Uuvuttava rattiraivo

Itse en koskaan hermostu liikenteessä, ja nautin, kun saan aiheuttaa muille rattiraivoa. Ajan aina vasenta kaistaa nopealla premium-autollani ja nauran, kun näen kiukusta kihiseviä naamoja kotteroissaan.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 13:18"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 12:07"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 12:03"] [quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 11:53"] Minulla on sama. Se kohdistuu minulla kyllä vain ja ainoastaan minut ohittaviin autoilijoihin. Ajan hieman kovempaa kuin nopeusrajoitus sallii, esim. 55 viidenkympin rajoituksessa, noin 90 kasikympin rajoituksessa, mutta minut ohitetaan AINA. Minua on alkanut raivostuttaa tuo ohittaminen niin penteleesti. Eilen edelläni ajoi traktori, enkä mutkaisella tiellä meinannut uskaltaa ohittaa sitä, en sitten millään. Takanani oli kaksi autoa suunnilleen puskurissani jo kiinni selvästi kärsimättömyyden merkkejä antaen. Eiköhän se jonon viimeinen ala apinanraivolla ohittaa. Melkein jo toivoin, että tulisi kolari... kauhistuin itseäni. En halua olla tällainen :( En vain ymmärrä tätä kaahauskulttuuria. [/quote] Tuota en ymmärrä ollenkaan, että miksi sinun täytyy siitä stressata jos ne muut ohittaa. Eihän sinun tarvitse tehdä yhtään mitään, sinä saat ajaa sitä vauhtia kuin haluat ja koet turvalliseksi. Ohittaminen ei ole mikään moite sinua kohtaan eikä sen pitäisi käytännössäkään sinua häiritä. Sinä ajat niin kuin ajat, ja jos joku muu arvioi esim. ohitustilanteen toisin kuin sinä, että kyllä tässä voi ohittaa vaikka sinusta ei, niin sitten hän menee ohi sinusta ja sinun edessäsi olevasta. Ei sinun ongelmasi ollenkaan. [/quote] No se ärsyttää, että ajetaan aikamoista ylinopeutta. Kuten sanoin: kaahauskulttuuri ärsyttää. Jos ajan itsekin jo pikkasen vajaa ysikymppiä 80 rajoitusalueella ja kaahaaja minut näyttävästi ohittaen ainakin satasta, luultavasti paljon enemmänkin, niin onhan se jo huomattava ylinopeus. Ja näitä on paljon, päivittäistä arkea. [/quote] Tämä on ihan totta ja todella ärsyttävää! En tajua mitä noiden ohittelijoiden päässä liikkuu ja miksi ihmeessä haluavat tehdä kaikelle kansalle noin selväksi etteivät osaa numeroita eivätkä liikennesääntöjä. Jotkut tuntuvat ihan kuvittelvan ettei muiden autot kulje kovempaa (kiihdyttävät ohan tarpeetont nopeutta ohi ja roikkuvat kiinnni puskurissa). Kyllä ainakin minun auto kovempaakin kulkee mutta minäpä osaan numerot ja liikennesäännöt.

[/quote]

Turhaan te siellä liikenteessä poliiseja leikitte. Jos jollain on pokkaa ajaa yli rajoitusten ja kärsiä mahdolliset rangaistukset, niin siitä vaan.
[/quote]
Jaaha, sinä taidat oll yksi näistä idiooteista. Luuletko tuo ylinopeuden ajaminen on ihan vaan kaahailijan oma asia ja sakot on pahin mahdollinen juttu mitä siitä voi seurata??? Ylinopeus ja hurjat ohittelut aiheuttaa vaaratilanteita sivullisille!

Sinähän olet aivan mielipuoli, ap. Mene hoitoon. Minua ei liikenteessä raivostuta juurikaan muu kuin puskurissa kiinni roikkuvat vitunmulkut, etenkin kun en itse edes ole mikään varsinainen tien tukkija, vaan noudatan nopeusrajoituksia. Roikkujat, kiittäkää onneanne että välillämme on metallia.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 11:47"]

Joudun ajamaan autolla miltei joka päivä, eli autottomuus ei ole vaihtoehto.

Miten pääsisin eroon todella uuvuttavasta, erittäin voimakkaasta rattiraivosta? Olen "normaalisti" empaattinen, rauhallinen ja normaali naisihminen, mutta kun joudun ratin taakse minusta kuoriutuu aggressiivinen hirviö. 

Tänäänkin oli todella ihana vapaa aamu, kunnes jouduin hyppäämään rattiin ja lähtemään ostoksille. Tuntuu, että 99% ihmisistä törttöilee ihan mielettömästi liikenteessä ja se saa mut hulluuden partaalle. Sisällä kiehuu, mahassa kipristää, rintaa puristaa, karjun, hakkaan rattia, heristän nyrkkiä ja keskaria jatkuvasti... Autolla ajon jälkeen loppupäivä menee ikävissä tunnelmissa, on henkisesti ja fyysisesti todella paha olla ja väsyttää. 

Pääsisinköhän jonnekin vihanhallintakurssille, ennenkun oikeasti nyljen jonkun toisen autoilijan elävältä?

[/quote]Minäkin ihmettelen, että miten ne kaikki törpöt juuri minun tielleni osuvat. Ehkä sulla on vaan huono tuuri:)

Muutaman bissen jälkeen ajaminen on huomattavasti mukavampaa.

Mä kuuntelen autossa aina Radio Classiciä. Jotenkin kuvittelen, että se klassinen musiikki rauhoittaa. Harvoin joudun ihan raivoon tien päällä, mutta käytän tuota musiikkia sillä tavalla ennallaehkäisevästi, etten hermostu jos joku roikkuu takapuskurissa kiinni. 

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 11:53"]Minulla on sama. Se kohdistuu minulla kyllä vain ja ainoastaan minut ohittaviin autoilijoihin. Ajan hieman kovempaa kuin nopeusrajoitus sallii, esim. 55 viidenkympin rajoituksessa, noin 90 kasikympin rajoituksessa, mutta minut ohitetaan AINA. Minua on alkanut raivostuttaa tuo ohittaminen niin penteleesti. Eilen edelläni ajoi traktori, enkä mutkaisella tiellä meinannut uskaltaa ohittaa sitä, en sitten millään. Takanani oli kaksi autoa suunnilleen puskurissani jo kiinni selvästi kärsimättömyyden merkkejä antaen. Eiköhän se jonon viimeinen ala apinanraivolla ohittaa. Melkein jo toivoin, että tulisi kolari... kauhistuin itseäni. En halua olla tällainen :( En vain ymmärrä tätä kaahauskulttuuria. [/quote] Ootko ikinä pohtinut mittarivirheen mahdollisuutta, jos kerran _aina_ ohitetaan?

[/quote]

En. Se on tämän maan ajokulttuuri. Raivostuttava sellainen.

Yksi sana: mindfulness. Työmatka-autoilu on kertakaikkiaan loistava paikka meditoida.

Hesarissa taisi juuri olla artikkeli aiheesta ja siinä neuvottiin ajattelemaan, että muissa autoissa on esm. oma lapsi/äiti/ystävä tms läheinen.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 13:06"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 12:31"]

Ainoa mikä liikenteessä ärsyttää, on just ap:n kaltaiset ylimieliset kuskit, jotka kuvittelee osaavansa ajaa niin täydellisesti, että heillä on oikeus ajaa "rajoitusten yläkanttiin", mesota ja tööttäillä ja huitoa käsimerkkejä. Pidän rattiraivoa todella tyhmän ihmisen merkkinä. Ihmisen pitää oppia myös ratin takana hyväksymään se, että liikkeellä on valtavasti muita ihmisiä, joiden toimintatavat ja -kyvyt eivät ole sellaisia, mitä itse toivoisimme. Sen kanssa vain pitää oppia elämään, tai muuttaa niin korpeen ettei kanssaliikkujat käy hermoille. Ystävällisyys on oikein hyvä yleisasenne kaikkialla, myös liikenteessä.

[/quote]

Jos lukisit aloituksen, tajuaisit että kyse on juuri siitä että haluaisin päästä irti tästä järjettömästä rattiraivosta. Taidat itse olla 20kmh maksimirajoituksella ajeleva törttöilijä. Kivaa kesää, toivottavasti vaihdat autoilun kävelyyn.
[/quote]

Näköjään "ratti"raivosi ulottuu kyllä palstailuunkin :D
.
Ihme sekopäitä. Hankkikaa vaikka ammattiapua!

Oon miettinyt tuota rattiraivoa, koska itsekin syyllistyn välillä nimenomaan kaahareiden ojaanajon toivomiseen. Löydän kaksi syytä, miksi raivostun muille autoilijoille:

1) haluaisin, että muutkin noudattavat liikennesääntöjä, koska itse noudatan. En siedä sitä, että jotkut ajattelevat, etteivät yhteiset säännöt koske heitä. Välinpitämättömyys liikenteessä on kuvottavaa, koska pahimmillaan kyse on ihmishengistä

2) haluaisin ajaa rauhassa. Se ei tarkoita, että ajaisin liikenteessä yksin, vaan niin, että liikenne soljuu. Kaahareihin joutuu kiinnittämään väkisinkin huomiota, ja se saa olon levottomaksi. En osaa katsella läpi sormien sitä, että joku vaarantaa liikennettä, vaikka se sitten saisikin oman verenpaineeni pysymään normaalilukemissa

Näistä syystä saatan soittaa torvea pahimmille törttöilijöille.

Muistan, kun vuosi sitten näihin aikoihin ajoin satunnaisesti töihin klo 6.30 yleensä hiljaista tietä, mutta kesäkuun alussa aloin saada seuraa, kun pari autoa kaahasi joka aamu samaa reittiä, mitä itse ajoin. He tekivät kaikkensa päästäkseen minusta eroon, ohittelivat vaarallisesti ja kaasuttivat 50 km/h alueella varmaan jotain 85 km/h. Suututti tosi paljon, koska halusin siihen aikaan aamusta ajaa rauhassa ennen töihinmenoa. Kaaharit olivat varmastikin seiskaksi kesätöihin kiirehtiviä amiksia, jotka olisivat voineet ajaa ihan rajoitusten mukaan, jos olisivat viitsineet lähteä kotoa 3-5 min aikaisemmin.

Minkähänlaisia riskejä nämä meditaatiotyypit ovat liikenteessä? Ommm vaan ja jopas ollaankin vastaantulijan keulassa kiinni.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 11:53"]

Minulla on sama. Se kohdistuu minulla kyllä vain ja ainoastaan minut ohittaviin autoilijoihin. Ajan hieman kovempaa kuin nopeusrajoitus sallii, esim. 55 viidenkympin rajoituksessa, noin 90 kasikympin rajoituksessa, mutta minut ohitetaan AINA. Minua on alkanut raivostuttaa tuo ohittaminen niin penteleesti. Eilen edelläni ajoi traktori, enkä mutkaisella tiellä meinannut uskaltaa ohittaa sitä, en sitten millään. Takanani oli kaksi autoa suunnilleen puskurissani jo kiinni selvästi kärsimättömyyden merkkejä antaen. Eiköhän se jonon viimeinen ala apinanraivolla ohittaa. Melkein jo toivoin, että tulisi kolari... kauhistuin itseäni. En halua olla tällainen :( En vain ymmärrä tätä kaahauskulttuuria.

[/quote]Niin, sen jononhan tekee se 'jonon' toisena oleva... En ole rattiraivo, mutta pari tilannetta, jotka saavat turhautumaan - nimenomaan tämä 'lainattu' tilanne, ekana joku todella hidas ajoneuvo (traktori/puimuri jne) ja sen perässä suht uudehkolla autolla nainen ratissa, joka ei vaan pääse 'uskalla' mennä ohi. Kun 'kohteliaisuus-säännöt' menee niin, että hidas ohitetaan järjestyksessä, mutta jos siellä ensimmäisenä on yliarka urpotar... 

Ja toinen on liittyminen moottoritielle - en voi kun äimistellä sitä naisten ja vanhuksien logiikkaa, että sinne olisi jotenkin 'turvallista' liittyä 40-50km/h.

Taidat olla aika ylimielinen luonne ap? Ei sulla ole mitään mahdollisuutta muuttua. Susta tulee mulkku ratissa siksi, koska sä olet mulkku. Mulle se, että muut mokaa, todistaa juuri sen, että MÄ OSAAN ajaa, ei tulis mieleenkään vetää rattiraivokohtausta siitä, että joku "ei osaa". Tuskinpa ap nyt itsekään mitään NIIN taitava ratinpyörittäjä olet.

Mun eksä oli ihan raivohullu ratissa. Tämän takia onkin nykyään eksä. Joka ikinen automatka meni hirveän riidan saattelemana sillä mä vaan en kestänyt sitä touhua. Huh. 

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 13:30"]Itse en koskaan hermostu liikenteessä, ja nautin, kun saan aiheuttaa muille rattiraivoa. Ajan aina vasenta kaistaa nopealla premium-autollani ja nauran, kun näen kiukusta kihiseviä naamoja kotteroissaan.
[/quote]
No tuossa nyt ei ole mitään järkeä. Olet ihan samanlainen idiootti, kuin ne ihmiset, joille naureskelet.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 13:39"]Sinähän olet aivan mielipuoli, ap. Mene hoitoon. Minua ei liikenteessä raivostuta juurikaan muu kuin puskurissa kiinni roikkuvat vitunmulkut, etenkin kun en itse edes ole mikään varsinainen tien tukkija, vaan noudatan nopeusrajoituksia. Roikkujat, kiittäkää onneanne että välillämme on metallia.
[/quote]
Tuota...tämäkö kirjoitus ei kuulosta mielipuoliselta :D?

Mulla ap sama. En vaan jaksa ihmisiä, jotka maailman täydellisimmälläkin kelillä ajaa vähintään sen -10 km/h rajoituksista. Usein nainen ratissa kännykkä korvalla, tai vanhus. Tai keski-ikäinen mies. Vaihdoin pyörään, mutta ei tämäkään auta. Pyörätiellä jalankulkijat kävelevät siksakkia, väärällä puolella tietä, laumoissa luurit korvalla. Missään nimessä ketään ei väistetä eikä tietä anneta, koska jalankulkija on kingi, vaikka kävelee yhdistetyllä pyörä&kävelytiellä. Autoilijat ovat huomioineet yllättävän positiivisesti, antavat tietä, vaikka ei pitäisi. Jalankulkijoille pitäisi saada vielä aivot mukaan liikenteeseen...

Mulla oli yks päivä hauska tai no hauska ja hauska rattiraivostujan kohteeksi joutumiskokemus. Ajoin moottoritietä, mittarin mukaan noin 110 km/h, eli todellinen nopeus noin 102. Edessä oli ohitettava auto ja siirryin ohituskaistalle. Näin taustapeilissä, kuinka aika kaukana takana musta Audi (ylläri...) oli samaan aikaan siirtymässä ohituskaistalle. En halua koskaan mennä kenenkään eteen ohittamaan, koska tiedän ajavani alle 120:ä, mutta tässä niin ei ollutkaan, koska Audi oli tosiaan kaukana. 

Ohittaessani Audi tuleekin sitten TODELLA kiinni puskuriin. Siiis aivan haisteluetäisyydelle (mahtoi auton perse haista hyvälle) ja jurnuttaa siinä, vaikka ohitan aivan rauhassa kaksi autoa, koska niiden väliin ei mahdu. En ole enää aikoihin välittänyt liian lähelle (siis ilman turvaväliä) tulevista ohituskaista-ajajista, koska tajuan, että suurimmalla osalla heistä ei vain itseasiassa aivot toimi, eivätkä oikein ymmärrä kuinka lähellä ovatkaan, mutta tämä Audi tuli sitäkin lähemmäs, ns. vittuiluetäisyydelle. 

Niinpä ajattelin, kun palasin vasemmalle, että katson kyllä, kuka juntti se siellä Audia ohjaa muropaketista saadulla kortillaan, ja teinkin niin. Vihainen mulkaisu kohti Audia, josta yllättäen (tai ei ehkä niin) katsoi minua nuori kundi niin ikään vittuuntuneena, eikä se ollut pelkkä vilkaisu, vaan jäbä oikein tuijotti sisään autooni. Näytin sille keskaria ja sanoin että haista vittu, niin, että se näki sen. Mies raukka hölmistyi siitä, että keski-ikäinen naiskuski läksyttääkin häntä, eikä aja katsoen eteenpäin katse tiiviisti horisontissa, niin että jätti siihen ja ajoi omaa puoltaan, meni edelleni ja jatkoi eteenpäin ilman ainuttakaan valojen vilkutusta, tööttiä tai käsimerkkiä. 

En alentunut itsekään vilkuttamaan valoja, vaikka mieli tekikin, ei kannata antaa urpoille innoitusta jäädäkin vaikkapa seuraamaan itseä. Keskisormi oli siis opastus roikkumisesta, en itse kiihtynyt, vaan halusin vain ilmaista, että sori, mutta minusta olet mulkvisti :)

35

Jos mies ei olis mulkoillut autooni, en olisi tehnyt siis mitään. Mitäs kuvitteli, että HÄN oli tilanteessa jotenkin oikeassa.

35