimman osan elämääni ulkomailla eli lähes 40 vuotta. Suomeen ei ole enää paluuta. Elämäni on ollut hyvä...tähän asti hyvä terveys, onnellinen parisuhde/ avioliitto, terveet lapset, kiva tämänhetkinen(kin) asuinpaikka/ koti, työ ; myös taloudellisesti elämäni on ollut aina hyvin turvattua. Kiitollinen saan olla.....

12 vuoden ikään asti joo, sen jälkeen elämä on ollut täyttä sontaa.

On ollut ja on hyvää, mutta jo lähtökohtaisesti ollut helvettiäkin ja raskasta, koska ensimmäiset 10v elämästäni oli pelkoa ja väkivaltaa ja sen jälkeenkin jossakin määrin.

Kirsikkana kakun päällä kuolemaakin, niin voin sanoa että tällä hetkellä väsyttää, tosin se ollut krooninen vaiva jo vuosia.

Hyvää on varhaisaikuiset lapseni, mutta huoleton en ole edelleenkään.

Lapsi teki elämästäni elämisen arvoisen.

Ihan jees

Parikymppisenä oli jokseenkin parempi, sosiaalisempi hetki, muuten 40 vuotta kuraa.

Kyllä. Lapsuudessa paljon ystäviä, koulut meni hyvin, sitten mielenkiintoisiin töihin. Päälle vielä upea vaimo ja kolme rakasta lasta. Terveenä ollut koko elämän, eikä oikeastaan mitään isoja vastoinkäymisiä. Nuorempana sain seikkailla, nyt hyvää tavallista arkea.

Mokaa mokan perään.. Enkä tiiä viisaastuuko jatkossakaan......