Onko totta että monet huippuälykkäät ovat vähän lapsen tasolle jääneitä?

Kaverini vaimoineen kuuluu Mensaan ja olen tavannut heidän juhlissaan paljon muita Mensan jäseniä. Osa pärjää hyvin elämässään, osa on turhautunut kanssaihmisten typeryyteen ja myös näyttävät sen. Käyttäytyvät huonosti kuin lapset konsanaan, eivätkä välttämättä muutenkaan pärjää elämässään kummoisesti.

Ei pidä paikkaansa.

Niin kuin ei myöskään se, ettei joutuisi ponnistelemaan. Maailma on tehty keskiverroille, ei täällä ole erilaisilla helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa.

Niin kuin ei myöskään se, ettei joutuisi ponnistelemaan. Maailma on tehty keskiverroille, ei täällä ole erilaisilla helppoa.

Tuo on totta, mutta ei kaikilla ole edes motivaatiota ponnistella jotta keskiverrot hyväksyvät heidät.

Ponnistelun määrä riippuu siitä, mitä elämässään tavoittelee. Jokainen löytää kyllä asioita, joiden eteen joutuu ponnistelemaan, jos sellaisia etsii. Voihan sitä lepäillä laakereillaan, mutta vireä äly houkuttelee sitä käyttämäänkin.

Se on totta, että itse olen päässyt monesta asiasta helpommalla kuin keskivertoihminen. Tosin ongelmatkin sitten ovat ihan omaa luokkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa.

Niin kuin ei myöskään se, ettei joutuisi ponnistelemaan. Maailma on tehty keskiverroille, ei täällä ole erilaisilla helppoa.

Tuo on totta, mutta ei kaikilla ole edes motivaatiota ponnistella jotta keskiverrot hyväksyvät heidät.

Ei kyllä ole mitään motivaatiota ponnistella keskivertojen hyväksynnän vuoksi.

Joskus on jopa mukava herättää paheksuntaa. Varsinkin silloin kun keskiverrot keskittyvät ponnistelemaan muiden keskivertojen hyväksynnästä.

Tämä palsta onkin hyvä paikka kysyä asiaa, koska täällä melkein kaikki kertovat olevansa huippuälykkäitä.

Enkä oo!!!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa.

Niin kuin ei myöskään se, ettei joutuisi ponnistelemaan. Maailma on tehty keskiverroille, ei täällä ole erilaisilla helppoa.

Minä tunnistan aloituksen ilmiön, mutten usko sen johtuvan siitä etteivät huippuälykkäät joutuisi ponnistelemaan. Vaan siitä, että heidän itsetuntonsa ei rakennu yhtä vahvasti sosiaaliselle kelpaamiselle kuin muilla. Usein he vielä liikkuvat ympyröissä, joissa arvostetaan älykkyyttä poikkeuksellisen paljon, joskus jopa henkisen kypsyyden ja miellyttävän luonteen edelle. Joskus samaa ilmiötä on nähtävissä myös poikkeuksellisen kauniissa ihmisissä. Paine henkiseen kasvamiseen voi olla pienempi kun itsetunto ja saavutukset perustuu muihin tekijöihin.

Törmäsin kerran huippuälykkääseen eräässä koulutuksessa ja kyllä se ihminen oli ihan kamala kun haukkui kaikki me tyhmät pystyyn mutta jos siitä haukkumisesta ei välittänyt niin kyllä hän auttoikin jos joku oli pulassa. Muuten ei hän kyllä ollut mitään empaattisempaa seuraa eikä hänen seurassaan kauaa viihtynyt kukaan. Hän haukkui omat lähi omaisensakkin kaikki tyhmiksi mikä ihmetytti. Veti kaikki tentit/ koulutukset kympin arvosanoilla eikä tyytynyt vähempään niin että se arvosana piti korjata jos meinasi alle kympin saada. 

Kauhean raskas ihminen tämmöiselle epätäydelliselle niin ettei meistä olisi koskaan tullut ystäviä. Viihdyn enemmän oman kaltaisteni ihmisten kanssa jonka kanssa samaa tasoa.