Lue keskustelun säännöt.
Erotakko miehestä vai yrittää korjata parisuhde?
31.05.2015 |
En tiedä mille alueelle tämä kuuluu, kun en ole tämän palstan vakikäyttäjä..
Tilanne siis se, että suhdetta takana noin 2 vuotta. Ollaan nuoria ja kummankin ensimmäinen oikea suhde. Ei asuta yhdessä, ei lapsia.
Riidellään paljon, oikeista asioista tai asioiden vierestä.. Miehellä tapana riidellessä haukkua, ja sanoa todella pahasti. Nämä haukut jäävät sitten itselle vaivaamaan... Hänelle myös vaikeaa myöntää omia virheitään ja nöyrtyä. En väitä, että olisin yhtään parempi, mutta en hauku häntä (saatan kuitenkin haastaa riitaa ja aiheuttaa niitä omalla toiminnallani ym, että syytön en itsekkään ole enkä sitä väitä).
Mies ei luota minuun. Se on yksi riitojen aihe. Vuosi sitten ihastuin toiseen, josta miehelle kerroin (mitään fyysistä kontaktia ei ollut). Hän epäilee miespuolisia kavereitani säädöiksi, ei halua että käyn ulkona tms. Itselleen silti sallii bileissä tavatut naispuoliset ystävät ja yökyläilyt naispuoliselle kaverilleen. Se ärsyttää minua, että salii itselleen paljon enemmän kuin minulle, ja se saa lisää riitoja aikaan välillämme.
Valehtelua on myös suhteessamme aika paljon puolin ja toisin. Mies valehtelee kaikista pienistäkin jutuista, mutta myös isommista. Itse valehtelen kai enimmäkseen muihin miehiin (kavereihin) liittyvissä jutuista, koska muuten oma mieheni suuttuisi minulle enkä jaksa sitä enää.
Seksiä ei ole ollut juuri ollenkaan vuoteen. Jos ennen harrastimme sitä usein, niin nykyään emme ollenkaan. Itse kaipaan ja haluan seksiä, mies taas ei halua eikä kaipaa.
Eli suurimmat ongelmamme taitavat olla riitely (ja haukkuminen), luottamuspula, valehtelu ja seksin puute...
Haluaisin kuitenkin olla onnellinen tämän miehen kanssa, huumori kohtaa ja olemme suhteellisen samantyylisiä ihmisiä.. Ja rakastan hänen persoonaansa ja luonnetta kaikesta huolimatta. Mies myös haluaisi olla kanssani.
Mitä mieltä olette, olisiko mahdollisuus saada suhde vielä toimimaan, vai parasta heittää hanskat tiskiin?
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 23:28"]Suosittelen eroa. Jos kahden vuoden jälkeen on jo tuollaista, niin mitä suhteenne on esim. 15 vuoden päästä... Kokemuksen rintaäänellä myös sanon, että ei kannata jäädä ensimmäiseen vakavaan suhteeseen, jos se rakoilee heti alusta alkaen. Itse olen ollut teini-iästä asti saman miehen kanssa 16 vuotta ja kyllä tässä kohtaa kaduttaa, kun ei ole ollut muita ja oli niin kova kiire silloin sitoutua. Nuorena kannattaa elää täysillä! Seksi on myös aika tärkeää parisuhteessa ja jos sitä ei löydy enää lainkaan kahden vuoden yhdessäolon jälkeen, niin mielestäni se jo on aika huolestuttavaa!
[/quote]
Kyllä aloittajan tilanteessa ero varmastikin olisi oikea ratkaisu. Kun merkittävää "epäsopivuutta" ilmenee jo parin vuoden aikana, niin ennuste ei ole hyvä. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että tuo nuorena sitoutuminen on sekä hyvä, että huono ratkaisu. Itsellä on lähes 30 vuotta kestänyt parisuhde, joka alkoi teini-ikäisenä meidän molempien ensimmäisenä suhteena. Todella pitkään meni hyvin, kunnes mm. "nuorena elämätön elämä" alkoi puolisoa stressaamaan. Nyt mietitään sitä, pitäisikö koko koko elämäksi aiottu parisuhde lopettaa pelkästään kokeilunhalusta ja siitä syystä, että nyt voisi elää sen menetetyn nuoruuden uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että sinä olet se joka ottaa vastuuta tuossa suhteessa, että mies ei tosiaankaan ymmärrä. Ei ymmärrä, että haukku ei kuulu suhteeseen..etenkin, kun puhut asiasta...eikä sittenkään ymmärrä.
sinä luulet, että hän on se oikea. Onko se oikea sellainen, joka haukkuu sinua ja luulee sinun pettävän. Sellainen joka ei luota sinun? Sellainenko se oikea sinulle on?
mitä sinä haluat?
ole utelias ja ole rihkea omassa elämässäsi.
anna sen miehen kasvaa omassa pelämässään. Et voi toista muuttaa, jos toinen ei itse halua muuttua. Se on fakta. Et voi muuttaa vaikka kuinka haluaisit, koska se muutos lähtee siitä toisesta itsestä.
entä jos tämä henkilö ei haluakaan koskaan muuttua, entä jos hän ei koe asiaa ongelmaksi? Miksi sinä väkisin yrittäisit muuttaa toista?
jos hyväksyt nuo haukkumiset ja epäluottamiset, niin sitten se mies on se oikea, mutta onko niin? Riittääkö yhteinen huumori peittoamaan noin isoja juttuja?
Muista, että vain itseäsi voit muuttaa. Toista et voi mutta.
helposti käy nin, että muutat itsesi siihen suuntaan kuin mies käyttäytyy..alat pitämään haukkuja luonnollisena ja sinun itsetuntosi luhistuu ja alat luulla itseäsi kummajaiseksi ja hyväksymään buonommuutesi ja sitten kun on lapsia niin lasten takia alistuu haukkuihin ja sinä te sitten olette kiinni pahassa olossa. Sinä voit pahoin lapset voivat pahoin ja mies voi pahoin.
tai sitten sinä valitset toisin. Valitset tukevamman tien. Sellaisia miehenä on, joihin voi luottaa ja jotka luottavat ja jotka tukevat. He Ovat käyneet tätä elämänkoulun. He osaavat ottaa opikseen. He haluavat itse,
"Sellaisia miehenä on, joihin voi luottaa ja jotka luottavat ja jotka tukevat. "
Aivan varmasti on, tiedän koska kuulun itse tuohon joukkoon, mutta onko tuollaisia naisia?
Ota noi kaikki asiat esille ja keskustele. Kerro myös hänelle mitä rakastat hänessä. Jos ei ala toimia sen jälkeen niin eroa.
Heippa! Suosittelen että soitat Sexpon maksuttomaan neuvontapuhelimeen. Siellä on mukavia ammattilaisia vastaamassa ja voi asioida nimettömästi :) asioihin on mahdollista saada valoa, mutta joskus ulkopuolisen kanssa keskustelu voi avata tilannetta riittävästi. Tsemppiä ja rohkeutta! terv. Seksuaalineuvoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hämmentävää, että mies yökyläilee muiden naisen luona, mutta teillä ei keskenänne ole seksiä.
Mitä te molemmat olisitte valmiita tekemään suhteenne vuoksi? Nyt vaikuttaa, että miehellä ja sinulla on eri säännöt suhteessanne.
Meillä on ihan samat ongelmat, mutta vaan toisinpäin kun teillä... Tässä juurikin mietitään että erotakko vaiko ei, järki sanoo kyllä mutta sydän että ei..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 23:02"]
Ollaan nuoria ja kummankin ensimmäinen oikea suhde.
Eiköhän se ole tuossa se vastaus.
Parisuhde vaatii paljon toisen huomioon ottamista. Toista pitää arvostaa ja kunnioittaa. Pitää pystyä puhumaan niistä kipeistäkin asioista.
Ensimmäinen vakava seurustelusuhde tulee jatkumaan aika harvalla. Silloin vasta opetellaan parisuhteessa olemista. Pitää oppia tuntemaan toisen ihmisen lisäksi myös oma itsensä uudella tavalla. Se, miten tuntee, toimii ja käyttäytyy toisen ihmisen rinnalla. Se voi tuoda itselle yllätyksiä, mihin ei ollutkaan varautunut.
Ap, te ette vielä asu yhdessä. Nyt on aika puhua vakavasti suhteenne odotuksista, siitä, mihin päin olette sitä viemässä.
Rohkeutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän suhde on jo noin kuralla vaikka lyhyen aikaa yhdessä. Mieti suhdettanne viiden vuoden päähän. Silloin seksiä (keskenänne) ei ole ollut kuuteen vuoteen.
Suosittelen eroa. Jos kahden vuoden jälkeen on jo tuollaista, niin mitä suhteenne on esim. 15 vuoden päästä... Kokemuksen rintaäänellä myös sanon, että ei kannata jäädä ensimmäiseen vakavaan suhteeseen, jos se rakoilee heti alusta alkaen. Itse olen ollut teini-iästä asti saman miehen kanssa 16 vuotta ja kyllä tässä kohtaa kaduttaa, kun ei ole ollut muita ja oli niin kova kiire silloin sitoutua. Nuorena kannattaa elää täysillä! Seksi on myös aika tärkeää parisuhteessa ja jos sitä ei löydy enää lainkaan kahden vuoden yhdessäolon jälkeen, niin mielestäni se jo on aika huolestuttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jäin miettimään todella tuota ettei salli sulle miespuolisia ystäviä, mutta itse jopa viettää öitä(!) naispuolisten tuttujen luona. Öhhöm? Siis kuulostaa erikoiselta mielestäni. Oletko ihan varma ettei petä sinua? Mun mielestä aika selkeää
Itse en löytänyt ap:n suhteesta yhtäkään hyvää syytä jatkaa. Hankkiudu vapaaksi ja nauti elämästäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja täällä
Keskusteltu miehen kanssa ollaan, mutta tuntuu, että mies ei ymmärrä asioita jotka ovat ongelma minulle tai vähättelee niitä (esim. haukkuminen). Tuntuu, että hän on vain "minä, minä, minä" asenteella...
En usko miehen pettävän, vaikka eihän sitä koskaan tiedä..
Tiedän, että ero voisi toisaalta olla järkevä ratkaisu, mutta pelkään että menetän Sen Oikean.. Ja ehkä myös yksinoloa, vaikka hävettääkin myöntää se.
Voi kuule, vaikka mies olisi sinulle Se Oikea, niin sinä et ole miehelle Se Oikea, tuolle miehelle hän itse on Se Oikea eikä kukaan muu. Kannattaa jättää ja etsiä Se Elämänkumppani jolle sinäkin olet Se Elämänkumppani.
Sitä odotellessa, onko sinulla varaa matkustaa? Pieni itsetutkiskelu (ja ehkä pieni lomaromanssikin) voisi tehdä hyvää ennen kuin alat miettiä loppuelämääsi Sen Elämänkumppanin kanssa.
Ei sitä tiedä mitä tuleva tuo. Tällä hetkellä kumppanisi saattaa tuntua siltä ainoolta oikealta mutta kyllä elämä tuo tullessaan paljon parempiakin ihmisiä. Ei elämä eroon kaadu vaikka helppoa se ei tulisi olemaankaan. nyt kun suhde on vielä seurustelua ettekä asu yhdessä on helpompi tehdä ratkaisu. Tiedän kokemuksella että ensimäinen ero on vaikea. Ystäviä voi aina säilyä.
En tiedä, miksi kutsua seurusteluksi sellaista suhdetta, jossa mies käy vieraissa aktiivisesti.