Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koen alemmuutta valmistumattomuudesta
21.01.2022 |
En tiedä, onko tämä hiukan typerä asia, josta kokea alemmuutta, mutta en voi sille mitään. Olen ollut "oman alan töissä" jo monta vuotta, enkä käytännössä tee tutkintotodistuksella ainakaan tällä hetkellä mitään. Syy, miksi valmistuminen jäi, oli masennus, ahdistus (lähestulkoon torikammo pahimmillaan) ja kokemus siitä, että valmistuisin vain kortistoon. Välillä vielä myös mietin, että ensikertalaiskiintiöpaikasta voisi tulevaisuudessa olla vielä hyötyä. Jos siis päätän opiskella jotain toista alaa.
Palkkani on siis hyvä, elämänlaatuni ok, mutta jotenkin häpeän sitä aika paljon, että en koskaan saanut papereita ulos. Pärjäsin opinnoissa erittäin hyvin, joten en voi syyttää muuta kuin saamattomuutta.
Ongelma on myös se, että en arvosta tutkintoani oikeastaan lainkaan, vaikka sinänsä tästä alasta ja työstäni nautinkin. Koen vain olevani saamattoman lisäksi myös tyhmä. Kuvittelen, että valmistuneet ihmiset ovat minua huomattavasti älykkäämpiä. Ihan sama, mistä tutkinnosta on kyse.
Muita kohtalotovereita?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Pois tuollaiset ajatukset. Itse tein tukinnon loppuun vasta melkein 10 vuoden kuluttua aloituksesta.
Mulla on mennyt reilusti jo yli kymmenen vuotta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös sitä kouluttauduta, että päästään töihin. Toki jos sinut irtisanotaan, niin tutkinnosta voisi olla hyötyä uudelleen työllistymisessä. Toisaalta jos on näyttöä osaamisesta ilman tutkintoa niin silloin voi tutkinto olla ihan yhtä tyhjän kanssa. Itse olen insinööri ja en saa käyttää nimikettäni ilman tutkintoa, mutta opiskelussa sai vain sen pohjan ja työssä kehitytään ammattilaiseksi.
Jos olet ristiriitainen valmistumisen suhteen, niin sinun on hyvä selvittää itsellesi, mitä todella haluat. Vaikket rahallisesti hyötyisi valmistumisesta niin olisiko se sinulle henkisesti hyvä juttu, saisit yhden asian pois päiväjärjestyksestä. Toisaalta, onko ensikertalaiauuden säilyttäminen sinulle tärkeämpää?
Joskus pisteytystaulukko auttaa, plussat ja miinukset, asteikko makusi mukaan (+/-) 1- 10, 1-100 tai 1-1000. Tuollainen taulukko voi selvittää paljon, koska siinä tulee esiin myös arvomaailmasi.
Valmistuminen ei kerro älykkyydestä vaan ehkä enemmän sinnikkyydestä. Älykkyyttä löytyy sekä valmistuneista että ei-valmistuneista.
Keskustelutuki tai terapia voisi auttaa tuohon ahdistukseen? Jos päätät tehdä opintosi loppuun, niin tekisitkö ne työn ohella vai esim. opintovapaalla tai lyhennetyllä työajalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pois tuollaiset ajatukset. Itse tein tukinnon loppuun vasta melkein 10 vuoden kuluttua aloituksesta.
Mulla on mennyt reilusti jo yli kymmenen vuotta :D
Minulla myös, ja tunnen myös huonommuutta siitä että ei ole tutkintoa. Vaikka rehellisesti sanottuna siitä ei työtehtävissäni olisi mitään lisäarvoa, niin silti. Aina tulee nolostunut olo kun jossain keskustelussa tulee ilmi että en ole valmistunut vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ristiriitainen valmistumisen suhteen, niin sinun on hyvä selvittää itsellesi, mitä todella haluat. Vaikket rahallisesti hyötyisi valmistumisesta niin olisiko se sinulle henkisesti hyvä juttu, saisit yhden asian pois päiväjärjestyksestä. Toisaalta, onko ensikertalaiauuden säilyttäminen sinulle tärkeämpää?
Joskus pisteytystaulukko auttaa, plussat ja miinukset, asteikko makusi mukaan (+/-) 1- 10, 1-100 tai 1-1000. Tuollainen taulukko voi selvittää paljon, koska siinä tulee esiin myös arvomaailmasi.
Valmistuminen ei kerro älykkyydestä vaan ehkä enemmän sinnikkyydestä. Älykkyyttä löytyy sekä valmistuneista että ei-valmistuneista.
Keskustelutuki tai terapia voisi auttaa tuohon ahdistukseen? Jos päätät tehdä opintosi loppuun, niin tekisitkö ne työn ohella vai esim. opintovapaalla tai lyhennetyllä työajalla?
Työn ohella. Samoin, jos lähtisin opiskelemaan uutta alaa.
Alue: Aihe vapaa
Pois tuollaiset ajatukset. Itse tein tukinnon loppuun vasta melkein 10 vuoden kuluttua aloituksesta.