Peukutetaan KIUSALLISIA sosiaalisia tilanteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku olettaa sukupuolesi väärin vaatetuksesi tai hiustesi pituuden perusteella

No sitten pitää pukeutua oman sukupuolen mukaisesti eikä hakea huomiota pukeutumalla miten sattuu.

Oma sukupuoleni on kuudessakymmenessä vuodessa oppinut meikkaamaan, käyttämään korvakoruja, värjäämään hiuksiaan - kaikki aivan upeita juttuja! Hienoa nähdä nuoria miehiä jotka huolehtivat itsestään eivätkä liiku sarkahousuissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tummahiuksinen, ruskeasilmäinen suomalainen oletetaan maahanmuuttajaksi

Olen ollut kaupan kassalla töissä ja oli aina yhtä kiusallista, kun joku selkeästi ulk*maalaisen näköinen asiakas tuli kassalle enkä ollut varma pitäisikö vain kasuaalisti tervehtiä suomeksi. Tietysti halusin tehdä tilanteesta mahdollisimman neutraalin joten tervehdin vain kuten kaikkia kantasuomal*isen näköisiä. Joskus osui oikeaan ja joskus taas sain ihmetteleviä katseita, aivan kuin olisivat olettaneet minun puhuvan heille englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun et satu muistamaan jotain tiettyä oikeinkirjoitussääntöä (esim. kirjoitat yhdyssanan erikseen tai lisäät sydämeen toisen ämmän)

Kun et satu muistamaan, että lauseen loppuun tulee piste.

Virkkeen loppuun tulee piste.

Noloa ei ole kirjoittaa sääntöjen vastaisesti, mutta on kyllä hieman noloa kiinnittää huomiota sivuseikkoihin kuten kirjoitusvirheisiin, etenkin jos ei tunne sääntökä kovin perusteellisesti (usein näillä kielipoliiseilla ei ole kokonaisvaltaista käsitystä kielestä vaan tunnetaan muutama nippelitieto, joka parhaassa tapauksessa on vanhentunutta tai vähän väärin muistettua).

Vierailija kirjoitti:

Olin koulutuksessa, johon kuului työssäoppimisjakso. Menin viikonloppuna baariin ja humalapäissäni valehtelin viereen istahtaneelle miehelle olevani töissä paikassa, jonne oli tarkoitus hakea oppimaan.

Tuli maanantai ja aika mennä haastatteluun.. jokseenkin toivoin maan katoavan jalkojen alta kun kukas muu haastattelija oli kuin se baarissa viereen istahtanut mies - ihmekkö tuo, kun oli niin kovin kiinnostunut työstäni siellä baarissa jutellessa. Hän tuumasi, että "Eikös me tavattukin viikonlopuna?" Olin muka ihan ymmyrkäisenä ihmetyksestä ja sopersin jotain aivan samannäköisestä siskostani. En tiedä, voiko nolompaa tilannetta olla olemassakaan. Tätä ei voi edes kertoa hauskalla tavalla, koska tuo ei naurata vielä yli 20 vuoden jälkeenkään. Tollasta luulis tapahtuvan korkeintaan telkkarissa.

Saitko sen työssäoppimispaikan? :D

Kaupan myyjä lopettaa puhelunsa/keskustelunsa jotta voi palvella sinua mutta olet vain alle minuutin kaupassa ja lähdet.

Näin miehenä on noloa, jos sattuu olemaan jalkaisin liikkeellä ollessa matka samaan suuntaan kuin edelläkulkevalla naisella, nainen alkaa vilkuilla taaksepäin sen näköisenä että pelkää vissiin raiskausta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut pahaa ihmisestä, joka on kuulolla selkäsi takana.

Kannattaisi varmaan olla puhumatta pahaa kenestäkään.

Totta mutta kaikki sitä tekevät vähintään kerran viikossa.

Eivät muuten tee. Kaikkia ärsyttää, mutta osa kasvaa aikuisiksi ja osaa kanavoida omat turhautumisensa muilla keinoilla ja ymmärtää, että se ei ole muiden syy.

Kun olet jonkun luona kyläilemässä ja joudut menemään vessaan isollehädälle ja vessa tukkiutuu.

Vierailija kirjoitti:

Pienen kaupan pihalla avaat autosi ovet ja istahdat kuskin paikalle vain huomataksesi, että auto ei ole sinun. Kauempaa lähestyy auton oikea omistaja, joka on nähnyt tapahtuman.

Yhden entisen, erittäin yleisen automallin kanssa kävi pari kertaa niin, että joku toinen oli sotkenut minun auton omaansa. Oli vielä sen verran vanhaa mallia, ettei ollut mitään kaukosäätöisiä keskuslukkoja, vaan perinteiset manuaalilukot ja lukkosylinterit tietysti sen verran jo pskana että ensimmäinen henkilö oli päässyt vissiin autoon sisäänkin ennenkuin oli tajunnut ettei ole hänen autonsa ja toisen yllätin sovittelemasta avainta ovilukkoon palatessani kaupasta autolleni. Tälle vanhemmalle mieshenkilölle tuli vielä ärähdettyä kovaan ääneen siihen tyyliin kuin murtoveikon olisi yllättänyt rysän päältä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin koulutuksessa, johon kuului työssäoppimisjakso. Menin viikonloppuna baariin ja humalapäissäni valehtelin viereen istahtaneelle miehelle olevani töissä paikassa, jonne oli tarkoitus hakea oppimaan.

Tuli maanantai ja aika mennä haastatteluun.. jokseenkin toivoin maan katoavan jalkojen alta kun kukas muu haastattelija oli kuin se baarissa viereen istahtanut mies - ihmekkö tuo, kun oli niin kovin kiinnostunut työstäni siellä baarissa jutellessa. Hän tuumasi, että "Eikös me tavattukin viikonlopuna?" Olin muka ihan ymmyrkäisenä ihmetyksestä ja sopersin jotain aivan samannäköisestä siskostani. En tiedä, voiko nolompaa tilannetta olla olemassakaan. Tätä ei voi edes kertoa hauskalla tavalla, koska tuo ei naurata vielä yli 20 vuoden jälkeenkään. Tollasta luulis tapahtuvan korkeintaan telkkarissa.

Saitko sen työssäoppimispaikan? :D

Mä olin niin shokissa koko tapaamisen ajan, etten oikeasti edes muista, miten se eteni ja mitä puhuttiin. Jotenkin se vedettiin läpi ja muistan että katseltiin paikkojakin, mut eipä soiteltu mun perään sieltä tai minä sinne. Oishan ne sedät mut parikymppisen pimun saattanut sinne ottaakkin, mut mä olen pyyhkinyt mielestäni jopa firman nimen sen keissin jälkeen 🤦🏻‍♀️

Se kun opettajalta pääsee vahingossa äänekäs pieru ja oppilaista näkee sen, että on täysi työ pitää naamat peruslukemilla. Ei voi, ei kehtaa nauraa, ei edes yskäistä. Kaikki on aivan hiljaa. 

Jos on kyläpaikassa istunu sohvalla, tai sitten jonkun autossa, ja kun nousee ylös niin huomaa että menkat on alkaneet, ja istuimella on punainen läntti.

Vierailija kirjoitti:

Joudut ihmisten kiusan kohteeksi ja sua rääkätään psyykkisesti vihaiseksi.

Eihän tämä ole kiusallista vaan kiusaamista... Eikä kiusaamisen kohteeksi joutumisen pitäisi olla kiusallista vaan väärin ja kamalaa!

Jos tekee asiakastyötä johon kuuluu kotikäyntejä, on raskaana, ja iskee kauhea pahoinvointi asiakkaan luona. Miettii kehtaisko kysyä asiakkaalta, että sopiiko jos käyn vessassasi yrjöllä. Nimim. en osaa yrjötä äänettömästi.

Äitini odotti aikoinaan (lankapuhelin-aika) puhelua isältäni. Olivat sopineet, että isä soittaa töistä kello X. Puhelin soi ja äiti vastasi "No hei rakkaani" Puhelun toisessa päässä oli maitoauton kuljettaja, joka haki meiltä maidot. Tapaaminen oli hivenen vaivaantunut :D

Apua, puna nousee yhä poskille tästä. Olin joskus saanut kyydin koulukaverin äidiltä, eikä hän muistanut/tunnistanut minua jälkeenpäin. Olin siis tämän tapahtuneen jälkeen eräässä vaatekaupassa ostoksilla. Sovitin muutamia farkkuja ja pyysin pienempää kokoa. (pieni liike ja myyjä tuli itse tarjoamaan apua. Myyjä oli tuon koulukaverin äiti. Olin muistaakseni 7-luokalla. Tämä koulukaveri oli melko lihava. Hänen äitinsä kommentoi "Noi on kyllä kivan näköiset, olisin omalle tytölle ostanut, mutta hän on sen verran tuhti ettei menisi päälle" Älykkäästi kommentoin "Niin sähän olet se Katrin äiti" Hävetti kyllä jälkeenpäin mitä tuli möläytettyä :D

Hiljaiset hetket. Meiltä töissä muutama vanhempi työntekijä kuollut. Kukaan ei tiedä mihin pitäisi katsoa. Jotkut nyyhkivät ja kuusikymppinen miespomo, jolla hartiat kuin ladon ovet, itkee ääneen. (ei sillä että siinä olisi mitään väärää) Mutta hän on aina ollut sellainen "mörkö" joka ei näytä tunteitaan mihinkään suuntaan.

Suurin osa tuijotteli varpaitaan vaivaantuneena. Enkä itsekään osaa tehdä muuta kun tuijotella vaivaantuneena kenkiini.

Vierailija kirjoitti:

Luulet että sinua tervehditään, mutta oikeasti sinun takanasi olevaa tervehditään.

Tässä vielä pahempi tilanne vastaavasta. Opiskeluaikana kävelin kadulla ja kohdalleni hiljensi auto, jossa tunnistin olevan porukkaa koulustamme, ei kuitenkaan minun kavereitani. Autosta huudeltiin, että tuletko kyytiin ja vastasin, että en nyt tule tms. Kysymys toistettiin ja sitten kuulin takaani juttelua ja siellä tuohon porukkaan kuuluva tyttö kömpi auton kyytiin. Voi sitä nolouden määrää. Toivoin vaan, että he eivät kuulleet, että vastasin heille.

Tapahtui 1990-luvulla, kun ensimmäiset vietnamilaiset olivat saapuneet Suomeen. Istuin kaikessa rauhassa bussissa, kun takana istuneet miehet alkoivat nimitella vietnamilaishuoraksi. Jatkon tiedätte. Supisuomalaisena nuorena naisena en osannut kuin jähmettyä, suvun geeneissä kun on vallitsevana mustat hiukset. Ja ei sukututkimuksessa ei ole ilmennyt sen kaukaisempia esivanhempia kuin siitä kokonaisuudesta, joka nyt tunnetaan Saksana.

Tupperware-esittelyt..typeriä leikkejä välissä! Oltiin piirileikissä niin pakenin vessaan.