Onko muita jotka ekan lapsen jälkeen totesivat
Että perhe-elämä on ihan ylihehkutettua ja romantisoitua ja päättivät jättää lapsiluvun yhteen. Miten elämä sen jälkeen eteni? Oliko tulevaisuus kolmihenkisenä perheenä mukavaa?
Kommentit (8)
Ei taida olla paikalla kun suurperheen äitejä tai veloja.
No tasaista arkea tämä on. Jos lasta ei olisi, olisin sinkku. En nykyään kestä miestäni yhtään.
No me todettiin että kolmihenkinen perhe on meille just sopiva. Mitään ylihehkutettua perhe-elämää en tunnista kun tuntuu että kaikki vaan valittavat koko ajan lapsistaan ja meidän onni vaan ärsyttää muita. En itsekään koskaan äänen hehkuta perhe-elämän ihanuutta kun en halua vääntää veistä haavassa.
Akka on ruvennut vittumaiseksi lapsen saannin jälkeen eikä siitä pääse millään eroon,pärjättäisiin lapsen kanssa kahdestaan ihan hyvin.
Yksi on ihan hyvä lapsiluku :) Rakastan lastani valtavasti mutta toista en jaksaisi. Elämä on soljunut melko vaivattomasti eteenpäin, yhdelle lapselle on aina aikaa selittää asioita ja olla aidosti läsnä ja pikkuperheenä elämisessä saa ikään kuin "kaikki parhaat puolet" perhe-elämästä. Jos perheessämme ei olisi lasta, luulen, että olisin ikisinkkuna ulkomailla, missä omistautuisin vain uralle ja työlle. Ei kuulostaisi pahalta sekään mutta enpä nyt kadu tätäkään valintaa.
Meillä jäi yhteen, todettiin molemmat kun sairaalasta kotiin päästiin ettei ikinä enää (raskausmyrkytys).
Elämä on ollut mukavaa ja pitkälti lapsen ehdoilla mennään, oltiin toki jo reilusti yli 30 ettei menojalka muutenkaan niin vipattanut.
nyt tuo ekaluokkalainen on kotona aivan helvetistä...ja myönnän kyllä kaikille kysyjille että luojan kiitos meillä ei ole parin vuoden päästä samanlaista vääntöä tiedossa vielä toisen kanssa. Tästä kun selvitään, niin murrosikä ei voi olla kamalampaa kitinää ja vänkyttämistä
Minä totesin, että oon ihan liian levoton kestääkseni pitkään rutiineja.
Siksi ei ole kuin tuo teini. Onnellinen perhe kyllä ollaan. Tehdään paljon asioita yhdessä ja tykätään toistemme seurasta
Minulle kävi tasan päin vastoin. Olin vastahakoinen tekemään lasta enkä nähnyt siinä tavoiteltavaa. Olenkin saanut huomata, että äitiys on sopinut minulle erinomaisesti. Toista lasta emme kuitenkaan tehneet, koska synnytys oli aika kamala kokemus ja toisaalta en vain osannut nähdä itseäni useamman lapsen äitinä. Onneksi tämä yksi on ollut tosi mahtava tyyppi alusta lähtien. Pelkkää positiivista tämä kuvio on minun elämääni tuonut.