Traumatisoituneena en saa apua
Uskomatonta, en saa mitään apua.
Menin kertomaan traumoistani ja mua ei haluta hoitaa, julkisella.
Kommentit (31)
Ihan sama itsellä oli ala-asteella. Oppisinpa pitämään turpani kiinni ja olemaan vaivaamatta muita. Arpien kanssa täällä möngitään, kuten kaltaiseni luuserin kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia traumoja ja oireita sulla on?
Hyvin ikäviä juttuja. Ahdistusta, pelkotiloja, vaikka mitä.
Lopeta huumeet ja viina. Sitten menet töihin. Siinä terapiaa.
En käytä mitään aineita.
Vierailija kirjoitti:
On niitä traumaterapiaan erkoistuneita terapeutteja. Mutta mitä kautta sellaiselle pääsee?
On. Multa estettiin kaikki mikä auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä traumaterapiaan erkoistuneita terapeutteja. Mutta mitä kautta sellaiselle pääsee?
On. Multa estettiin kaikki mikä auttaisi.
Eli olet diagnosoinut itse itsesi ja nyt et pääsekään sinne minne sun ”kuuluisi” päästä.
Ei varmasti ole mitenkään voitu estää sinua ottamasta itse yhteyttä yksityiseen terapeuttiin. Käynti maksaa noin 100e/tunti, sijoittamalla itseesi sen 500-1000e pääset luultavasti traumoistasi lopullisesti eroon.
Ellet sitten ole sitä sorttia, joka haluaa velloa traumoissaan ja kertoa niistä kaikille. Silloin niistä toki ei voi päästää irti.
Ei tuhat euroa valitettavasti auta keskusteluterapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä traumaterapiaan erkoistuneita terapeutteja. Mutta mitä kautta sellaiselle pääsee?
On. Multa estettiin kaikki mikä auttaisi.
Miksi estettiin? Onko sinua vähätelty ettet tarvitse apua?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuhat euroa valitettavasti auta keskusteluterapiassa.
Kyllä auttaa, jos potilas on sitoutunut hoitoon ja tekee niitä annettavia mielikuva- ja keskusteluharjotteita viikolla tapaamisten välillä. Suurin osa asiakkaista käy psykoterapiassa 4-10 kertaa. Mutta sitten se pieni prosentti, jotka ovat rakentaneet koko identiteettinsä sen trauman päälle, heille traumasta valittaminen on se minuus ja jos sen ottaa pois, heillä ei ole mitään. Heitä on hankala auttaa.
Joku tuo tunteensa ilmi ja huomaa kuinka muut reagoi siihen tunnekylmästi. Huomaa kyl suomalaisen kasvatuksen tuloksen ja mikä suomalaisia vaivaa. Tunteista ei saisi puhua saaati traumoista. Mikä ihme on et niistä puhuminen ja kuuleminen pelottaa? Taitaa suuri osa olla jollain tavoin katkeria ja negatiivisiakin. Yöks, huomaan sen tuosta alapeukutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuhat euroa valitettavasti auta keskusteluterapiassa.
Kyllä auttaa, jos potilas on sitoutunut hoitoon ja tekee niitä annettavia mielikuva- ja keskusteluharjotteita viikolla tapaamisten välillä. Suurin osa asiakkaista käy psykoterapiassa 4-10 kertaa. Mutta sitten se pieni prosentti, jotka ovat rakentaneet koko identiteettinsä sen trauman päälle, heille traumasta valittaminen on se minuus ja jos sen ottaa pois, heillä ei ole mitään. Heitä on hankala auttaa.
Ei auta 10 kertaa eikä mielikuvaharjoitukset. Asiat pitää purkaa tunteineen.
Jokaisella meistä on jonkinasteisia traumoja, ja sä oot jo useita askelia edellä suurinta osaa laput silmillä kulkevista ääliöistä, kun sä tiedostat sulla olevan itsessäsi työstettävää. Voit siis taputtaa itseäsi olalle!
YouTube ja selfhelppi auttaa, jos sulla on älliä päässä. Kaikkia ei voi auttaa.