Onko normaalia käytöstä kohta 2-vuotiaalta?

Tarkoittaako alapeukut, että ei ole normaalia käytöstä?

On. Älkää lähtekö leikkiin mukaan vaan koita ovelasti houkutella muihin asioihin lapsen mielenkiinto. Lapsi on vasta 2v eli vauva melkein vielä.

Ihan normaalia on
Sorry mutta tuon ikäiset on hirveitä
3 v jälkeen helpottaa
toivoo: kolmen äippä

Alapeukut tarkoittavat, että on ihan normaalia käytöstä lapselta. Mutta vanhempi on aika hukassa näiden ensimmäisten uhmakohtausten kanssa.

Eihän tuo varmasti normaalia ole, muttei ihan tavatontakaan. Mun kummityttö on samanlainen, tai siis oli, nykyään jo rauhallisempi. Saattoi huutaa lattialla just tunninkin helposti, ja jos mitä tahansa yritit, huuto yltyi. Ainoa mikä "auttoi", oli olla huomioimatta millään tavalla. Huomio vaan yllytti. Vuoden verran se vaihe kesti.

Ihan normaalilta kaksivuotiaan uhmasta kuulostaa. Toisilla se tulee voimakkaampana kuin toisilla, riippuen lapsen luonteesta ja temperamentista. Muista johdonmukaisuus! Kyllä se helpottaa ajan myötä, kunnes tulee taas seuraavan ikäkauden uhma. :D

Uhmaa varmaan. Pääasia on, että yrität itse pysyä mahd rauhallisena. Tietysti kiellät, muttei itse saa provosoitua. Ja tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 14:13"]Ihan normaalia on
Sorry mutta tuon ikäiset on hirveitä
3 v jälkeen helpottaa
toivoo: kolmen äippä
[/quote]

Niin on hirveitä. Kaikki kiinnostaa ja pää kolmantena jalkansa vipelletään eikä mitään oikein ymmärretä. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 14:13"]Ihan normaalia on
Sorry mutta tuon ikäiset on hirveitä
3 v jälkeen helpottaa
toivoo: kolmen äippä
[/quote]
Joillain se tosin alkaa vasta siellä kolmen vuoden paikkeilla.. :D Kokemusta on :/

Tuttu juttu! Poika 2v5kk ja sama meno täälläkin! Viimeisin raivari tuli äsken kun ei saanut ottaa pikkusiskonsa peittoo päiväunille...
Kun komentaa ettei saa huutaa kun vauva nukkuu, niin aivan varmasti huutaa!
Teini ikää odotellessa ;D

Ihan normaalia toimintaa. Puhuuko hän? Joskus saattaa helpottaa, kun lapsi oppii kunnolla puhumaan niin saa ilmaistua itseään. Häntä nyt ikään kuin sapettaa ja isosti, kun ei osaa kommunikoida. Kuvailu kuulostaa mun esikoiselta. Nyt 13v:nä on sosiaalinen ja iloinen kaveri.

Jos tekee tuhmuuksia niin vie pois tilasta jos kieltäminen saa aikaan vielä isomman riehumisen. Eli vaikka onkin normaalia niin ei kannata kuitenkaan ns. hyväksyä toimintaa. 

On normaalia! Lapsesi saattaa omata joitakin haastavia persoonallisuus/tempperamenttipiirteitä mutta normaalia 2v käytöstä. Tuossa iässä lapsi alkaa itsenäistyä ja uhmata sitä kautta.

Kieltäminen harvoin toimii, se tulisi säästää vaaratilanteisiin. Harhauta, komenna tekemään jotain toista asiaa, vahvista positiivista puolta. Tue itsetunnon kehitystä rakastamalla ja olemalla lähellä.

Esim. Kirjastossa voisi antaa jonkun tehtävän esim. anna äidille tuo kirja jne. mielummin kuin antaa uhmattavaa kieltämällä. Tsemppiä!

Ja ota se lattialla huutava lapsi syliin ja kiinnitä huomio johonkin muuhun (tuon ikäinen on taitava kiinnittämään huomionsa johonkin muuhun, isompana menee vaikeammaksi). Älä jätä vauvaa yksin potemaan pahaa oloa ja turhautumista. Pääsette koko porukka nopeammin tilanteesta ohi.

Uhmaa ja huomioin hakemista. Lapsi tarvitsee huomiota ilman kerjäämistä ja jos se sitä saa eikä noilla kiukunpuuskilla niin ne loppuvat.

Yksi hyvä konsti on se että jos ruokapöydässä ei käyttäydy kunnolla nostaa pois ja sanoo että kun osaa käyttäytyä tulee takaisin. Eikä sen jälkeen ole huomaavinaan. Kaupassa kiukuttelu loppuu siihen kun sopii toisen aikuisen kanssa että se on apuna. Kun lapsi alkaa kiukutella kaupassa sanoo kerran että täytyy lopettaa ja jos ei lopeta joutuu lähtemään kaupasta. Ja jos tilanne ei lopu jättää ostokset sinne ottaa lapsen kainaloon ja vie sen ulos tai kotiin toiselle aikuiselle. Ja seuraavan kerran kun pitää käydä kaupassa sopii että joku tulee hoitamaan lasta. Ja kertoo siinä lähtiessä että ei pääse mukaan kun viimeksi ei ollu kiltisti. Menee perille parin kerran jälkeen. Kokemusta on. lapselle täytyy tedä rajat joita myös aikuiset noudattavat.

Huh huh, kiitos! On esikoinen ja vaikka lähipiirissä onkin lapsia, niin en ole nähnyt tällä tavalla lähietäisyydeltä kuinka hurjia raivokohtauksia pieni ihminen voi saada. Lapsi oli tätä ennen todella rauhallinen, mutta ihan muutamassa viikossa hän on muuttunut. Välillä tuntuu kuin tikulla sörkkisin ampiaispesää.
Ap

Normaalia uhmaikää. Meillä tuon kiljumisen suhteen sama homma, eikä tottele mitään, kaikki asiat haluaa päättää itse. Todella temperamenttinen lapsi muutenkin. Ei osaa vielä puhua eikä ymmärrä kaikkea, ja se vielä pahentaa asiaa. Isäänsä tottelee yleensä hyvin, ehkä siksi kun isä ei ole aina paikalla ja haluaa miellyttää häntä. Äitiin sitten voi purkaa kaiken. No, kai tämä menee ohi.

Jokaiselle vanhemmalle tärkeä kasvupaikka tuo lapsen uhma. Todella raskas vaihe. Siinä oivaltaa monia asioita kasvatuksesta. Mahdollisimman paljon syliä ja välejä

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 14:22"]Huh huh, kiitos! On esikoinen ja vaikka lähipiirissä onkin lapsia, niin en ole nähnyt tällä tavalla lähietäisyydeltä kuinka hurjia raivokohtauksia pieni ihminen voi saada. Lapsi oli tätä ennen todella rauhallinen, mutta ihan muutamassa viikossa hän on muuttunut. Välillä tuntuu kuin tikulla sörkkisin ampiaispesää.
Ap
[/quote]
Ja tulet huomaamaan, että äiti on yleensä se joka saa osakseen ne pahimmat uhmakohtaukset. :)

Normaalia. Voi antaa periksi eikä olla koko ajan tiukkana. Mieti mikä on taistelun arvoista. Kaikki ei ole, sun ei tarvitse kaikessa saada tahtoasi läpi, vaikka olet aikuinen. Mutta kaikki eivät ole tuollaisia tai ovat muutaman kerran.

Jos lapsi on yllättäen muuttunut, niin suosittelisin käyttämään lääkärissä.

Meidän pojan uhmaikä muuttui talvella ihan ykskaks potenssiin 30.... Jotenkin tuli tunne että ihan pelkästä uhmasta ei välttämättä kuitenkaan ole kyse (meidän perheen 9. lapsi) vein mukulan lääkäriin ja kas kummaa - löytyi korvatulehdus. Antibiootti palautti myös uhman 'normitasolle'