Lue keskustelun säännöt.
Mies hamstraa
01.06.2015 |
Mitä tehdä, kun mies täyttää pienen asuntomme joka nurkan tavaralla. Itseäni ahdistaa tavaran määrä, mutta mistään ei saa hankkiutua eroon. Jos jotenkin onnistun järjestämään tavarat siten, että tilaa tulee lisää ja asunto vähän avartuu, mies suorastaan innostuu: taas voi hankkia lisää. On yritetty keskustella (mies suuttuu, hänen mielestään yritän rajoittaa hänen elämäänsä...) ja vähän aikaa toimi sekin, ettei uutta tavaraa raahata kotiin jos ei vanhasta luovuta, mutta pikkuhiljaa on palattu siihen että tavaraa vain kantautuu vaivihkaa lisää.
Mies ei näe sitä, että hän itse rajoittaa minun elämääni kun asumisesta ja esim. siivoamisesta tulee roinan takia vaikeaa ja minun on huono olla kun missään ei ole tyhjää tilaa. Omia tavaroitani olen vähentänyt vuosien saatossa roimasti ja heitän surutta esim. rikkinäistä roskiin. En myöskän osta kuin tarpeeseen. Kaikki varastomme ja säilytystilamme on pyhitetty miehen romulle, pääasiassa elektroniikalle ja muulle tekniikalle. Mies ei raaski luopua mistään, pitkin hampain on joskus heittänyt tavaraa roskiin kun olen kilahtanut ettei näin voi elää...
Kommentit (9)
En osaa neuvoa, mutta toivotan onnea. Tuo on varmasti rankkaa sille ei-hamstraavalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on miehellä tuo sama, eli haalii rikkinäistä tavaraa ja väittää korjaavansa ne "joskus" ja myyvänsä pois. On joskus korjannut ja myynytkin, mutta 90 % tavaroista jää nurkkiin pölyttymään.
Säilytysratkaisua on mietitty ja mies rutisee varastotilojen kalleudesta. Kun yritän hienovaraisesti vihjata että halvemmaksi tulisi heittää tarpeetonta tavaraa pois, hän suuttuu. On siis selkästi jotenkin arka paikka, mutta mikään ratkaisu ei tunnu kelpaavaan. Sanoo arvostavansa siisteyttä kotona, muttei tajua miten hankalaa sen ylläpitäminen on kun viikottain tasoille kertyy hänen tavaroitaan, joihin en periaatteessa saisi koskea, mutta joita on pakko siirrellä kaappeihin kun on muuten niin törkyisen näköistä. Kaapeissa vaan ei enää ole tilaa, joten tavaraa on parvekkeella, sängyn alla jne. Lisäksi tavaraa on "väliaikaisessa" säilössä myös sukulaisten luona ja hävettää miehen puolesta.
Ahdistaa, koska tuntuu että tämä vain pahenee. Yhteen muuttaessamme tavaraa oli vähän ja se mahtui vaivatta kaappeihin, joten en pitänyt sitä ongelmana. Nyt heräsin siihen, että omat vähät tavarani hukkuvat miehen kaaokseen ja seinät kaatuu päälle...
Ap
Huomauta sille, että asuinneliöt maksaa vielä enemmän kuin varastot, ei niitä kannata uhrata tavaran säilyttämiseen.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 09:42"]
Huomauta sille, että asuinneliöt maksaa vielä enemmän kuin varastot, ei niitä kannata uhrata tavaran säilyttämiseen.
[/quote]
Ei tällaiset järkisyyt auta tuohon. Miehen logiikka on, että kyllä kämppään aina vielä yksi tietokone/digiboksi/pelikone/puhelin/kodinkone jne. mahtuu.
Eihän teillä ole lapsia, pliis?
Hamstraus viittaa johonkin mt-ongelmaan tai luonteenvirheeseen tai rikkonaisuuteen, esim puutteellinen perusturva voi oireilla noin. Niin pitkään kuin mies ei itse suostu tajuamaan asiassa ja varsinkaan itsessään mitään vikaa, sinä olet aina se jota syyllistetään vrt alkoholismi. Jos et jaksa kuunnella, hommaa oma asunto tai laita mies hommaamaan vuokrapaikka romuilleen. Tosin varaudu siihen että se mies on päivästä toiseen sitten lääppimässä niitä romujaan sitten ja vinkuu kaikille paskasta, rajoittavasta ämmästä.
Toinen vanhemmistani oli himohamstraaja ja jouduin elämään lapuuteni romun keskellä. Se oli aivan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi vaan, mutta minua nauratti ap:n viestit syysta etta meilla eletaan juuri samalla tavalla! Asutaan todella pienessa kaksiossa nykyisin ja edelleen meilta loytyy retkeilytarvikkeita (makuupusseja, retkeilyalustoja, kaasuliesi!!), 10 vuotta vanhoja T-paitoja ym. ym.
Aina ajoittain (yleensa siivotessa) kilahdan asiasta ja yleensa pari rompetta saadaan jotenkin heitettya ulos. Mutta heti kohta on taas loytynyt joku muu "aarre", jota pitaa sailoa. Kun muutimme, sanoin etta en voi elaa romun keskella ja muutama laatikko siirtyikin vanhempiensa varastoon.
En usko, etta tama on jotenkin sairaalloista tai muutenkaan rikkonaisen ihmisen kayttaytymista talla hetkella... Toki ihan oikeat "hoarderit" on asia erikseen, kun tavaraa on niin ettei sisalle mahdu.
Mulla ei ole oikein mitaan vinkkia tahan, mutta sympatiat taaltakin ap:lle. Tosin sellainen vinkki on, etta heita jotain pienta menemaan siivotessa, ei se mies sita huomaa... eihan se kivaa ole, mutta pakkohan meidankin on jotenkin mahtua elamaan!
Up
Meillä sama ongelma.
Vanhempani oli ja on pahemman luokan hamsteri ja vanha lapsuuden koti vain pahenee vuosi vuodelta. Se kaikki roju symboloi minulle kaikkea sitä pahaa mitä lapsuudessa koin. Näen lapsuudenkodistani joka yö painajaisia, että joudun asua siellä taas... En koskaan olisi halunnut aikuisiällä joutua asumaan hamsterin luona. Ja nyt olen ajautumassa samaan.
Kaikkea pitää ostaa paljon niin ruokaa kuin tavaraa. Ruoka mätänee ja homehtuu kun kaikkea ei ehdi syödä. Tavarat ei mahdu kaappeihin vaan niitä survotaan lattialle ja sohville. Monta kertaa on luvattu muutosta, mutta mitään ei tapahdu. Jos jostain kamasta hankkiutuisikin eroon on jo sitä ennen ehditty hankkia moninkertainen määrä uutta.
Olen itse masentunut ja on kaikkea sairautta ja yritän itsekkin vasta kuntouttaa itseäni takaisin työelämään...yhteenmuuton jälkeen en ole jaksannut juuri siivota. Mitä enemmän tavaraa tulee sitä vähemmän motivoi siivous. Tavarat lattialla hankaloittaa vidusti siivousta. Asuessani yksin rakastin sisustamista jaksoin siivota ja pitää yllä järjestystä vaikka joskus siivous unohtuikun...
Yritän osaltani käydä omat tavarani läpi ja heittää pois tai lahjoittaa ihan kaiken minkä vaan voin. Itseltäkin löytyy turhaa rojua. En itsekään todellakaan ole mikään siisti. Yritän kovasti motivoitua itse tekemään saman mitä mieheltä vaatisivat... Mies lupasi, että hankkii auton jolla roudataan rojut kaatopaikalle. Homma on ollut niin pitkään työn alla että epäilen tapahtuuko mitään. Ja vaikka tapahtuisikin niin mitäs sitten jos ja kun tavaran hamstraus ei lopukkaan vaan kohta ollaan samassa jamassa? Mies ei oikein myönnä että hamstraus. Kun halvalla saa ja kannattaa ostaa kun voi myydä eteenpäin....
Meillä tilanne nyt ei ole onneksi vielä niin paha kuin lapsuudenkodissani mutta kumpaakaan meistä ei kehtaa kutsua ystäviä kylään.
Minkätyyppistä ammattiapua olisi mahdollisuus saada jos homma ei lähde selviytymään? Tuntuu ettei olisi voimavaroja tähän yksin. Unelmoin aina kuinka voisin sisustaa kodin kauniiksi ja elää viihtyisässä ympäristössä. Nyt kämppä vaan ahdistaa. Tämä on tosi iso ongelma ja en haluisi parisuhteen kaatuvan tähän. En kuitenkaan suostu asumaan loppuikääni kaatopaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske vuokrata varasto jostain muualta, että asuintiloja ei täytetä millään hamsteriromulla. Siinä se sitten määrittelee itte, miten isoon romuläjään riittää rahat, kun joutuu maksamaan säilytyksestä. Mitä varten teillä hamstrataan? Meillä ottaa talteen ku ilmaseks saa ja sit luulee ķorjaavansa ja saavansa hyvät rahat. Meilläkin on esim 5 telkkaria, joista yhtäkään ei ole korjattu. Kolme autonromua ja 2 käyttöautoa. Pari mokkamasteria, joista nyt kasas yhden toimivan ja anto eteenpäin..romuset jäi meille. Toivottavasti talo menee pian kaupaks niin joutuu herra karsimaan romukasaansa rankalla kädellä. Lastentarvikkeetkin se on säilyttäny ihan kaikki 0-7 vuotiaalle, joista en kyllä aio ainuttakaan käyttää koska ovat niin epäsiististi säilytetty (esim vaunut dumpattu varastoon likasena joskus 4-5v sitten). Prepperiks oon sanonu välillä ku tää kilahtaa, et minne me muka muutettais kun kamaa on niin paljon. Exänsä aikana se on oppinu tän "taidon". Mikäs siinä, ei mua se hamstraaminen haittaa kunhan ne kamat on pois mun silmistä ja asuinpaikasta.