Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin, minä haluan. Seisemäs vuosi menossa. Joko luovutan?
27.01.2022 |
Me ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta. Heti alussa puhuin avioliitosta ja sanoin, että haluan ehdottomasti naimisiin, se on minullle tärkeä. Mies on huono puhumaan, lopettaa puhumisen mussottaa hiljaa, kun yritän keskustella aiheesta. En siis halua mitään suuria häitä, vaan ihan maistraattia olen tarjonnut.
Muutenkaan mies ei juuri osoita tunteita, ei haleja, suukkoja, sylissä oloa, ei sano välittävänsä tai rakastavansa.
Minä olen meillä se joka halaa tms. nykyään harvemmin, kun ei tule vastakaikua. (seksiä kerran vuodessa, tuurillaan)
En oikein tiedä mitä hän meistä ajattelee, kun koitan sievästi kysyä, suuttuu kamalasti ja sylkee suustaan kaikki mahdolliset solvaukset ja haukut. Eikä ikinä pyydä anteeksi, minä pyydän ja toimin sovittelijana, vaikka en ole tehnyt mitään.
Erostakaan en voi kysyä, kun vetää taas kilarit.
Ollaan kihloissa oltu jo useampi vuosi. Osti kuitenkin meille talon ja minulle auton.
Olen ajatellut sitä rakkauden osoituksena, ei hän taloa yksin tarvitse, vaan osti minulle, tyttärelleni ja hänelle kodiksi. Mutta tästäkin on aikaa jo kolme vuotta.
Meillä on ihan mukavaa ei tapella roskapusseista tai muusta turhasta, arki sujuu, vitsaillaan ja on mukavaakin, kun ei vaan odota mitään tunne juttuja tai ala puhua niistä.
Miten tässä nyt pitäisi tulkita tätä? Mitä teen?
Kommentit (30)
Tunnnevammaista miestä ei muuteta. Joko hyväksytään tai jätetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten oletkin onnistunut tuollaisen "möllykän" löytämään?
Piti saada elättäjä ja suunnitteli, että saa puolet omaisuudesta, kun menee naimisiin. Onko miehellä aiempaa perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Es saanut selvää, miksi olet edelleen tunnekylmässä suhteessa! Solvaa sinua, haukkuu mutta „muuten“ on kivaa….?
Niin, siis elättää naisen ja tämän lapsen, mikä oli tavoitteenakin. Muuta nyt on suunnitelmalta pohja pois, kun ei mene naimisiin, ei peri miestä ilman testamenttia eikä ole oikeutta miehen omaisuuteen eron sattuessa.
Uskomatonta...... Naimisiin "pääseminen" on joku autuaaksi tekevä asia vaikka ei ole mitään yhteistä, säälittävää.
Anoppini aikoinaan sanoi viisaasti: "Mieluummin yksin kuin huonon kaverin kanssa".
Ryhdistäytykää ja hankkikaa elämä!
Suurin kysymys sinulle ap ja vastaajalle joka on 10v ollut suhteessa vastaavan kanssa, miksi te haluaisitte naimisiin tunnekylmän mulkun kanssa?
Todella säälittävää jos ei oikeasti pääse irti ja pakko roikkua henkisesti pahoinpitelevässä ihmisessä, sinulla on lapsi Jok tuota arkea seuraa, haloo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sua. En mäkään ole aviossa, mut avoliitossa oon. Ja se on mulle ihan fine. Meillä on pari lasta. Olen mä kihlasormusta kantanut sormessani aikoinaan, mut en enää jaksa. Ihan sama mulle koko juttu itse asiassa. Miestäni rakastan ja hän toivottavasti mua. Koskaan kun ei voi toisesta oikein tietää vaikka olisikin ihan vaimo. Hyvä, kun on jotenkin selvillä edes omista tunteistaan. Sä oot saanut auton ja talon. Mä olen saanut lapset. Ollaan tyytyväisiä. Elämä on liian lyhyt suremiseen. Sen voi valita keskittyykö siihen mitä ei ole vai siihen mitä on. Hyvin harvalla loppujen lopuksi on kaikki mitä voi ikinä haluta.
Vierailija kirjoitti:
Montako kertaa viikossa otat siltä suihin (ja nielet)?
Mies joka haluaa seksiä kerran vuodessa, tuskin tykkää tuommoisesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule lueppa nyt uuudestaan oma kirjoituksesi ja mieti sitten, että ihan tosissasiko haluat naimisiin tällaisen ihmisen kanssa:
Muutenkaan mies ei juuri osoita tunteita, ei haleja, suukkoja, sylissä oloa, ei sano välittävänsä tai rakastavansa.
Minä olen meillä se joka halaa tms. nykyään harvemmin, kun ei tule vastakaikua. (seksiä kerran vuodessa, tuurillaan)
En oikein tiedä mitä hän meistä ajattelee, kun koitan sievästi kysyä, suuttuu kamalasti ja sylkee suustaan kaikki mahdolliset solvaukset ja haukut. Eikä ikinä pyydä anteeksi, minä pyydän ja toimin sovittelijana, vaikka en ole tehnyt mitään.
Ehkä sinä mietitkin tätä lapsen tulevan perinnön kannalta. Ette taitaisi nyt saada lantin lanttia, jos mies kupsahtaa. Kaikki taitaisi mennä miehen vanhemmille, sisaruksille tai heidän lapsilleen. Kiva.
Epäilen tätä provoksi. Kuka hemmetti viitsii olla tuollaisessa suhteessa noin pitkään. Järkevä ihminen olisi jo lähtenyt menemään. Eihän tuollaista pidä hyväksyä. Eiköhän tämä kuitenkin ole trollausta kun koko aloitus kuulostaa ihan samalta kuin miljoona muutakin samasta aiheesta tehtyä.