Olenko huono äiti kun en tunnista vauvani itkuja, vaikka hän on jo kohta 3 kk?

Pikkuvauva minusta huutaa kuin sireeni oli hätä sitten mitä sorttia tahansa

Tarjoan tissiä usein siis väsyitkuun...

Imettäessä ei ole liikaruokinnan vaaraa. Jos maito kelpaa, hyvä niin. Aina voi tarjota ja katsoa, josko se rauhoittaisi. Kolmikuisella ei edes välttämättä ole päivärytmi vakiintunut.



Hyvä äiti olet ap!

Ja toinen lapsi jo kyseessä. Mulla ollut aina periaatteena, että tissiä kehiin aina kun mahdollista, sillä laantuu itku kuin itku. Eipä ole meillä sitten kauheasti itkettykään, kun on nämä loistavat itkustopparit omasta takaa. ;)

Ei hätää, en minäkään tunnistanut vauvan itkuja. Aina vain kokeilin eri vaihtoehtoja. Kuten yleensä tissiä tarjota, ja kyllähän se lähes aina kelpasikin vaikka olisi ollut muutakin itkua. Meidän vauva tulee nyt vuoden ja nyt vasta olen muutaman kuukauden osannut tulkita eri itkun sävyjä.



Luota vain itseesi, kokeilet onko vaippa täynnä tai kokeilet tarjota tissiä, tai taputella pystyasennossa pepulle jos on ilmavaivoja. Tai keinutella tai tarjota tuttia tai mitä keinoja vain. Kokeilemalla löydät mikä vauvaa rauhoittaa. Ajan myötä vauva oppii paremmin ilmaisemaan mitä kaipaa, joten tilanne helpottuu. Tsemppiä vain ja onnea uudesta pikku ihmeesta! :)

T: AP

Joku sun kaveri voi tietää omasta vauvastaan jo hyvinkin, eikä hän silti ole sen parempi äiti. Omista ensimmäinen huusi aivan käsittämättömästi puolitoistavuotiaaksi. Vielä siis silloinkaan en juuri koskaan tiennyt, miksi lapsi huutaa, vaikka täysillä rääkyi. Nyt toinen vauva on nelikuinen ja todella paljon helpommin tulkittavissa. Väsymysitku on sellaista kitinää tällä, joten helppo siinä on sanoa, että vauva on nyt väsynyt. Mutta eka huusi silloin täysillä, oli syy mikä hyvänsä. Ei siinä ollut sellaista toimintoa lainkaan kuin kitinä.