Henriikka sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen
Kommentit (12)
Itse kokenut saman. Kuljin reikäisissä verkkareissa ja liian isoissa raskausajan paidoissa ja takissa, Reinot jalassa. Ihan vaan koska en jaksanut välittää. Ei kiinnostanut lähteä mihinkään, ei tehdä mitään, ei nähdä ketään.. Eräänä päivänä mieheni sanoi vitsaillen että näytän Nuuskamuikkuselta, ja jotenkin siitä sitten aloin ymmärtää että millaisessa sumussa elin. Nyt kaikki paremmin ja onnistuin laihduttamaankin yli 20kg!
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 09:53"]Hyvä kirjoitus! Antaa varmasti apua samasta kärsiville.
[/quote]
Linkkiä kiitos
Älä vahingossakaan laita linkkiä, joku voi vielä tietää mistä puhut
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:19"]
Älä vahingossakaan laita linkkiä, joku voi vielä tietää mistä puhut
[/quote]
Ookkona vähän pösilö?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:19"]
Älä vahingossakaan laita linkkiä, joku voi vielä tietää mistä puhut
[/quote]Jospa vain klikkaisit kohtaa LUE ARTIKKELI.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:36"][quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:19"]
Älä vahingossakaan laita linkkiä, joku voi vielä tietää mistä puhut
[/quote]Jospa vain klikkaisit kohtaa LUE ARTIKKELI.
[/quote]
Näätkö harhoja?
Hyvä artikkeli! On hyvä, että näistä asioista puhutaan nykyään ääneen ja ihmiset alkavat tajuta, että sairastua voi kuka vaan mutta vastuu avunhakemiselle on aina ihmisellä itsellään! Jos ei avaa suutaan ei kukaan voi tietää, mitä päässä liikkuu ja miltä tuntuu. Usein asiat päästetään liian huonoksi, kun hävettää avata suutaan ja koitetaan vaan sinnitellä. Itse masennuksen läpikäyneenä voin hyvin ymmärtää perheenäidin olotilaa ja toivottomuudentunnetta. Tosin itselläni syyt olivat aivan toiset kuin perheeseeni tai lapsiin liittyvät, joten vanhemmuus ja oma perhe oli lopulta se pelastus ja voimaannuttava tekijä.Henriikalla oli loppujenlopuksi ideaalitilanne, sillä hänellä oli ilmeisesti isovanhemman apu lähellä (mummo) ja terveydenhuollosta sai keskusteluapua ja lopulta lääkityksen. Tilanne olisi voinut olla myös kehnompi esim. ei auttavia sukulaisia lähellä ja neuvolassa ei olisi lotkautettu korvaa äidin masentuneisuudelle. Tällaistakin tapahtuu! On ihmisiä, jotka vielä nykyäänkin jäävät vaille tukea ja ymmärtämystä ja kärsivät masennuksesta vuosia. Henriikka sai apua nopeasti, onneksi!
Itse sain esikoisen 90-luvulla. Vauva-aika oli raskasta ja erehdyin sanomaan äidilleni, että tunnen itseni masentuneeksi. Äiti suuttui minulle, haukkui, että olen kiittämätön vaikka olen saanut terveen vauvan ja minun pitäisi olla pelkästään onnellinen. Masennus aiheutti sen, että en uskaltanut puhua neuvolassakaan totta, kun terveydenhoitaja kysyi asiasta. Pelkäsin, että hänkin suuttuu minulle.
Noh, siitäkin selvisin vaikka pitkään siinä meni. Ei minullakaan om ulkonäkö ollut millään tavalla mielessä, lisäksi lihoin kymmenen kiloa muutamassa kuukaudessa synnytyksen jälkeen. Kovasti minua ihmetyttää tälläkin palstalla vauvojen äitien syyllistäminen ulkonäön laiminlyönnistä ja miehen huomiotta jättämisestä. Kyllä siinä on täysi työ pitää vauvasta huolta vaikka itse toivoisi vain kuolevansa.
Huvittavaa lukea näitä "yllätysraskaus" juttuja. Ei voi olla yllätys, että tulee raskaaksi jos harrastaa seksiä! Mahdollisuus on olemassa niinkauan, kun on kohtu ja munasarjat paikoillaan vaikkakin jotain ehkäisyä käyttäisi...Lienee paikallaan kertaus peruskoulun terveystiedon asioihin ;) :D
Kaikki ei selvästi oo perillä että me jotka käytiin artikkelin myötä lukemassa se niin nähdään tää keskustelu artikkelin alapuolella. Ilmeisesti nousee pelkkä keskustelu av:lle kun kommentoi
Hyvä kirjoitus! Antaa varmasti apua samasta kärsiville.